JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Köy­hä ve­ron­mak­sa­ja

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
4.11.2018 6.43

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282920181104064300

Kuu­li­ai­suus ja us­ko­vai­nen sy­dän ovat Ju­ma­lal­le tär­ke­äm­piä kuin ta­po­jen ja tot­tu­mus­ten nou­dat­ta­mi­nen.

Evan­ke­liu­mit ker­to­vat Jee­suk­sen vie­rai­lus­ta Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin. Jee­sus näki, et­tä siel­lä käy­tiin kaup­paa uh­rie­läi­mis­tä ja vaih­det­tiin ra­haa temp­pe­li­ve­roon liit­ty­en. Ti­lan­ne tai­si muis­tut­taa mitä ta­han­sa mark­ki­na­ta­pah­tu­maa, kos­ka Jee­sus när­käs­tyi nä­ke­mäs­tään ja al­koi toi­mia.

Jo­han­nek­sen mu­kaan ”Jee­sus teki nuo­ran­pät­kis­tä ruos­kan ja ajoi hei­dät kaik­ki temp­pe­lis­tä lam­pai­neen ja här­ki­neen. Hän pais­ka­si vaih­ta­jien ra­hat maa­han ja kaa­toi hei­dän pöy­tän­sä. Kyyh­kys­ten myy­jil­le hän sa­noi: ’Vie­kää lin­tun­ne pois! äl­kää teh­kö Isä­ni ta­los­ta mark­ki­na­paik­kaa!’” (Joh. 2:15–16.)

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus sa­noo pro­feet­to­jen kir­joi­hin vii­ta­ten: ”On kir­joi­tet­tu: ’Mi­nun huo­nee­ni on ole­va ru­kouk­sen huo­ne.’ Mut­ta te teet­te sii­tä ros­vo­jen luo­lan.” (Matt. 21:13.)

Kir­kon suo­jis­sa kool­le

Jee­sus kut­suu Je­ru­sa­le­min temp­pe­liä Isän­sä huo­neek­si (Joh. 2:16). Tämä yk­sin­ker­tai­nen il­moi­tus on hyvä muis­taa, kun ko­koon­nu­taan kirk­ko­ti­loi­hin. Ne on ra­ken­net­tu, jot­ta ih­mi­set sai­si­vat kuul­la Ju­ma­lan sa­naa, ru­koil­la, pol­vis­tua eh­tool­lis­pöy­tään, kiit­tää ja kun­ni­oit­taa Ju­ma­laa. Ei ole ih­me, et­tä Jee­sus kau­his­tui nä­ke­mäs­tään.

Kirk­ko­ra­ken­nuk­sil­la on on­nek­si edel­leen mo­nil­le tär­keä mer­ki­tys. Ym­mär­re­tään, et­tä nii­den yl­lä­pi­to vaa­tii ajal­li­sia va­ro­ja. Ve­ro­jen mak­sa­mi­ses­ta pu­hu­taan usein ne­ga­tii­vi­seen sä­vyyn. Unoh­de­taan lii­an hel­pos­ti, kuin­ka pal­jon ve­ro­ra­hoil­le saa vas­ti­net­ta. Mah­dol­li­suus ko­koon­tua kir­kon suo­jiin on sii­tä vain pie­ni esi­merk­ki.

Jee­sus mak­saa ve­ron

Jo Jee­suk­sen ai­ka­na ke­rät­tiin temp­pe­li­ve­roa. Temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jat ei­vät vain ym­mär­tä­neet, ke­nel­tä he oli­vat ve­roa pe­ri­mäs­sä. He nä­ki­vät Jee­suk­sen yh­te­nä kan­san opet­ta­ja­na, mut­ta hei­dän oli­si pi­tä­nyt ym­mär­tää, et­tä Jee­sus oli Ju­ma­lan Poi­ka. Koko temp­pe­li oli hä­nen Isän­sä, ja sik­si hä­nen oli­si kuu­lu­nut ol­la va­paa täl­lai­ses­ta ve­ros­ta.

Ym­mär­ret­tä­vää kyl­lä, Pie­ta­ri­kaan ei tul­lut aja­tel­leek­si täl­lais­ta nä­kö­kul­maa. Jee­sus ei kui­ten­kaan ha­lun­nut he­rät­tää suut­tu­mus­ta tä­män asi­an vuok­si, vaan ha­lu­si mak­saa ve­ron. Mo­nis­sa tär­ke­äm­mis­sä asi­ois­sa Jee­sus ei pe­län­nyt pa­hen­nuk­sia. Täs­tä ker­too myös alus­sa ku­vat­tu temp­pe­lin puh­dis­ta­mi­nen.

Jee­sus osoit­ti täy­del­lis­tä riip­pu­mat­to­muut­ta ra­has­ta, joka tur­han hel­pos­ti tu­lee ih­mi­sil­le lii­an tär­ke­äk­si ja so­kai­see hei­dät. Eh­kä­pä ne en­sim­mäi­set, jot­ka aloit­ti­vat temp­pe­lis­sä ra­han­vaih­don ja uh­rie­läin­ten kaup­paa­mi­sen, saat­toi­vat miet­tiä, on­ko tämä so­pi­va paik­ka täl­lai­sel­le toi­min­nal­le. Eh­kä he pe­rus­te­li­vat sitä it­sel­leen ja muil­le vält­tä­mät­tö­myy­del­lä ja kä­te­vyy­del­lä.

Jee­suk­sen ai­ka­na temp­pe­lis­sä oli jo käyn­nis­sä täy­si mark­ki­na­me­no. Mo­nel­la var­maan unoh­tui, et­tä Ju­ma­lal­le otol­li­sem­pi uh­ri on kuu­li­ai­suus ja us­ko­vai­nen sy­dän kuin lain vaa­ti­ma konk­reet­ti­nen uh­rie­läin (1. Sam. 15:22).

Vai­van­nä­ös­sä­kin siu­naus

Jee­sus it­se oli köy­hä. Päi­vän teks­tin mu­kaan hä­nel­lä ei ol­lut vaa­dit­tua ve­ro­ra­haa, vaan Pie­ta­rin tuli on­kia kala, jon­ka suus­ta hän löy­täi­si tar­vit­ta­van ra­han. Ei­kö Jee­sus täs­sä ope­ta sa­maa kuin vuo­ri­saar­nas­saan? Jos Ju­ma­la huo­leh­tii ja vaa­tet­taa ke­don ku­kat ja tai­vaan lin­nut, niin ei­kö myös ih­mi­set? (Matt. 6:25–33.) Mi­ten­kä­hän pal­jon jäi­si ai­kaa ja ener­gi­aa tär­ke­äm­piin asi­oi­hin, jos huo­leh­ti­si vä­hem­män kai­kes­ta ajal­li­ses­ta?

To­si­a­sia on, et­tä ih­mi­sil­lä on mo­nia vel­voit­tei­ta ja vas­tuu­ta it­sen­sä li­säk­si myös lä­him­mäi­sis­tään. Sii­hen tar­vi­taan ajal­li­sia va­ro­ja. Ih­mi­set jou­tu­vat nä­ke­mään pal­jon vai­vaa toi­meen­tu­lon­sa eteen.

Jos­pa kui­ten­kin aja­tuk­sen ja ar­vo­jen ta­sol­la voi­si ol­la enem­män ir­ti ra­has­ta ja ta­va­ras­ta. Eh­kä­pä voi­si myös löy­tää enem­män ta­po­ja ja­kaa sii­tä hy­väs­tä, mitä Ju­ma­la on an­ta­nut. On ilah­dut­ta­vaa, et­tä yhä use­am­mat ha­lu­a­vat elää tur­haa ku­lu­tus­ta vält­tä­en.

Sa­no­taan, et­tä vai­van­nä­köön­kin kät­key­tyy siu­naus. Näin var­mas­ti on­kin, kun ih­mi­nen pyr­kii it­sek­kyy­den si­jaan te­ke­mään työ­tä lä­him­mäis­ten­sä par­haak­si ja Ju­ma­lan kun­ni­ak­si. Näin ym­mär­ret­ty­nä mo­net ajal­li­set teh­tä­vät voi­vat­kin ol­la sa­mal­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä. Tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­sen mu­ka­na kul­kee myös evan­ke­liu­mi, jota saa em­pi­mät­tä käyt­tää, kun sitä joku kai­paa ja tar­vit­see.

Ila­ri Kin­nu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 31.10.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.

Evan­ke­liu­mi Matt. 17:24–27

Raa­mat­tu 1992: Kun he saa­pui­vat Ka­per­nau­miin, tuli Pie­ta­rin luo temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jia, jot­ka sa­noi­vat: ”Kai tei­dän opet­ta­jan­ne mak­saa temp­pe­li­ve­roa?” ”Mak­saa kyl­lä”, hän vas­ta­si. Kun hän meni si­säl­le ta­loon, Jee­sus ehät­ti ky­sy­mään: ”Mitä miel­tä olet, Si­mon? Keil­tä tä­män maa­il­man ku­nin­kaat pe­ri­vät tul­lia ja ve­roa, omil­ta lap­sil­taan vai vie­rail­ta?” ”Vie­rail­ta”, vas­ta­si Pie­ta­ri. Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Lap­set ovat siis va­paat. Mut­ta mik­si suot­ta suu­tut­tai­sim­me hei­dät? Mene jär­vel­le ja hei­tä on­ki ve­teen. Ota en­sim­mäi­nen kala, jon­ka ve­dät ylös, ja avaa sen suu. Siel­lä on ho­pe­a­ra­ha. Ota se ja mak­sa heil­le sekä mi­nun et­tä it­se­si puo­les­ta.”

Bib­lia: Mut­ta kuin he me­ni­vät Ka­per­nau­miin, tu­li­vat ve­ro­ra­han ot­ta­jat Pie­ta­rin tykö, ja sa­noi­vat: ei­kö Mes­ta­rin­ne ole tot­tu­nut ve­ro­ra­haa mak­sa­maan? Sa­noi hän: on. Ja kuin hän tuli huo­nee­seen, en­nät­ti hä­nen Je­sus, ja sa­noi: mi­täs luu­let, Si­mon? Keil­tä maan ku­nin­kaat ot­ta­vat tul­lin eli ve­ron? Omil­ta lap­sil­tan­sa, taik­ka vie­rail­ta? Pie­ta­ri sa­noi hä­nel­le: vie­rail­ta. Sa­noi Je­sus hä­nel­le: niin lap­set ovat va­paat. Mut­ta et­tem­me hei­tä pa­hen­tai­si, niin mene me­rel­le, hei­tä on­kes, ja ota se kala, joka en­sin tu­lee ylös, ja avaa hä­nen suun­sa, niin sinä löy­dät ra­han: ota se, ja an­na heil­le mi­nun ja si­nun edes­täs.

13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys