JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kes­kus­te­lu jär­ven ran­nal­la

Sana sunnuntaiksi
26.4.2020 6.25

Juttua muokattu:

27.4. 09:40
2020042709404420200426062500

Pixabay

Pixabay

Ee­ro Nuo­li­o­ja

Jee­sus kes­kus­te­li läm­pi­mäs­ti hä­net kiel­tä­neen Pie­ta­rin kans­sa.

Huh­ti­kuun vii­mei­nen py­hä­päi­vä on tänä vuon­na Hy­vän Pai­me­nen sun­nun­tai. Se on myös Her­ran lau­peu­den ja us­kol­li­suu­den tee­ma­päi­vä. Ai­kai­sem­min päi­vän ot­sik­ko­na oli psal­min (23:1) sa­nat ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni”.

Va­loi­sa sa­no­ma Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta sekä lau­pi­aas­ta ja us­kol­li­ses­ta Her­ras­ta on eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen tänä poik­keuk­sel­li­se­na pää­si­äi­sai­ka­na. Roh­kai­se­van esi­mer­kin tar­jo­aa evan­ke­liu­mi, jos­sa ylös­nous­sut Jee­sus kes­kus­te­li läm­pi­mäs­ti Pie­ta­rin kans­sa, kun he oli­vat hii­li­val­ke­al­la Ti­be­ri­aan­jär­ven ran­nal­la.

Ra­kas­tat­ko mi­nua?

Päi­vän evan­ke­liu­min avain­sa­na on ”ra­kas­taa”. Se esiin­tyy yh­dek­sän ker­taa sa­man­si­säl­töi­se­nä eri vi­vah­tein.

Jee­sus ky­syi Pie­ta­ril­ta kol­mes­ti, ra­kas­taa­ko tämä hän­tä. Pie­ta­ri vas­ta­si myön­tä­väs­ti kol­me ker­taa. En­sim­mäi­seen ky­sy­myk­seen si­säl­tyi eri­koi­nen li­säys ”enem­män”: enem­män kuin muut ope­tus­lap­set.

Tuo sana muis­tut­ti Pie­ta­ria omis­ta mah­ti­pon­ti­sis­ta pu­heen­vuo­rois­taan: ”Vaik­ka kaik­ki muut luo­pui­si­vat si­nus­ta, minä en” (Mark. 14:29). ”Vaik­ka mi­nun pi­täi­si kuol­la kans­sa­si, minä en iki­nä si­nua kiel­lä” (Matt. 26:35).

Kes­kus­te­lun ku­lu­es­sa Pie­ta­ri op­pi nöy­ryyt­tä. Hä­nel­lä ei lo­pul­ta ol­lut tar­vet­ta ei­kä va­raa ver­ra­ta it­se­ään toi­siin, ei­kä Jee­sus­kaan odot­ta­nut hä­nel­tä enem­män rak­kaut­ta kuin muil­ta.

Pie­ta­ri ve­to­si kol­mes­ti sii­hen, et­tä Jee­sus tie­tää asi­at. Hän vas­ta­si Jee­suk­sel­le nöy­räs­ti: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.”

Pie­ta­ri oli saa­nut mah­dot­to­man suu­ren 10 000 ta­len­tin ve­lan an­teek­si – niin kuin myös tä­män ajan ih­mi­set. Sik­si us­ko­vai­set ny­ky­ään­kin vas­taa­vat Jee­suk­sen ky­sy­myk­seen Pie­ta­rin ta­voin: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.”

En­nen kuin kuk­ko lau­laa

Pie­ta­ri tuli su­rul­li­sek­si, kun Jee­sus ky­syi kol­man­nen ker­ran: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Eh­kä mie­leen nou­si­vat pi­meim­mät het­ket yli­pa­pin pa­lat­sin pi­hal­ta, jos­sa hän oli kiel­tä­nyt us­kon­sa. Siel­lä pal­ve­lus­tyt­tö, mie­het ja muu­an yli­pa­pin pal­ve­li­ja oli­vat vuo­rol­laan ky­sy­neet, oli­ko hän Jee­suk­sen ope­tus­lap­si. Hän oli vas­tan­nut kah­des­ti: ”En ole.”

Kol­man­nes­ta ti­lan­tees­ta Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Pie­ta­ri kiel­si taas, ja sa­mas­sa lau­loi kuk­ko” (Joh. 19:17–26). Muis­to oli ki­peä.

Pu­hut­te­le­vaa on, et­tei Jee­sus ko­vis­tel­lut Pie­ta­ria pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa. Hä­nen kat­seen­sa oli maa­il­man lem­pein, Hy­vän Pai­me­nen kat­se.

Esi­mer­kik­si Luu­kas kir­joit­taa Pie­ta­rin lan­kee­muk­ses­ta: ”Her­ra kään­tyi ja kat­soi Pie­ta­riin, ja Pie­ta­ri muis­ti, mitä Her­ra oli hä­nel­le sa­no­nut: ’En­nen kuin kuk­ko tä­nään lau­laa, sinä kol­mes­ti kiel­lät mi­nut.’ Hän meni ulos ja it­ki kat­ke­ras­ti.” (Luuk. 22:61–62.)

Avain­teh­tä­vien ää­rel­lä

Kes­kus­te­lu hui­pen­tui Jee­suk­sen ver­taus­ku­val­li­seen pu­heen­vuo­roon, en­nus­tuk­seen Pie­ta­rin mart­tyy­ri­kuo­le­mas­ta van­hal­la iäl­lä: ”Si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.” En­nus­tus to­teu­tui kir­kol­li­sen pe­ri­mä­tie­don mu­kaan Kei­sa­ri Ne­ron vai­nois­sa Roo­mas­sa 60-lu­vul­la.

Jee­sus val­tuut­ti, roh­kai­si ja val­mis­ti eli ”vyöt­ti” Pie­ta­rin pai­me­nen, apos­to­lin teh­tä­vään. Hän an­toi tu­tun ke­ho­tuk­sen: ”Seu­raa mi­nua”. Kut­su pai­not­ti us­kol­lis­ta pai­me­nen osaa kuo­le­maan as­ti: ruok­kia eli käyt­tää lai­tu­mel­la, kait­sea, opas­taa. Pi­tää kai­kin ta­voin vas­tuul­li­ses­ti hy­vää huol­ta lam­pais­ta, pai­men­taa niin kuin Hyvä Pai­men, ei niin kuin palk­ka­pai­men, joka ei vä­li­tä lam­pais­ta. (Joh. 10:13.)

Pie­ta­rin saa­ma oh­je pai­men­taa on ajan­koh­tai­nen myös tä­män päi­vän pai­me­nil­le. Ruok­ki­mi­nen ja kait­se­mi­nen ovat yhä avain­teh­tä­viä. Niis­sä hei­jas­tuu se, mitä jo psal­mi 23 sa­noo Her­ras­ta pai­me­ne­na: Hän vie vih­reil­le nii­tyil­le, joh­taa vet­ten ää­reen, vir­voit­taa, suo­je­lee kä­del­län­sä, joh­dat­taa pai­men­sau­val­lan­sa, kat­taa pöy­dän ja voi­te­lee öl­jyl­lä.

Muis­tu­tuk­sek­si omaa pai­men­teh­tä­vää­ni var­ten olen kir­joit­ta­nut Raa­mat­tu­ni si­sä­kan­teen kes­ki­ai­kai­sen oh­jeen: ”Pidä saar­na­si niin kuin se oli­si sa­nan­kuu­li­jal­le vii­mei­nen saar­na, jon­ka hän saa kuul­la täs­sä ajas­sa.”

Evan­ke­liu­mi Joh. 10:11–16

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus sa­noo: ”Minä olen hyvä pai­men, oi­kea pai­men, joka pa­nee hen­ken­sä alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Palk­ka­ren­ki ei ole oi­kea pai­men ei­vät­kä lam­paat hä­nen omi­aan, ja niin­pä hän näh­des­sään su­den tu­le­van jät­tää lau­man ja pa­ke­nee. Susi saa lam­paat saa­liik­seen ja ha­jot­taa lau­man, kos­ka palk­ka­pai­men ei vä­li­tä lam­pais­ta.

Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut, niin kuin Isä tun­tee mi­nut ja minä Isän. Minä pa­nen hen­ke­ni alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.”

BIB­LIA: Minä olen hyvä pai­men: hyvä pai­men an­taa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä. Mut­ta pal­kol­li­nen, joka ei ole pai­men, ei­kä lam­paat ole hä­nen oman­sa: kuin hän nä­kee su­den tu­le­van, niin hän jät­tää lam­paat ja pa­ke­nee; ja susi raa­te­lee ja haas­kaa lam­paat. Mut­ta pal­kol­li­nen pa­ke­nee, sil­lä hän on pal­kol­li­nen, ei­kä tot­te­le lam­pais­ta.

Minä olen hyvä pai­men, joka tun­nen oma­ni, ja minä tun­ne­taan myös omil­ta­ni, niin­kuin Isä mi­nun tun­tee, ja minä tun­nen Isän: ja pa­nen hen­ke­ni lam­mas­ten edes­tä. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, jot­ka ei ole täs­tä lam­mas­huo­nees­ta: ne pi­tää mi­nun myös tän­ne saat­ta­man: ja he saa­vat kuul­la mi­nun ää­ne­ni; ja pi­tää ole­man yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si pai­men.

18.9.2020

Syn­tim­me ovat meil­le lii­an ras­kaat, mut­ta sinä an­nat ne an­teek­si. Au­tu­as se, jon­ka sinä va­lit­set! Hän saa tul­la luok­se­si ja asua py­hä­kös­sä­si. Ps. 65:4–5

Viikon kysymys