JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kris­ti­tyt sol­vaa­jien kyn­sis­sä

Sana sunnuntaiksi
26.12.2018 6.00

Kaut­ta ai­ko­jen us­ko­vai­siin on koh­dis­tu­nut pilk­kaa ja pa­net­te­lua. Pie­ta­ri neu­voo kes­tä­mään kär­si­myk­sen, sil­lä kiu­sat­tu­jen yl­lä on Kris­tuk­sen Hen­ki.

Ta­pa­nin­päi­vä tu­lee ni­men Ste­fa­nos suo­ma­lai­ses­ta muo­dos­ta. Ta­pa­nin­päi­vä on Ste­fa­nok­sen muis­to­päi­vä, en­sim­mäi­sen mart­tyy­rin, joka ki­vi­tet­tiin us­kon­sa vuok­si (ks. Ap. t. 7:54–60). Jee­sus opet­taa seu­raa­ji­aan kes­tä­mään maa­il­man vai­noa. Us­ko­vai­set ovat vie­rai­ta maa­il­mal­le ja jou­tu­vat Her­ran­sa ta­voin pil­kan ja jopa vai­non koh­teek­si.

Tur­vas­sa myös vai­nois­sa

Elä­vä us­ko on kaik­ki­na ai­koi­na säi­ly­nyt hä­nen omien­sa kes­kel­lä, myös tais­te­lui­den ja vai­no­jen ai­koi­na. Van­han Tes­ta­men­tin ai­ka­na hii­pi epä­ju­ma­lan­pal­ve­lus: baa­li­lai­suus ja as­tar­te­lai­suus.

Kaik­ki ei­vät not­kis­ta­neet jal­kaan­sa epä­ju­ma­lil­le. Ju­ma­la var­je­li us­ko­vai­sia ja hei­dän kaut­taan Her­ran sana tuli ju­lis­te­tuk­si pa­ran­nus­saar­na­na. Hei­dän ju­lis­tuk­sen­sa ja koh­ta­lon­sa oli­vat to­dis­tuk­se­na maa­il­mal­le.

Ahab-ku­nin­kaan ai­ka­na Sid­kia Ke­naa­nan poi­ka ja nel­jä­sa­taa pro­feet­taa, lei­pä­pa­pit, pro­fe­toi­vat kun­ni­an­hi­moi­sel­le ku­nin­kaal­leen mie­lik­si. Her­ran pro­feet­ta Mii­ka Jim­lan poi­ka py­syi Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­la ja pu­hui Hen­gen il­moi­tuk­sia, va­roi­tuk­sen ja tuo­mi­on sa­no­ja, mut­ta jou­tui koh­taa­maan lyön­nin sekä van­keu­den. Lo­pul­ta us­ko­vai­sen Mii­kan pro­fe­tia to­teu­tui ja Sid­kia pro­feet­toi­neen jou­tui hä­pe­ään. (2. Aik. 18.)

Pro­feet­ta Eli­an ju­ma­lan­pal­ve­lus Kar­me­lin vuo­rel­la oli vä­ke­vä­nä to­dis­tuk­se­na is­ra­e­li­lai­sil­le, jot­ka hor­jui­vat us­kos­saan eli on­tui­vat mo­lem­mil­la ja­loil­laan. Eli­aa vas­tas­sa oli baa­li­lais­ten 450 ja as­tar­te­lais­ten 400 pro­feet­taa, joi­ta jul­ma ku­nin­ga­tar Ise­bel ruok­ki pöy­däs­sään.

Ka­rit­san veri pe­see puh­taak­si kai­kes­ta syn­nis­tä. Epä­us­kois­ten pro­feet­to­jen alt­ta­ri ei saa­nut tul­ta, vaik­ka nämä kuin­ka tans­si­vat, huu­si­vat ja omaa ver­taan vuo­dat­ti­vat. Ju­ma­lal­le ei kel­paa vie­ras veri. Vih­mon­ta­ve­ren voi­ma oli Eli­an saar­nas­sa, ja Her­ran tuli sy­tyt­ti hä­nen alt­ta­rin­sa. Kan­sa teki pa­ran­nus­ta ja vää­rät pro­fee­tat lyö­tiin. (1. Kun. 18:20–40.)

Suu­ren neu­vos­ton edes­sä Ste­fa­nok­sen kas­vot sä­tei­li­vät, kun hän se­lit­ti Raa­mat­tua ja nuh­te­li oma­van­hurs­kai­ta. Us­kon sil­min Ste­fa­nos sai kat­sel­la tai­vaan kirk­kaut­ta. Jos Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen vie mart­tyy­ri­kuo­le­maan, on edes­sä avoin­na tai­vaan kirk­kaus kiit­tä­jien seu­ras­sa.

Saa­koon jo­kai­ses­sa säi­lyä Ste­fa­nok­sen roh­keus ja toi­von nä­kö­a­la, vaik­ka kil­voi­tus vei­si ah­din­gon het­keen. Ih­mi­sil­lä on tänä päi­vä­nä ai­het­ta ol­la kii­tol­li­sia rau­han ajas­ta: mei­dän ai­kaam­me ei lii­ty sa­man­lais­ta vai­noa, kuin Mii­kan, Eli­aan ja Ste­fa­nok­sen ai­kaan.

Evan­ke­liu­mia ju­lis­te­taan kan­san­kir­kon ja val­ti­o­val­lan suo­je­luk­ses­sa, ”kah­den kuo­ren suo­jas­sa”, ku­ten sa­no­taan. Evan­ke­liu­min työ on saa­nut me­nes­tys­tä myös ul­ko­mail­la.

Ju­ma­la an­taa sa­nat

Jee­sus muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tei evan­ke­liu­min työ­tä teh­dä ih­mi­sen omal­la voi­mal­la ja vii­sau­del­la. Saam­me luot­taa sii­hen, et­tä Pyhä Hen­ki avaa ym­mär­ryk­sen vas­ta­ta, kun toi­vom­me pe­rus­tus­ta ky­sy­tään.

Toi­si­naan us­ko­vai­set ko­ke­vat pai­net­ta ja pilk­kaa maa­il­man ta­hol­ta. Pie­ta­ri kir­joit­taa en­sim­mäi­ses­sä kir­jees­sään (3:16–17): ”Mut­ta vas­tat­kaa sä­vyi­säs­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti ja säi­lyt­tä­kää oma­tun­ton­ne puh­taa­na – – sil­loin ne, jot­ka par­jaa­vat tei­dän hy­vää va­el­lus­tan­ne kris­tit­ty­nä, jou­tu­vat hä­pe­ään juu­ri sii­nä, mis­tä tei­tä pa­net­te­le­vat. Pa­rem­pi on teh­dä hy­vää ja kär­siä, jos niin on Ju­ma­lan tah­to, kuin kär­siä pa­ho­jen te­ko­jen täh­den.”

Jee­sus va­roit­taa sii­tä, mi­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­nan raja voi kul­kea jopa per­he­pii­rin si­säl­lä. Sa­tut­ta­vaa on, jos lä­hei­nen ka­dot­taa elä­vän us­kon ja nä­kee Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hal­pa-ar­voi­se­nav. Nämä vai­vat on kui­ten­kin kes­tet­tä­vä lop­puun as­ti. ”Kun tei­tä sol­va­taan Kris­tuk­sen ni­men täh­den, te olet­te au­tu­aat, sil­lä tei­dän yl­län­ne on kirk­kau­den Hen­ki, Ju­ma­lan Hen­ki.” (1. Piet. 4:14.)

Tai­vaa­seen pää­sy mer­kit­see lo­pul­lis­ta pe­las­tus­ta kil­voi­tuk­sen vai­vois­ta. Vä­sy­neil­le ju­lis­te­taan mat­kal­le voi­mak­si Ju­ma­lan voi­maa, evan­ke­liu­mia syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Har­ri Hau­ta­la

Ku­vis­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

Ta­pa­nin­päi­vä, Kris­tuk­sen to­dis­ta­jat

BIB­LIA: Kat­so, minä lä­he­tän tei­dät niin­kuin lam­paat sut­ten kes­kel­le: ol­kaat sen­täh­den tai­ta­vat niin­kuin käär­meet, ja va­kaat niin­kuin kyyh­kyi­set.

Mut­ta ka­vah­ta­kaat ih­mi­siä; sil­lä he ylö­nan­ta­vat tei­dät raas­tu­piin­sa, ja sy­na­go­gis­san­sa he ho­su­vat tei­tä. Te vie­dään myös pää­mies­ten ja ku­nin­gas­ten eteen mi­nun täh­te­ni, heil­le ja pa­ka­noil­le to­dis­tuk­sek­si. Kuin he tei­tä ylö­nan­ta­vat, äl­käät mu­reh­ti­ko, kuin­ka eli mitä tei­dän pi­tää pu­hu­man; sil­lä teil­le an­ne­taan sil­lä het­kel­lä, mitä tei­dän pi­tää pu­hu­man. Sil­lä et­te te ole, jot­ka pu­hut­te, vaan tei­dän Isän­ne Hen­ki, joka teis­sä pu­huu.

Mut­ta veli an­taa ylön vel­jen­sä kuo­le­maan, ja isä po­jan, ja lap­set kar­kaa­vat van­hem­pia vas­taan, ja an­ta­vat tap­paa hei­tä, Ja te tu­let­te vi­hat­ta­vak­si kai­kil­ta mi­nun ni­me­ni täh­den. Mut­ta joka lop­puun as­ti vah­va­na py­syy, hän tu­lee au­tu­aak­si.

RAA­MAT­TU 1992: ”Minä lä­he­tän tei­dät kuin lam­paat su­sien kes­kel­le. Ol­kaa siis vii­sai­ta kuin käär­meet ja vi­at­to­mia kuin kyyh­ky­set.

”Pi­tä­kää va­ran­ne, sil­lä ih­mi­set vie­vät tei­dät oi­keu­den eteen ja ruos­ki­vat tei­tä sy­na­go­gis­saan. Maa­her­ro­jen ja ku­nin­kai­den­kin eteen tei­tä tul­laan vie­mään mi­nun ta­ki­a­ni, to­dis­tuk­sek­si heil­le ja kan­soil­le. Mut­ta kun tei­dät luo­vu­te­taan vi­ra­no­mais­ten kä­siin, äl­kää ol­ko huo­lis­san­ne sii­tä, mi­ten tai mitä pu­hui­sit­te, sil­lä teil­le an­ne­taan tuo­na het­ke­nä sa­nat, jot­ka tei­dän tu­lee pu­hua. Te et­te puhu it­se, teis­sä pu­huu Isän­ne Hen­ki.

”Veli an­taa vel­jen­sä sur­mat­ta­vak­si, isä lap­sen­sa, ja lap­set nou­se­vat van­hem­pi­aan vas­taan ja tuot­ta­vat heil­le kuo­le­man. Kaik­ki tu­le­vat vi­haa­maan tei­tä mi­nun ni­me­ni täh­den, mut­ta se, joka kes­tää lop­puun as­ti, pe­las­tuu.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys