JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta löy­tyy Pyhä Hen­ki

Sana sunnuntaiksi
6.12.2020 6.10

Juttua muokattu:

1.12. 11:04
2020120111044820201206061000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Mau­no Ku­run­lah­ti

Syn­tien an­teek­si us­ko­mi­nen avaa pää­syn Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaak­si.

Jee­suk­sen pu­heet ja ih­me­te­ot oli­vat he­rät­tä­neet fa­ri­seus­ten mie­len­kiin­non. Oli­ko täl­lä mie­hel­lä jo­ta­kin te­ke­mis­tä tu­le­van Is­ra­e­lin mah­ta­van val­ta­kun­nan kans­sa? Odot­ti­han pro­feet­to­jen il­moit­ta­ma, juu­ta­lais­ten ajal­li­sek­si miel­tä­mä val­ta­kun­ta vie­lä to­teu­tu­mis­taan. ”Mil­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee”, oli Jee­suk­sel­le esi­tet­ty ky­sy­mys. Mitä Jee­sus vas­ta­si?

Mis­sä on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta?

Raa­ma­tus­sa kym­me­niä ker­to­ja mai­ni­tun Ju­ma­lan tai tai­vas­ten val­ta­kun­nan si­jain­ti ja ole­mus on kiin­nos­ta­nut ih­mi­siä kaut­ta ai­ko­jen. Kä­si­te on usein lii­tet­ty tai­vaal­li­seen val­ta­kun­taan, joka voi­daan ko­kea ajal­li­sen elä­män lo­put­tua. Fa­ri­seus­ten odot­ta­ma maal­li­nen val­ta­kun­ta taas si­joit­tui ja si­joit­tuu luul­ta­vas­ti Je­ru­sa­le­min kau­pun­gin ym­pä­ril­le. Aluk­si ope­tus­las­ten­kin mie­les­sä oli eh­kä Je­ru­sa­le­miin syn­ty­vä Jee­suk­sen hal­lin­noi­ma ajal­li­nen val­tio.

Jee­suk­sen vas­taus yl­lät­ti. Tuo­ta odo­tet­tua val­ta­kun­taa ei voi­si ih­mis­sil­min näh­dä, ja mikä mer­kil­li­sin­tä, se oli jo ole­mas­sa. Vas­taus ei ole ih­mis­mie­lel­le mie­lui­sa, ra­ja­si­han Jee­sus pu­heis­saan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hä­nen seu­raa­jiin­sa.

Jee­sus oli toi­min­nas­saan ju­lis­ta­nut: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma.” (Mark. 1:15.) Hän oli lä­het­tä­nyt myös ope­tus­lap­set vie­mään evan­ke­liu­min sa­no­maa ja käs­ke­nyt sa­mal­la ker­to­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lä­hes­ty­mi­ses­tä (Luuk. 10:9).

Asuk­kaat saa­vat ikui­sen elä­män

Roo­ma­lais­kir­jees­sä Paa­va­li mää­rit­te­lee Ju­ma­lan val­ta­kun­nan seu­raa­vas­ti: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole syö­mis­tä ei­kä juo­mis­ta, vaan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa” (Room. 14:17). Nämä ovat asi­oi­ta, jot­ka tun­tu­vat hy­vil­tä ja joi­ta yhä edel­leen kai­va­taan.

Vaik­ka Jee­sus ei teks­tis­sä puhu enem­pää täs­tä val­ta­kun­nas­ta, se on muu­ten kes­kei­ses­ti Jee­suk­sen pu­heis­sa ja toi­min­nas­sa mu­ka­na. Hän muun mu­as­sa ker­too, et­tä näis­tä hy­vis­tä, ul­ko­puo­lel­le­kin nä­ky­vis­tä he­del­mis­tä huo­li­mat­ta tämä val­ta­kun­ta jää ul­ko­puo­li­sil­le sa­lai­suu­dek­si (Mark. 4:11).

Lut­he­rin mu­kaan asuk­kai­den in­hi­mil­li­set heik­kou­det peit­tä­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sy­vim­män ole­muk­sen. Jee­sus myös opet­ti, et­tä tä­män val­ta­kun­nan asuk­kail­le on lu­vat­tu sekä ikui­nen elä­mä et­tä ajal­li­nen huo­len­pi­to (Matt. 6:33, Luuk. 18:28–30).

Avai­met Ju­ma­lan val­ta­kun­taan Jee­sus jät­ti omil­len­sa. Hän jät­ti val­ta­kun­tan­sa asuk­kail­le Py­hän Hen­ken­sä. Tä­män Hen­gen voi­mas­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ha­lu­a­va saa kuul­la syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen va­paut­ta­van sa­no­man ja pää­see val­ta­kun­nan asuk­kaak­si (Joh. 20:21–23).

Jee­sus ke­hot­taa val­vo­maan

Kes­ken kes­kus­te­lun Jee­sus muut­ti pu­heen­sa koh­det­ta ja ker­toi ope­tus­lap­sil­le tu­le­vas­ta kär­si­myk­ses­tään ja niis­tä vai­keuk­sis­ta, joi­ta oli tu­los­sa myös hei­dän osak­seen. Hän ker­toi ajas­ta, jol­loin ope­tus­lap­set tu­li­si­vat kai­paa­maan Jee­suk­sen seu­ras­sa viet­tä­mi­ään het­kiä.

Sit­ten kes­kus­te­lu siir­tyy Jee­suk­sen tu­le­van kär­si­myk­sen jäl­kei­seen ai­kaan, joka kes­tää hä­nen toi­seen tu­le­mi­seen­sa saak­ka. Täl­le ajal­le Jee­sus an­taa us­ko­vil­le ke­ho­tuk­sen val­vo­mi­ses­ta, sil­lä viet­te­lyk­siä ja hou­ku­tuk­sia on pal­jon.

Jee­suk­sen asu­mi­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa py­ri­tään ve­sit­tä­mään ja sen asuk­kai­ta hou­ku­tel­laan muu­al­le. Jee­suk­sen vies­ti oli ”äl­kää läh­te­kö min­ne­kään, äl­kää juos­ko pe­räs­sä” (Luuk. 17:23). Ju­ma­lan lap­set saa­vat näis­sä kiu­sauk­sis­sa aja­tel­la Pie­ta­rin ta­voin: ”Her­ra, ke­nen luo me me­ni­sim­me? Si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat.” (Joh. 6:68.)

Teks­tin lop­puo­sas­sa Jee­sus ker­too toi­sen tu­le­mi­sen­sa äkil­li­syy­des­tä ja ke­hot­taa val­vo­maan. Ku­kaan meis­tä ei tie­dä päi­vien­sä pi­tuut­ta, ja näin on ol­ta­va ai­na läh­tö­val­mii­na. Us­ko­vai­se­na saa kui­ten­kin odot­taa läh­tö­päi­vää tur­val­li­ses­ti. Ju­ma­lan val­ta­kun­taan si­säl­ty­vä ikui­sen elä­män lu­paus ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen pe­ril­le vie­vä voi­ma ovat tur­va­na myös tänä päi­vä­nä.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 17:20–24

Raa­mat­tu 1992: Kun fa­ri­seuk­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, mil­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee, hän vas­ta­si: ”Ei Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tule niin, et­tä sen tu­le­mis­ta voi­daan tark­kail­la. Ei­kä voi­da sa­noa: ’Se on tääl­lä’, tai: ’Se on tuol­la.’ Kat­so­kaa: Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tei­dän kes­kel­län­ne.” Ope­tus­lap­sil­leen hän sa­noi: ”Tu­lee ai­ka, jol­loin te toi­vot­te nä­ke­vän­ne edes yh­den Ih­mi­sen Po­jan päi­vän mut­ta et­te saa näh­dä. Teil­le sa­no­taan sil­loin: ’Hän on tuol­la’, ja: ’Hän on tääl­lä’, mut­ta äl­kää läh­te­kö min­ne­kään, äl­kää juos­ko pe­räs­sä. Sil­lä niin kuin sa­la­ma vä­läh­tää ja va­lai­see tai­vaan ää­res­tä ää­reen, niin on Ih­mi­sen Poi­ka ole­va il­mes­ty­mi­sen­sä päi­vä­nä.”

BIB­LIA: Ja Pha­ri­se­a­lai­set ky­syi­vät hä­nel­tä: kos­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­ta olis tu­le­va? Vas­ta­si hän hei­tä ja sa­noi: ei Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tule niin, et­tä se tai­det­tai­siin näh­dä. Ei myös hei­dän pidä sa­no­man: kat­so täs­sä, kat­so siel­lä; sil­lä kat­so, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tei­dän kes­kel­län­ne. Niin hän sa­noi ope­tus­lap­sil­le: se ai­ka tu­lee, et­tä te ha­la­jat­te näh­dä yh­tä­kin Ih­mi­sen Po­jan päi­vää, ja et­te saa näh­dä. Ja he sa­no­vat teil­le: kat­so täs­sä, kat­so siel­lä: äl­käät men­kö ulos, äl­käät myös seu­rat­ko. Sil­lä niin­kuin pit­käi­sen tuli tai­vaan al­la lei­mah­taa ja pais­taa kaik­kein pääl­le, mit­kä tai­vaan al­la ovat, niin on myös Ih­mi­sen Po­jan päi­vä­nän­sä ole­va.

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys