Ee­ro Nuo­li­o­ja

Jee­sus kes­kus­te­li läm­pi­mäs­ti hä­net kiel­tä­neen Pie­ta­rin kans­sa.

Huh­ti­kuun vii­mei­nen py­hä­päi­vä on tänä vuon­na Hy­vän Pai­me­nen sun­nun­tai. Se on myös Her­ran lau­peu­den ja us­kol­li­suu­den tee­ma­päi­vä. Ai­kai­sem­min päi­vän ot­sik­ko­na oli psal­min (23:1) sa­nat ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni”.

Va­loi­sa sa­no­ma Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta sekä lau­pi­aas­ta ja us­kol­li­ses­ta Her­ras­ta on eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen tänä poik­keuk­sel­li­se­na pää­si­äi­sai­ka­na. Roh­kai­se­van esi­mer­kin tar­jo­aa evan­ke­liu­mi, jos­sa ylös­nous­sut Jee­sus kes­kus­te­li läm­pi­mäs­ti Pie­ta­rin kans­sa, kun he oli­vat hii­li­val­ke­al­la Ti­be­ri­aan­jär­ven ran­nal­la.

Ra­kas­tat­ko mi­nua?

Päi­vän evan­ke­liu­min avain­sa­na on ”ra­kas­taa”. Se esiin­tyy yh­dek­sän ker­taa sa­man­si­säl­töi­se­nä eri vi­vah­tein.

Jee­sus ky­syi Pie­ta­ril­ta kol­mes­ti, ra­kas­taa­ko tämä hän­tä. Pie­ta­ri vas­ta­si myön­tä­väs­ti kol­me ker­taa. En­sim­mäi­seen ky­sy­myk­seen si­säl­tyi eri­koi­nen li­säys ”enem­män”: enem­män kuin muut ope­tus­lap­set.

Tuo sana muis­tut­ti Pie­ta­ria omis­ta mah­ti­pon­ti­sis­ta pu­heen­vuo­rois­taan: ”Vaik­ka kaik­ki muut luo­pui­si­vat si­nus­ta, minä en” (Mark. 14:29). ”Vaik­ka mi­nun pi­täi­si kuol­la kans­sa­si, minä en iki­nä si­nua kiel­lä” (Matt. 26:35).

Kes­kus­te­lun ku­lu­es­sa Pie­ta­ri op­pi nöy­ryyt­tä. Hä­nel­lä ei lo­pul­ta ol­lut tar­vet­ta ei­kä va­raa ver­ra­ta it­se­ään toi­siin, ei­kä Jee­sus­kaan odot­ta­nut hä­nel­tä enem­män rak­kaut­ta kuin muil­ta.

Pie­ta­ri ve­to­si kol­mes­ti sii­hen, et­tä Jee­sus tie­tää asi­at. Hän vas­ta­si Jee­suk­sel­le nöy­räs­ti: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.”

Pie­ta­ri oli saa­nut mah­dot­to­man suu­ren 10 000 ta­len­tin ve­lan an­teek­si – niin kuin myös tä­män ajan ih­mi­set. Sik­si us­ko­vai­set ny­ky­ään­kin vas­taa­vat Jee­suk­sen ky­sy­myk­seen Pie­ta­rin ta­voin: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.”

En­nen kuin kuk­ko lau­laa

Pie­ta­ri tuli su­rul­li­sek­si, kun Jee­sus ky­syi kol­man­nen ker­ran: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Eh­kä mie­leen nou­si­vat pi­meim­mät het­ket yli­pa­pin pa­lat­sin pi­hal­ta, jos­sa hän oli kiel­tä­nyt us­kon­sa. Siel­lä pal­ve­lus­tyt­tö, mie­het ja muu­an yli­pa­pin pal­ve­li­ja oli­vat vuo­rol­laan ky­sy­neet, oli­ko hän Jee­suk­sen ope­tus­lap­si. Hän oli vas­tan­nut kah­des­ti: ”En ole.”

Kol­man­nes­ta ti­lan­tees­ta Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Pie­ta­ri kiel­si taas, ja sa­mas­sa lau­loi kuk­ko” (Joh. 19:17–26). Muis­to oli ki­peä.

Pu­hut­te­le­vaa on, et­tei Jee­sus ko­vis­tel­lut Pie­ta­ria pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa. Hä­nen kat­seen­sa oli maa­il­man lem­pein, Hy­vän Pai­me­nen kat­se.

Esi­mer­kik­si Luu­kas kir­joit­taa Pie­ta­rin lan­kee­muk­ses­ta: ”Her­ra kään­tyi ja kat­soi Pie­ta­riin, ja Pie­ta­ri muis­ti, mitä Her­ra oli hä­nel­le sa­no­nut: ’En­nen kuin kuk­ko tä­nään lau­laa, sinä kol­mes­ti kiel­lät mi­nut.’ Hän meni ulos ja it­ki kat­ke­ras­ti.” (Luuk. 22:61–62.)

Avain­teh­tä­vien ää­rel­lä

Kes­kus­te­lu hui­pen­tui Jee­suk­sen ver­taus­ku­val­li­seen pu­heen­vuo­roon, en­nus­tuk­seen Pie­ta­rin mart­tyy­ri­kuo­le­mas­ta van­hal­la iäl­lä: ”Si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.” En­nus­tus to­teu­tui kir­kol­li­sen pe­ri­mä­tie­don mu­kaan Kei­sa­ri Ne­ron vai­nois­sa Roo­mas­sa 60-lu­vul­la.

Jee­sus val­tuut­ti, roh­kai­si ja val­mis­ti eli ”vyöt­ti” Pie­ta­rin pai­me­nen, apos­to­lin teh­tä­vään. Hän an­toi tu­tun ke­ho­tuk­sen: ”Seu­raa mi­nua”. Kut­su pai­not­ti us­kol­lis­ta pai­me­nen osaa kuo­le­maan as­ti: ruok­kia eli käyt­tää lai­tu­mel­la, kait­sea, opas­taa. Pi­tää kai­kin ta­voin vas­tuul­li­ses­ti hy­vää huol­ta lam­pais­ta, pai­men­taa niin kuin Hyvä Pai­men, ei niin kuin palk­ka­pai­men, joka ei vä­li­tä lam­pais­ta. (Joh. 10:13.)

Pie­ta­rin saa­ma oh­je pai­men­taa on ajan­koh­tai­nen myös tä­män päi­vän pai­me­nil­le. Ruok­ki­mi­nen ja kait­se­mi­nen ovat yhä avain­teh­tä­viä. Niis­sä hei­jas­tuu se, mitä jo psal­mi 23 sa­noo Her­ras­ta pai­me­ne­na: Hän vie vih­reil­le nii­tyil­le, joh­taa vet­ten ää­reen, vir­voit­taa, suo­je­lee kä­del­län­sä, joh­dat­taa pai­men­sau­val­lan­sa, kat­taa pöy­dän ja voi­te­lee öl­jyl­lä.

Muis­tu­tuk­sek­si omaa pai­men­teh­tä­vää­ni var­ten olen kir­joit­ta­nut Raa­mat­tu­ni si­sä­kan­teen kes­ki­ai­kai­sen oh­jeen: ”Pidä saar­na­si niin kuin se oli­si sa­nan­kuu­li­jal­le vii­mei­nen saar­na, jon­ka hän saa kuul­la täs­sä ajas­sa.”

Evan­ke­liu­mi Joh. 10:11–16

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus sa­noo: ”Minä olen hyvä pai­men, oi­kea pai­men, joka pa­nee hen­ken­sä alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Palk­ka­ren­ki ei ole oi­kea pai­men ei­vät­kä lam­paat hä­nen omi­aan, ja niin­pä hän näh­des­sään su­den tu­le­van jät­tää lau­man ja pa­ke­nee. Susi saa lam­paat saa­liik­seen ja ha­jot­taa lau­man, kos­ka palk­ka­pai­men ei vä­li­tä lam­pais­ta.

Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut, niin kuin Isä tun­tee mi­nut ja minä Isän. Minä pa­nen hen­ke­ni alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.”

BIB­LIA: Minä olen hyvä pai­men: hyvä pai­men an­taa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä. Mut­ta pal­kol­li­nen, joka ei ole pai­men, ei­kä lam­paat ole hä­nen oman­sa: kuin hän nä­kee su­den tu­le­van, niin hän jät­tää lam­paat ja pa­ke­nee; ja susi raa­te­lee ja haas­kaa lam­paat. Mut­ta pal­kol­li­nen pa­ke­nee, sil­lä hän on pal­kol­li­nen, ei­kä tot­te­le lam­pais­ta.

Minä olen hyvä pai­men, joka tun­nen oma­ni, ja minä tun­ne­taan myös omil­ta­ni, niin­kuin Isä mi­nun tun­tee, ja minä tun­nen Isän: ja pa­nen hen­ke­ni lam­mas­ten edes­tä. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, jot­ka ei ole täs­tä lam­mas­huo­nees­ta: ne pi­tää mi­nun myös tän­ne saat­ta­man: ja he saa­vat kuul­la mi­nun ää­ne­ni; ja pi­tää ole­man yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si pai­men.