Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se pe­lä­tä tun­nus­ta­es­saan tai puo­lus­ta­es­saan us­ko­aan, sil­lä Pyhä Hen­ki neu­voo hän­tä.

Toi­nen jou­lu­päi­vä on Ste­fa­nok­sen ja kaik­kien mart­tyy­rien muis­to­päi­vä. Iloi­nen sa­no­ma jou­lun lap­ses­ta vaih­tuu mur­heel­li­seen vies­tiin Jee­suk­sen seu­raa­jien ko­ke­mas­ta vai­nos­ta. Tämä piir­tää ku­van maa­il­mas­ta, jo­hon Jee­sus-lap­si syn­tyi.

”Kan­sa, joka pi­mey­des­sä va­el­taa, nä­kee suu­ren va­lon. Niil­le, jot­ka asu­vat kuo­le­man var­jon maas­sa, lois­taa kirk­kaus.” (Jes 9:1.)

Näin pro­feet­ta Je­sa­ja en­nus­ti sa­to­ja vuo­sia en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Jou­lun ajan teks­tit ker­to­vat, kuin­ka jo lap­se­na Jee­sus jou­tui pa­ke­ne­maan Ku­nin­gas He­ro­dek­sen vai­noa.

Tun­nus­ta­mi­nen va­paut­taa

Jee­sus piti us­kon tun­nus­ta­mis­ta niin tär­ke­ä­nä, et­tä pai­not­ti sa­no­jaan: ”Minä sa­non teil­le: Joka tun­nus­tau­tuu mi­nun omak­se­ni ih­mis­ten edes­sä, sen on Ih­mi­sen Poi­ka tun­nus­ta­va omak­seen Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä.”

Us­kon tun­nus­ta­mi­ses­ta tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen sa­noin tun­nus­ta­mi­nen. ”Sil­lä sy­dä­men us­kol­la me van­hurs­kaak­si tu­lem­me, ja suun tun­nus­tuk­sel­la me au­tu­aak­si tu­lem­me” (Room. 10:10).

Us­kon tun­nus­ta­mi­nen va­paut­taa maa­il­man or­juu­des­ta ja tu­kee us­kon kil­voi­tuk­ses­sa. Us­ko oh­jaa Ju­ma­lan lap­sen elä­mää ja elä­män­va­lin­to­ja. Us­kon­sa mu­kaan elä­mi­nen on pu­hut­te­le­va us­kon­tun­nus­tus.

Jee­sus sa­noi vuo­ri­saar­nas­sa ”Te olet­te maan suo­la. – – Te olet­te maa­il­man valo.” (Matt 5:13–14.)

Hei­kol­le tun­nus­ta­jal­le voi­maa

Us­kon tun­nus­ta­mi­seen si­säl­tyy pal­ve­lu­teh­tä­vä. Ju­ma­lan rak­kau­den ko­ke­nut ha­lu­aa ker­toa rak­kau­des­ta, jota on ko­ke­nut. Sa­mal­la to­teu­tuu Jee­suk­sen lä­he­tys­käs­ky.

Jee­sus va­roit­taa kiel­tä­mäs­tä us­koa. Sil­loin me­net­tää hä­nen tun­nus­tuk­sen­sa tai­vaas­sa.

Sil­lä ei ole mer­ki­tys­tä, kuin­ka hyvä us­kon tun­nus­ta­ja on ol­lut. On suur­ta ar­moa, et­tä nimi löy­tyy elä­män kir­jas­ta tai­vaas­sa. Evan­ke­liu­mi an­taa voi­mia myös hei­kol­le us­kon­sa tun­nus­ta­jal­le.

Syn­ti erot­taa Ju­ma­las­ta

”Ja jo­kai­sel­le, joka sa­noo jo­ta­kin Ih­mi­sen Poi­kaa vas­taan, an­ne­taan an­teek­si, mut­ta sil­le, joka her­jaa Py­hää Hen­keä, ei an­teek­si an­ne­ta.”

Syn­ti on ai­na va­ka­va asia. Se joh­taa eroon Ju­ma­las­ta. Poh­jim­mil­taan syn­ti on Ju­ma­lan tah­don rik­ko­mis­ta. Se on kuin pu­hui­si Jee­sus­ta vas­taan.

On kä­sit­tä­mä­tön­tä Ju­ma­lan rak­kaut­ta, et­tä hän lu­paa ka­tu­val­le syn­ti­sel­le an­teek­si­an­ta­muk­sen. Sa­mal­la Jee­sus va­roit­taa syn­nis­tä, jota ei an­ne­ta an­teek­si. Jee­sus va­roit­taa her­jaa­mas­ta Py­hää Hen­keä.

Esau piti hal­pa­na tai­vaal­lis­ta siu­naus­ta. Hän ei saa­nut ti­lai­suut­ta pa­ran­nuk­seen, vaik­ka anoi sitä it­kien. (Hepr. 12:17.) Esau oli pää­ty­nyt ti­laan, jos­sa ei saa­nut tun­toa syn­nis­tä, ei­kä Pyhä Hen­ki he­rät­tä­nyt pe­las­tuk­sen kai­puu­ta.

Ta­pa­nin­päi­vän roh­kai­se­va sa­no­ma

Ta­pa­nin­päi­vän sa­no­man tar­koi­tus ei ole ai­heut­taa pel­koa tai ah­dis­tus­ta. Raa­mat­tu roh­kai­see luot­ta­maan Tai­vaan Isän apuun elä­män kai­kis­sa ti­lan­teis­sa. Psal­mi sa­noo: ”Vaik­ka minä kul­ki­sin pi­me­äs­sä laak­sos­sa, en pel­käi­si mi­tään pa­haa, sil­lä sinä olet mi­nun kans­sa­ni” (Ps. 23:4.)

Päi­vän teks­tis­sä Jee­sus lu­paa, et­tä Pyhä Hen­ki neu­voo oi­ke­at sa­nat, kun Ju­ma­lan lap­si jou­tuu puo­lus­ta­maan us­ko­aan. Tämä ei tar­koi­ta nok­ke­lia vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin tai ky­se­li­jän no­laa­mis­ta. Ste­fa­nos an­toi hy­vän esi­mer­kin neu­vos­ton edes­sä.

”Kaik­ki, jot­ka is­tui­vat neu­vos­tos­sa, kiin­nit­ti­vät kat­seen­sa Ste­fa­nok­seen, ja hä­nen kas­von­sa oli­vat heis­tä niin kuin en­ke­lin kas­vot.” (Ap. t. 6:15.) Ste­fa­nos puo­lus­tau­tui syy­tök­siin Ju­ma­lan sa­nal­la. Hän oli ko­ke­nut Ju­ma­lan rak­kaut­ta omas­sa elä­mäs­sään, sik­si hä­nen mie­len­sä oli täyn­nä rak­kaut­ta vie­lä ki­vi­sa­tees­sa. Sa­mal­la us­ko an­toi hä­nel­le ym­mär­ryk­sen, et­tä hän saa siir­tyä tai­vaan ko­tiin.

Jee­suk­sen oma

Mitä on ol­la Jee­suk­sen oma? Jee­sus ver­ta­si it­se­ään hy­vään pai­me­neen: ”Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut.” (Joh 10:14.)

Jee­sus lu­pa­si en­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan: ”Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Teri Hil­tu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 12:8–12

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen:

”Minä sa­non teil­le: Joka tun­nus­tau­tuu mi­nun omak­se­ni ih­mis­ten edes­sä, sen on Ih­mi­sen Poi­ka tun­nus­ta­va omak­seen Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Mut­ta joka ih­mis­ten edes­sä kiel­tää mi­nut, se tul­laan kiel­tä­mään Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Ja jo­kai­sel­le, joka sa­noo jo­ta­kin Ih­mi­sen Poi­kaa vas­taan, an­ne­taan an­teek­si, mut­ta sil­le, joka her­jaa Py­hää Hen­keä, ei an­teek­si an­ne­ta.

Kun tei­tä kul­je­te­taan sy­na­go­giin ja vi­ra­no­mais­ten ja esi­val­lan eteen, äl­kää ol­ko huo­lis­san­ne sii­tä, mitä pu­hut­te ja mi­ten puo­lus­tat­te it­se­än­ne. Kun se het­ki tu­lee, Pyhä Hen­ki neu­voo, mitä tei­dän on sa­not­ta­va.”

BIB­LIA: Minä sa­non teil­le: Joka tun­nus­tau­tuu mi­nun omak­se­ni ih­mis­ten edes­sä, sen on Ih­mi­sen Poi­ka tun­nus­ta­va omak­seen Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Mut­ta joka ih­mis­ten edes­sä kiel­tää mi­nut, se tul­laan kiel­tä­mään Ju­ma­lan en­ke­lien edes­sä. Ja jo­kai­sel­le, joka sa­noo jo­ta­kin Ih­mi­sen Poi­kaa vas­taan, an­ne­taan an­teek­si, mut­ta sil­le, joka her­jaa Py­hää Hen­keä, ei an­teek­si an­ne­ta.

”Kun tei­tä kul­je­te­taan sy­na­go­giin ja vi­ra­no­mais­ten ja esi­val­lan eteen, äl­kää ol­ko huo­lis­san­ne sii­tä, mitä pu­hut­te ja mi­ten puo­lus­tat­te it­se­än­ne. Kun se het­ki tu­lee, Pyhä Hen­ki neu­voo, mitä tei­dän on sa­not­ta­va.”