JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kahden opetuslapsen pääsiäinen

Sana sunnuntaiksi
18.4.2022 7.00

Juttua muokattu:

12.4. 12:46
2022041212464220220418070000

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Pau­li Ki­vi­o­ja

Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus mer­kit­see syn­nin ja lain val­to­jen ku­mou­tu­mis­ta.

Toi­sen pää­si­äis­päi­vän ai­hee­na on Ylös­nous­seen koh­taa­mi­nen. Päi­vän evan­ke­liu­mi ker­too Jee­suk­sen il­mes­ty­mi­ses­tä kah­del­le ope­tus­lap­sel­le, jot­ka oli­vat pois­tu­mas­sa Je­ru­sa­le­min pää­si­äis­juh­lil­ta. Ope­tus­lap­set oli­vat su­ruis­saan opet­ta­jan­sa kuo­le­mas­ta ja häm­men­ty­nei­tä sii­tä, mitä oli­vat kuul­leet ta­pah­tu­neen hä­nen kuo­le­man­sa jäl­keen.

Jee­suk­sen mer­ki­tys op­pi­lail­le

Jee­sus oli ol­lut ope­tus­las­ten­sa opet­ta­ja, voi­mal­li­nen sa­nois­sa ja te­ois­sa. Sitä to­dis­ti­vat hä­nen pu­heen­sa, ope­tuk­sen­sa ja ih­meel­li­set te­kon­sa, kun hän pa­ran­si sai­rai­ta ja teki hy­vää.

Op­pi­laat pi­ti­vät Jee­sus­ta tosi pro­feet­ta­na, Ju­ma­lan Poi­ka­na ja Mes­si­aa­na, Is­ra­e­lin va­paut­ta­ja­na, jos­ta pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet. Sitä, et­tä Mes­si­as kuo­li­si ja nou­si­si ylös kuol­leis­ta, he ei­vät ol­leet kä­sit­tä­neet tai ky­en­neet ot­ta­maan vas­taan, vaik­ka Jee­sus oli sen sel­väs­ti il­moit­ta­nut etu­kä­teen.

Mik­si on vai­kea us­koa?

Kai­ken ko­ke­muk­sen ja luon­non mu­kais­ta on, et­tä kuol­lut ei enää he­rää vaan hä­nen ruu­miin­sa al­kaa pian mä­dän­tyä, ja sik­si hä­net on hau­dat­ta­va mah­dol­li­sim­man pian. Ylös­nou­se­mi­nen mer­kit­see kuo­le­man val­lan mur­tu­mis­ta ja Raa­ma­tun mu­kaan sa­mal­la syn­nin ja lain val­to­jen ku­mou­tu­mis­ta, ku­ten Paa­va­li opet­ti (1. Kor. 15). Täl­löin myös ikui­nen elä­mä tu­lee to­dek­si.

Toi­nen vai­keus on niin tä­män ajan us­ko­vai­sis­sa kuin ope­tus­lap­sis­sa­kin ole­va us­kon heik­kous. En­sim­mäi­ses­tä koh­das­ta Ju­ma­la ei tin­gi. Ylös­nou­se­mus on val­ta­va asia. Mut­ta mei­dän us­kom­me heik­kout­ta hän kat­soo sor­mien­sa läpi. Sitä osoit­ti­vat Jee­suk­sen tois­tu­vat il­mes­ty­mi­set omil­leen. Yk­si il­mes­ty­mi­nen ei riit­tä­nyt. Sik­si hän myös yhä uu­del­leen se­lit­tää ope­tus­lap­sil­leen kir­joi­tuk­sia Moo­sek­ses­ta, pro­fee­tois­ta ja psal­meis­ta, jot­ka to­dis­ta­vat mi­ten Mes­si­aan piti kär­siä ja sit­ten men­nä kirk­kau­teen­sa.

Myös ny­ky­a­jan us­ko­vai­sil­le kir­joi­tus­ten avau­tu­mi­nen Py­häs­sä Hen­ges­sä mer­kit­see sa­maa kuin noil­le kah­del­le ope­tus­lap­sel­le: mei­dän sy­dä­mem­me al­kaa heh­kua in­nos­ta. Evan­ke­liu­min voit­to­voi­ma val­loit­taa vie­lä­kin. Kyl­mä sy­dän syt­tyy pa­la­maan us­kos­ta. Ju­ma­lan sana sen yk­sin te­kee, ih­mi­sel­lä ei ole sii­nä osaa.

Jee­suk­sen läs­nä­o­lo

Kun sy­dän saa ko­kea Kris­tuk­ses­ta tu­le­van voi­man ja loh­du­tuk­sen, se ru­koi­lee Jee­suk­sen jää­mis­tä luok­seen yhä edel­leen, kun var­jot pi­te­ne­vät ja ajan il­ta ete­nee. Kai­paam­me Jee­suk­sen läs­nä­o­loa elä­mäs­säm­me. Sa­nan li­säk­si Jee­sus on to­del­la läs­nä myös eh­tool­li­sen sak­ra­men­tis­sa, jos­sa hän an­taa omil­leen uut­ta us­kon voi­maa. Tois­ten ope­tus­las­ten jouk­koon yh­tei­sen seu­ra­kun­nan ko­koon­tu­mi­siin tu­lee halu ja kai­paus.

Nämä asi­at ta­pah­tui­vat konk­reet­ti­ses­ti noi­den kah­den ope­tus­lap­sen pää­si­äis­päi­vän il­las­sa. Mui­den ope­tus­las­ten luo­na he sai­vat kuul­la, et­tä Jee­sus oli jo il­mes­ty­nyt Si­mo­nil­le. Her­ra on to­ti­ses­ti nous­sut ylös!

Mik­si Jee­sus ei ol­lut koko ai­kaa ope­tus­las­ten­sa luo­na vaan vain il­mes­tyi ja sit­ten pois­tui hei­dän luo­taan? Hän opet­ti heil­le uut­ta ti­lan­net­ta: hän ei tule jää­mään ruu­miil­li­ses­ti hei­dän luok­seen ku­ten en­nen, mut­ta hän on kui­ten­kin hei­dän kans­saan kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun saak­ka. Tä­hän lu­pauk­seen saam­me yhä luot­taa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 24:13–35

Raa­mat­tu 1992: Sa­ma­na päi­vä­nä oli kak­si ope­tus­las­ta me­nos­sa Em­maus-ni­mi­seen ky­lään, jon­ne on Je­ru­sa­le­mis­ta noin kah­den tun­nin kä­ve­ly­mat­ka. He kes­kus­te­li­vat kai­kes­ta sii­tä, mitä oli ta­pah­tu­nut. Hei­dän sii­nä pu­hel­les­saan ja poh­dis­kel­les­saan Jee­sus it­se liit­tyi hei­dän seu­raan­sa ja kul­ki hei­dän kans­saan. He ei­vät kui­ten­kaan tun­te­neet hän­tä, sil­lä hei­dän sil­män­sä oli­vat kuin so­kais­tut.

Jee­sus ky­syi heil­tä: ”Mis­tä te oi­kein kes­kus­te­let­te, mat­ka­mie­het?” He py­säh­tyi­vät mur­heel­li­si­na, ja toi­nen heis­tä, Kle­o­pas ni­mel­tään, vas­ta­si: ”Tai­dat ol­la Je­ru­sa­le­mis­sa ai­noa muu­ka­lai­nen, joka ei tie­dä, mitä siel­lä on näi­nä päi­vi­nä ta­pah­tu­nut.”

”Mitä te tar­koi­tat­te?” Jee­sus ky­syi. He vas­ta­si­vat: ”Sitä, mitä ta­pah­tui Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­sel­le. Se mies oli tosi pro­feet­ta, voi­mal­li­nen sa­nois­sa ja te­ois­sa, sekä Ju­ma­lan et­tä kai­ken kan­san edes­sä. Mei­dän yli­pap­pim­me ja hal­li­tus­mie­hem­me luo­vut­ti­vat hä­net tuo­mit­ta­vak­si kuo­le­maan ja ris­tiin­nau­lit­si­vat hä­net. Me kui­ten­kin olim­me elä­neet sii­nä toi­vos­sa, et­tä hän oli­si se, joka lu­nas­taa Is­ra­e­lin. Ei­kä sii­nä kaik­ki. Tä­nään on jo kol­mas päi­vä sii­tä kun se ta­pah­tui, ja nyt ovat muu­ta­mat nai­set mei­dän jou­kos­tam­me saat­ta­neet mei­dät ker­ta kaik­ki­aan häm­men­nyk­siin. He kä­vi­vät var­hain aa­mul­la hau­dal­la mut­ta ei­vät löy­tä­neet hä­nen ruu­mis­taan. Siel­tä tul­tu­aan he li­säk­si ker­toi­vat näh­neen­sä näyn: en­ke­lei­tä, jot­ka sa­noi­vat, et­tä Jee­sus elää. Muu­ta­mat meis­tä me­ni­vät sil­loin hau­dal­le ja to­te­si­vat, et­tä asia oli niin kuin nai­set oli­vat sa­no­neet. Jee­sus­ta he ei­vät näh­neet.”

Sil­loin Jee­sus sa­noi heil­le: ”Voi tei­tä ym­mär­tä­mät­tö­miä! Noin­ko hi­tai­ta te olet­te us­ko­maan kaik­kea sitä, mitä pro­fee­tat ovat pu­hu­neet? Juu­ri niin­hän Mes­si­aan piti kär­siä ja sit­ten men­nä kirk­kau­teen­sa.” Ja hän se­lit­ti heil­le Moo­sek­ses­ta ja kai­kis­ta pro­fee­tois­ta al­ka­en, mitä hä­nes­tä oli kai­kis­sa kir­joi­tuk­sis­sa sa­not­tu.

He oli­vat jo saa­pu­mas­sa ky­lään, jon­ne oli­vat me­nos­sa. Jee­sus oli jat­ka­vi­naan mat­kaan­sa, mut­ta he es­ti­vät hän­tä läh­te­mäs­tä ja sa­noi­vat: ”Jää mei­dän luok­sem­me. Päi­vä on jo kään­ty­mäs­sä il­taan.” Niin hän meni si­sään ja jäi hei­dän luok­seen. Kun hän sit­ten ate­ri­oi hei­dän kans­saan, hän ot­ti lei­vän, kiit­ti Ju­ma­laa, mur­si lei­vän ja an­toi sen heil­le. Sil­loin hei­dän sil­män­sä au­ke­ni­vat ja he tun­si­vat hä­net. Mut­ta sa­mas­sa hän jo oli pois­sa hei­dän nä­ky­vis­tään. He sa­noi­vat toi­sil­leen: ”Ei­kö sy­dä­mem­me heh­ku­nut in­nos­ta, kun hän kul­kies­sam­me pu­hui meil­le ja opet­ti mei­tä ym­mär­tä­mään kir­joi­tuk­set?”

Heti pai­kal­la he läh­ti­vät mat­kaan ja pa­la­si­vat Je­ru­sa­le­miin. Siel­lä oli­vat kool­la yk­si­tois­ta ope­tus­las­ta ja muut hei­dän jouk­koon­sa kuu­lu­vat. Nämä sa­noi­vat: ”Her­ra on to­del­la nous­sut kuol­leis­ta! Hän on il­mes­ty­nyt Si­mo­nil­le.” Nuo kak­si puo­les­taan ker­toi­vat, mitä mat­kal­la oli ta­pah­tu­nut ja mi­ten he oli­vat tun­te­neet Jee­suk­sen, kun hän mur­si lei­vän.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys