JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan voimalla ikuiseen elämään

Sana sunnuntaiksi
30.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

24.4. 10:29
2023042410290420230430060000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Ur­po Luok­ka­la

Jee­sus ru­koi­lee, et­tä hä­nen oman­sa var­jel­tui­si­vat maa­il­mas­sa vai­kut­ta­vis­ta pa­ho­lai­sen hou­ku­tuk­sis­ta, ja jät­tää hei­dät Tai­vaan Isän var­je­luk­seen.

Ju­ma­lan las­ten elä­mä maa­il­mas­sa ei ole ai­na help­poa. Elä­män tie vie kul­ki­jan­sa kui­ten­kin ikui­seen iloon. Us­kon pää­mää­rä on tai­vaan koti, jon­ne us­ko­vat pää­se­vät Ju­ma­lan voi­mal­la. Ju­ma­lan ni­meen kät­ket­ty voi­ma suo­je­lee sii­hen tur­vau­tu­via.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus nou­see kii­ras­tors­tai­na eh­tool­li­sen naut­ti­mi­sen ja kii­tos­vir­ren jäl­keen pu­hu­maan omil­le ope­tus­lap­sil­leen. Yl­lät­tä­en hän ko­hot­taa kat­seen­sa ylös ja al­kaa pu­hu­maan tai­vaal­li­sel­le Isäl­leen ja ru­koi­lee omien­sa puo­les­ta.

Raja on ole­mas­sa

Jee­suk­sen sa­nois­ta il­me­nee, et­tä on ole­mas­sa raja maa­il­man ja Ju­ma­lan per­he­vä­en vä­lil­lä. Ai­na on ol­lut ih­mi­siä, jot­ka ei­vät us­ko Ju­ma­laan ei­vät­kä ian­kaik­ki­suu­teen. He ajat­te­le­vat, et­tä kaik­ki päät­tyy kuo­le­maan.

Täl­löin maa­il­ma an­taa usein ar­von ih­mi­sen it­sek­käil­le pyr­ki­myk­sil­le ja li­han­hi­mo saa tyy­dy­tyk­sen. Apos­to­li Jo­han­nes muis­tut­taa: ”Sil­lä mitä kaik­kea maa­il­mas­sa on­kin, ruu­miin ha­lut, sil­mien pyy­teet ja mah­tai­le­va elä­mä, se kaik­ki on maa­il­mas­ta, ei Isäs­tä. Ja maa­il­ma hi­moi­neen ka­to­aa, mut­ta se, joka te­kee Ju­ma­lan tah­don, py­syy iä­ti.” (1. Joh. 2:16,17.)

Jee­sus ru­koi­lee, et­tä hä­nen oman­sa var­jel­tui­si­vat maa­il­mas­sa vai­kut­ta­vis­ta pa­ho­lai­sen hou­ku­tuk­sis­ta. Us­ko­vai­sia ei au­ta se, et­tä he eris­täy­ty­vät muis­ta ih­mi­sis­tä, vaan hei­dät on ase­tet­tu ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia kaik­ki­al­le maa­il­maan.

Jo­kai­sel­la kris­ti­tyl­lä on tais­te­lu myös omas­sa sy­dä­mes­sään, kos­ka juu­ri siel­tä läh­te­vät ”pa­hat aja­tuk­set, mur­hat, avi­o­ri­kok­set, si­veet­tö­myys, var­kau­det, vää­rät to­dis­tuk­set ja her­jauk­set” (Matt. 15:19). Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja joh­taa ih­mi­siä har­haan. Se voi­mis­taa työ­tään lo­pun ajal­la ja te­kee hä­vi­tys­työ­tään myös Ju­ma­lan jou­kon si­säl­lä (2. Tess. 2:3–4).

Rak­kaus yh­dis­tää

Maa­il­man kes­kel­lä Kris­tuk­sen seu­raa­jat saa­vat ko­kea vi­haa, kos­ka he ha­lu­a­vat ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le. Ju­ma­lan Hen­ki on hei­dät liit­tä­nyt Ju­ma­lan sa­nal­la Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan, ja hei­tä yh­dis­tää tai­vaal­li­nen rak­kaus. Ju­ma­la on erot­ta­nut hei­dät maa­il­mas­ta omak­si kan­sak­seen.

Py­hyy­den pe­rus­ta­na on Ju­ma­lan Po­jan lah­joit­ta­ma van­hurs­kaus. Ju­ma­lan lap­set elä­vät siis uut­ta elä­mää Kris­tuk­ses­sa ja an­ta­vat it­sen­sä elä­väk­si uh­rik­si (Room. 12:1–2). Kris­tuk­sen uh­ri syn­nyt­tää Kris­tuk­sen seu­raa­jis­sa it­sen­sä uh­rik­si an­ta­mi­sen miel­tä. Heil­lä on halu elää Ju­ma­lan tah­don mu­kaan.

Ju­ma­lan sana on to­tuus

Ope­tus­lap­sis­ta tun­tui hy­väl­tä kuul­la, kuin­ka Jee­sus jät­tää hei­dät ru­kouk­ses­saan tai­vaal­li­sen Isän var­je­luk­seen. He py­syi­vät var­je­luk­ses­sa, kun he ot­ti­vat to­des­ta ja us­koi­vat Ju­ma­lan sa­nan, kät­ki­vät sen sy­dä­meen­sä ja seu­ra­si­vat sen neu­vo­ja. Ju­ma­lan sana on to­tuus.

Luot­ta­mus Ju­ma­laan on us­kon pe­ru­sa­sia. Us­ko on luot­ta­mus­ta. Sy­dä­men us­ko on en­nen kaik­kea us­koa Ju­ma­lan Poi­kaan ja hä­nen so­vi­tus­työ­hön­sä. Se on tur­vau­tu­mis­ta evan­ke­liu­miin. Sa­no­taan, et­tä kun ih­mi­nen elää ar­mos­sa ja to­tuu­des­sa, hän elää Kris­tuk­ses­sa. Se on elä­mää myös evan­ke­liu­min osal­li­suu­des­sa – osal­li­suut­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Paa­va­li kir­joit­taa ko­rint­ti­lai­sil­le: ”Ju­ma­lan vai­ku­tus­ta on se, mitä te Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa olet­te. Hä­net Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le vii­sau­dek­si, van­hurs­kau­dek­si, py­hi­tyk­sek­si ja lu­nas­tuk­sek­si.” (1. Kor. 1:30.)

Evan­ke­liu­mis­sa on ar­mon sana, ja se on Ju­ma­lan voi­ma ja ter­veel­li­nen opet­ta­ja. Us­kon kaut­ta Kris­tuk­sen seu­raa­jat pää­se­vät ker­ran tai­vaan ko­tiin, jo­hon Jee­sus on men­nyt val­mis­ta­maan omil­leen si­jaa. Täy­del­li­nen ilo odot­taa jo­kais­ta Ju­ma­lan las­ta.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 17:11–17

Raa­mat­tu 1992: ”Minä en enää ole maa­il­mas­sa, mut­ta he jää­vät maa­il­maan, kun tu­len luok­se­si. Pyhä Isä, suo­je­le hei­tä ni­me­si voi­mal­la, sen ni­men, jon­ka olet mi­nul­le an­ta­nut, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä. Kun olin hei­dän kans­saan, suo­je­lin hei­tä ni­me­si voi­mal­la, sen ni­men, jon­ka olet mi­nul­le an­ta­nut. Minä var­je­lin hei­dät, ei­kä yk­si­kään heis­tä jou­tu­nut huk­kaan, pait­si se, jon­ka täy­tyi jou­tua ka­do­tuk­seen, jot­ta kir­joi­tus kä­vi­si to­teen. Nyt minä tu­len si­nun luok­se­si. Pu­hun tä­män, kun vie­lä olen maa­il­mas­sa, jot­ta mi­nun ilo­ni täyt­täi­si hei­dät. Minä olen il­moit­ta­nut heil­le sa­na­si, ja he ovat saa­neet osak­seen maa­il­man vi­han, kos­ka ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu. En kui­ten­kaan pyy­dä, et­tä ot­tai­sit hei­dät pois maa­il­mas­ta, vaan et­tä var­je­li­sit hei­dät pa­hal­ta. He ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu. Py­hi­tä hei­dät to­tuu­del­la­si. Si­nun sa­na­si on to­tuus.”

Bib­lia: En minä sil­leen ole maa­il­mas­sa, mut­ta he ovat maa­il­mas­sa, ja minä tu­len si­nun ty­kös. Pyhä Isä! Kät­ke nii­tä, jot­ka sinä mi­nul­le an­noit, si­nun ni­mes täh­den, et­tä he oli­si­vat yk­si niin­kuin me­kin! Kuin minä olin hei­dän kans­san­sa maa­il­mas­sa, niin minä kät­kin hei­tä si­nun ni­mes­säs: ne, jot­kas mi­nul­le an­noit, kät­kin minä, ja ei niis­tä ken­kään ka­don­nut, vaan se ka­do­tuk­sen lap­si, et­tä Raa­mat­tu täy­tet­täi­siin. Mut­ta nyt minä tu­len si­nun ty­kös ja pu­hun näi­tä maa­il­mas­sa, et­tä heis­sä olis mi­nun ilo­ni täy­del­li­nen. Minä an­noin heil­le si­nun sa­nas, ja maa­il­ma vi­ha­si hei­tä; sil­lä ei he ole maa­il­mas­ta, niin­kuin en mi­nä­kään maa­il­mas­ta ole. En minä ru­koi­le, et­täs hei­tä ot­tai­sit pois maa­il­mas­ta, vaan et­täs hei­tä pa­has­ta var­je­li­sit. Ei he ole maa­il­mas­ta, niin­kuin en mi­nä­kään maa­il­mas­ta ole. Py­hi­tä hei­tä to­tuu­des­sas! Si­nun pu­hees on to­tuus.

21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys