JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kak­si on tär­kein­tä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
15.10.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111201120171015070000

Jee­sus opet­ti, et­tä tär­kein­tä elä­mäs­sä on ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään.

Raa­ma­tus­sa on pal­jon ker­to­muk­sia eri ih­mi­sis­tä. Mo­net heis­tä ovat ni­mel­tä tun­net­tu­ja, ja Raa­mat­tu ker­too pie­niä het­kiä hei­dän elä­mäs­tään. Van­han tes­ta­men­tin pat­ri­ar­kois­ta ja pro­fee­tois­ta on pit­kiä ker­to­muk­sia. Apos­to­lien elä­män­vai­heis­ta ker­ro­taan Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa. Em­me kui­ten­kaan tie­dä yh­des­tä­kään Raa­ma­tun ih­mi­ses­tä pal­joa.

Ab­ra­ha­min elä­män pi­tuus oli 175 vuot­ta, mut­ta ker­to­muk­set hä­nes­tä mah­tu­vat en­sim­mäi­sen Moo­sek­sen kir­jan 12. ja 25. lu­vun vä­liin. Sen jäl­keen hä­nes­tä on yk­sit­täi­siä mai­nin­to­ja sekä Van­han et­tä Uu­den tes­ta­men­tin puo­lel­la.

Ker­to­muk­set Paa­va­lin elä­män­vai­heis­ta al­ka­vat sa­noil­la: ”Saul oli sa­maa miel­tä kuin muut ja hy­väk­syi sen, et­tä Ste­fa­nos sur­mat­tiin” (Ap. t. 8:1). Kir­joi­tuk­set Paa­va­lis­ta päät­ty­vät noin 30 vuot­ta myö­hem­min: ”Mi­nut it­se­ni uh­ra­taan jo pian, läh­tö­ni het­ki on tul­lut” (2. Tim. 4:6). Raa­ma­tus­sa on myös lau­sei­ta, joi­den sa­no­jien ni­miä ei ker­ro­ta, vaan hei­dät mai­ni­taan vain ter­meil­lä ”muu­an”, ”yk­si” tai ”joku”.

Vai­en­ta­va vas­taus

Tu­le­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti al­kaa sa­noil­la ”Muu­an lai­no­pet­ta­ja oli seu­ran­nut hei­dän väit­te­ly­ään” (Mark. 12:28). Mat­teus to­te­aa hä­nes­tä: ”Yk­si heis­tä, joka oli lai­no­pet­ta­ja.” Kes­kus­te­lu, jon­ka tun­te­mat­to­mak­si jää­nyt lai­no­pet­ta­ja käy Jee­suk­sen kans­sa, on kui­ten­kin niin tär­keä, et­tä se on kir­joi­tet­tu­na Raa­mat­tuun.

Lai­no­pet­ta­jan ky­sy­mys kuu­lui: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?” (Mark. 12:28). Jee­sus vas­taa ky­se­li­jäl­le kah­den Moo­sek­sen an­ta­man käs­kyn mu­kai­ses­ti. ”Tär­kein on tämä: Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Toi­nen on tämä: Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.” (5. Moos. 6:4–5 ja 3. Moos. 19:18.)

Kes­kus­te­lu an­taa ym­mär­tää, et­tä lai­no­pet­ta­ja tun­tee Raa­ma­tun. Hän ker­too Jee­suk­sel­le ja mah­dol­li­sil­le ym­pä­ril­lä ole­vil­le kuu­li­joil­le­kin, mitä ky­sei­sen Moo­sek­sen kir­jan koh­ta tar­koit­taa.

”Kun ra­kas­taa hän­tä koko sy­dä­mel­lään, kai­kel­la voi­mal­laan ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään kuin it­se­ään, se on enem­män kuin polt­touh­rit ja kaik­ki muut uh­rit” (Mark. 12:33). Jee­suk­sen vas­taus ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta” oli häm­mäs­tyt­tä­vä; ku­kaan ei roh­jen­nut ky­syä hä­nel­tä enää mi­tään (Mark. 12:34).

Muut­tu­ma­ton sa­no­ma

Jee­suk­sen lau­su­mat sa­nat tun­ne­taan ni­mel­lä Rak­kau­den kak­sois­käs­ky. Se jäi Raa­ma­tun leh­dil­le ja elää edel­leen. Tä­nään,

lä­hes 2000 vuot­ta myö­hem­min, se ker­too ny­kyih­mi­sel­le sa­maa kuin ih­mi­sil­le, jot­ka kuu­li­vat tuon kes­kus­te­lun.

Kes­kus­te­lun ydin ei kui­ten­kaan ol­lut se, et­tä lai­no­pet­ta­ja – tai tä­män ajan ih­mi­nen – tun­si käs­kyn en­nen kaik­kea ul­ko­muis­tis­ta, tun­nis­ta­mat­ta sen si­säl­töä. Käs­ky on hyvä tun­tea, sil­lä Jee­sus sa­noi lai­no­pet­ta­jal­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan

val­ta­kun­nas­ta.” Pelk­kä käs­kyn ul­koa tun­te­mi­nen ei kui­ten­kaan tuo­nut lai­no­pet­ta­jaa vie­lä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaak­si.

Jee­sus on omien­sa kans­sa

Mi­ten ih­mi­nen voi täyt­tää Ju­ma­lan tah­don ja pääs­tä hä­nen lap­sek­seen? Mi­ten ih­mi­nen voi säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na?

Kun Kris­tus kir­kas­tui, ope­tus­lap­set kuu­li­vat ää­nen: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni. – – Kuul­kaa hän­tä.” (Matt. 17:5.) Ju­ma­la pu­huu vie­lä­kin Poi­kan­sa kaut­ta.

Ju­ma­lan Poi­ka asuu Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­ma­na omis­saan va­el­ta­en hei­dän kans­saan. Hän vai­kut­taa Py­hän Hen­gen kaut­ta us­ko­vais­ten elä­mäs­sä kaik­ki­al­la ja joka päi­vä. ”Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Ju­ma­la on jät­tä­nyt sa­nan­sa val­ta­kun­tan­sa aar­teek­si. Rak­kau­den kak­sois­käs­ky roh­kai­see us­ko­vai­sia ker­to­maan Tai­vaan Isäs­tä. Hän on ai­noa, ei­kä ole mui­ta hä­nen rin­nal­laan. Hän­tä ih­mi­sen tu­lee ra­kas­taa yli kai­ken ja kuul­la hä­nen ään­tään.

Ju­ma­lan lap­set ovat Isän­sä sa­nan­saat­ta­jia. He kir­kas­ta­vat hä­nen val­ta­kun­taan­sa ja kut­su­vat Ju­ma­lan sa­nal­la ih­mi­siä si­säl­le tuo­hon val­ta­kun­taan. Sin­ne pää­see, kun us­koo Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta omat syn­nit an­teek­si.

Teks­ti: Jou­ni Le­so­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.10.2017

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Mark. 12:28–34

Bib­lia

Ja kuin yk­si kir­ja­nop­pi­neis­ta tuli, joka kuu­li hei­dän kamp­pai­le­van kes­ke­nän­sä, ja näki, et­tä hän hy­väs­ti vas­ta­si hei­tä, ky­syi hän hä­nel­tä: kuka on kaik­kein suu­rin käs­ky? Mut­ta Je­sus vas­ta­si hän­tä: tämä on kaik­kein suu­rin käs­ky: kuu­le, Is­ra­el, Her­ra mei­dän Ju­ma­lam­me on yk­si Her­ra.

Ja si­nun pi­tää ra­kas­ta­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas kai­kes­ta sy­dä­mes­täs, ja kai­kes­ta si­nun sie­lus­tas, ja kai­kes­ta si­nun mie­les­täs, ja kai­kes­ta si­nun voi­mas­tas. Tämä on suu­rin käs­ky. Ja toi­nen sen­kal­tai­nen on tämä: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man si­nun lä­him­mäis­täs niin­kuin it­se si­nu­as. Ei ole näi­tä suu­rem­paa käs­kyä.

Ja kir­ja­nop­pi­nut sa­noi hä­nel­le: oi­kein, Mes­ta­ri, sinä sa­noit to­tuu­den; sil­lä yk­si on Ju­ma­la, ja ei ole tois­ta pait­si hän­tä: Ja ra­kas­taa hän­tä kai­kes­ta sy­dä­mes­tä, ja kai­kes­ta ym­mär­ryk­ses­tä, ja kai­kes­ta sie­lus­ta ja kai­kes­ta vä­es­tä, ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tä niin­kuin it­si­än­sä, se on enem­pi kuin kaik­ki polt­touh­rit ja muut uh­rit. Ja kos­ka Je­sus näki, et­tä hän toi­mel­li­ses­ti vas­ta­si, sa­noi hän hä­nel­le: et sinä ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Raa­mat­tu 1992

Muu­an lai­no­pet­ta­ja oli seu­ran­nut hei­dän väit­te­ly­ään ja huo­man­nut, mi­ten hy­vän vas­tauk­sen Jee­sus sad­du­keuk­sil­le an­toi. Hän tuli nyt Jee­suk­sen luo ja ky­syi: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?” Jee­sus vas­ta­si: ”Tär­kein on tämä: ’Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si.’ Toi­nen on tämä: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’ Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.”

Lai­no­pet­ta­ja sa­noi hä­nel­le: ”Oi­kein, opet­ta­ja! Tot­ta pu­huit, kun sa­noit, et­tä Her­ra on ai­noa Ju­ma­la, ei ole mui­ta kuin hän. Ja kun ra­kas­taa hän­tä koko sy­dä­mes­tään, kai­kel­la ym­mär­ryk­sel­lään ja kai­kel­la voi­mal­laan ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään, se on enem­män kuin polt­touh­rit ja kaik­ki muut uh­rit.” Jee­sus näki, et­tä hän vas­ta­si vii­saas­ti, ja sa­noi hä­nel­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.”

1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys