JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kris­tuk­sen tun­nus­ta­jal­la on to­dis­tus tai­vaas­sa

Sana sunnuntaiksi
26.12.2019 7.00

Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se pe­lä­tä tun­nus­ta­es­saan tai puo­lus­ta­es­saan us­ko­aan, sil­lä Pyhä Hen­ki neu­voo hän­tä.

Toi­nen jou­lu­päi­vä on Ste­fa­nok­sen ja kaik­kien mart­tyy­rien muis­to­päi­vä. Iloi­nen sa­no­ma jou­lun lap­ses­ta vaih­tuu mur­heel­li­seen vies­tiin Jee­suk­sen seu­raa­jien ko­ke­mas­ta vai­nos­ta. Tämä piir­tää ku­van maa­il­mas­ta, jo­hon Jee­sus-lap­si syn­tyi.

”Kan­sa, joka pi­mey­des­sä va­el­taa, nä­kee suu­ren va­lon. Niil­le, jot­ka asu­vat kuo­le­man var­jon maas­sa, lois­taa kirk­kaus.” (Jes 9:1.)

Näin pro­feet­ta Je­sa­ja en­nus­ti sa­to­ja vuo­sia en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Jou­lun ajan teks­tit ker­to­vat, kuin­ka jo lap­se­na Jee­sus jou­tui pa­ke­ne­maan Ku­nin­gas He­ro­dek­sen vai­noa.

Tun­nus­ta­mi­nen va­paut­taa

Jee­sus piti us­kon tun­nus­ta­mis­ta niin tär­ke­ä­nä, et­tä pai­not­ti sa­no­jaan: ”Minä sa­non teil­le: Joka tun­nus­tau­tuu mi­nun omak­se­ni ih­mis­ten edes­sä, sen on Ih­mi­sen Poi­ka tun­nus­ta­va omak­seen Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä.”

Us­kon tun­nus­ta­mi­ses­ta tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen sa­noin tun­nus­ta­mi­nen. ”Sil­lä sy­dä­men us­kol­la me van­hurs­kaak­si tu­lem­me, ja suun tun­nus­tuk­sel­la me au­tu­aak­si tu­lem­me” (Room. 10:10).

Us­kon tun­nus­ta­mi­nen va­paut­taa maa­il­man or­juu­des­ta ja tu­kee us­kon kil­voi­tuk­ses­sa. Us­ko oh­jaa Ju­ma­lan lap­sen elä­mää ja elä­män­va­lin­to­ja. Us­kon­sa mu­kaan elä­mi­nen on pu­hut­te­le­va us­kon­tun­nus­tus.

Jee­sus sa­noi vuo­ri­saar­nas­sa ”Te olet­te maan suo­la. – – Te olet­te maa­il­man valo.” (Matt 5:13–14.)

Hei­kol­le tun­nus­ta­jal­le voi­maa

Us­kon tun­nus­ta­mi­seen si­säl­tyy pal­ve­lu­teh­tä­vä. Ju­ma­lan rak­kau­den ko­ke­nut ha­lu­aa ker­toa rak­kau­des­ta, jota on ko­ke­nut. Sa­mal­la to­teu­tuu Jee­suk­sen lä­he­tys­käs­ky.

Jee­sus va­roit­taa kiel­tä­mäs­tä us­koa. Sil­loin me­net­tää hä­nen tun­nus­tuk­sen­sa tai­vaas­sa.

Sil­lä ei ole mer­ki­tys­tä, kuin­ka hyvä us­kon tun­nus­ta­ja on ol­lut. On suur­ta ar­moa, et­tä nimi löy­tyy elä­män kir­jas­ta tai­vaas­sa. Evan­ke­liu­mi an­taa voi­mia myös hei­kol­le us­kon­sa tun­nus­ta­jal­le.

Syn­ti erot­taa Ju­ma­las­ta

”Ja jo­kai­sel­le, joka sa­noo jo­ta­kin Ih­mi­sen Poi­kaa vas­taan, an­ne­taan an­teek­si, mut­ta sil­le, joka her­jaa Py­hää Hen­keä, ei an­teek­si an­ne­ta.”

Syn­ti on ai­na va­ka­va asia. Se joh­taa eroon Ju­ma­las­ta. Poh­jim­mil­taan syn­ti on Ju­ma­lan tah­don rik­ko­mis­ta. Se on kuin pu­hui­si Jee­sus­ta vas­taan.

On kä­sit­tä­mä­tön­tä Ju­ma­lan rak­kaut­ta, et­tä hän lu­paa ka­tu­val­le syn­ti­sel­le an­teek­si­an­ta­muk­sen. Sa­mal­la Jee­sus va­roit­taa syn­nis­tä, jota ei an­ne­ta an­teek­si. Jee­sus va­roit­taa her­jaa­mas­ta Py­hää Hen­keä.

Esau piti hal­pa­na tai­vaal­lis­ta siu­naus­ta. Hän ei saa­nut ti­lai­suut­ta pa­ran­nuk­seen, vaik­ka anoi sitä it­kien. (Hepr. 12:17.) Esau oli pää­ty­nyt ti­laan, jos­sa ei saa­nut tun­toa syn­nis­tä, ei­kä Pyhä Hen­ki he­rät­tä­nyt pe­las­tuk­sen kai­puu­ta.

Ta­pa­nin­päi­vän roh­kai­se­va sa­no­ma

Ta­pa­nin­päi­vän sa­no­man tar­koi­tus ei ole ai­heut­taa pel­koa tai ah­dis­tus­ta. Raa­mat­tu roh­kai­see luot­ta­maan Tai­vaan Isän apuun elä­män kai­kis­sa ti­lan­teis­sa. Psal­mi sa­noo: ”Vaik­ka minä kul­ki­sin pi­me­äs­sä laak­sos­sa, en pel­käi­si mi­tään pa­haa, sil­lä sinä olet mi­nun kans­sa­ni” (Ps. 23:4.)

Päi­vän teks­tis­sä Jee­sus lu­paa, et­tä Pyhä Hen­ki neu­voo oi­ke­at sa­nat, kun Ju­ma­lan lap­si jou­tuu puo­lus­ta­maan us­ko­aan. Tämä ei tar­koi­ta nok­ke­lia vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin tai ky­se­li­jän no­laa­mis­ta. Ste­fa­nos an­toi hy­vän esi­mer­kin neu­vos­ton edes­sä.

”Kaik­ki, jot­ka is­tui­vat neu­vos­tos­sa, kiin­nit­ti­vät kat­seen­sa Ste­fa­nok­seen, ja hä­nen kas­von­sa oli­vat heis­tä niin kuin en­ke­lin kas­vot.” (Ap. t. 6:15.) Ste­fa­nos puo­lus­tau­tui syy­tök­siin Ju­ma­lan sa­nal­la. Hän oli ko­ke­nut Ju­ma­lan rak­kaut­ta omas­sa elä­mäs­sään, sik­si hä­nen mie­len­sä oli täyn­nä rak­kaut­ta vie­lä ki­vi­sa­tees­sa. Sa­mal­la us­ko an­toi hä­nel­le ym­mär­ryk­sen, et­tä hän saa siir­tyä tai­vaan ko­tiin.

Jee­suk­sen oma

Mitä on ol­la Jee­suk­sen oma? Jee­sus ver­ta­si it­se­ään hy­vään pai­me­neen: ”Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut.” (Joh 10:14.)

Jee­sus lu­pa­si en­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan: ”Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Teri Hil­tu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 12:8–12

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen:

”Minä sa­non teil­le: Joka tun­nus­tau­tuu mi­nun omak­se­ni ih­mis­ten edes­sä, sen on Ih­mi­sen Poi­ka tun­nus­ta­va omak­seen Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Mut­ta joka ih­mis­ten edes­sä kiel­tää mi­nut, se tul­laan kiel­tä­mään Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Ja jo­kai­sel­le, joka sa­noo jo­ta­kin Ih­mi­sen Poi­kaa vas­taan, an­ne­taan an­teek­si, mut­ta sil­le, joka her­jaa Py­hää Hen­keä, ei an­teek­si an­ne­ta.

Kun tei­tä kul­je­te­taan sy­na­go­giin ja vi­ra­no­mais­ten ja esi­val­lan eteen, äl­kää ol­ko huo­lis­san­ne sii­tä, mitä pu­hut­te ja mi­ten puo­lus­tat­te it­se­än­ne. Kun se het­ki tu­lee, Pyhä Hen­ki neu­voo, mitä tei­dän on sa­not­ta­va.”

BIB­LIA: Minä sa­non teil­le: Joka tun­nus­tau­tuu mi­nun omak­se­ni ih­mis­ten edes­sä, sen on Ih­mi­sen Poi­ka tun­nus­ta­va omak­seen Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Mut­ta joka ih­mis­ten edes­sä kiel­tää mi­nut, se tul­laan kiel­tä­mään Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Ja jo­kai­sel­le, joka sa­noo jo­ta­kin Ih­mi­sen Poi­kaa vas­taan, an­ne­taan an­teek­si, mut­ta sil­le, joka her­jaa Py­hää Hen­keä, ei an­teek­si an­ne­ta.

”Kun tei­tä kul­je­te­taan sy­na­go­giin ja vi­ra­no­mais­ten ja esi­val­lan eteen, äl­kää ol­ko huo­lis­san­ne sii­tä, mitä pu­hut­te ja mi­ten puo­lus­tat­te it­se­än­ne. Kun se het­ki tu­lee, Pyhä Hen­ki neu­voo, mitä tei­dän on sa­not­ta­va.”

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys