JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kris­tus yh­dis­tää us­ko­vat Py­hän Hen­gen kaut­ta

Sana sunnuntaiksi
16.5.2021 6.05

Juttua muokattu:

11.5. 09:13
2021051109135020210516060500

Juho Ka­mu­la

Isä, Poi­ka ja Pyhä Hen­ki ovat kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan eri per­soo­nat. Maa­il­ma ei tun­ne Ju­ma­laa ei­kä kris­tit­ty­jen yh­teyt­tä, kos­ka sil­lä ei ole Py­hää Hen­keä.

Kris­til­li­seen pe­las­tus­kä­si­tyk­seen ei mah­du Raa­ma­tun mu­kaan yk­si­löl­li­nen us­ko­mi­nen, vaik­ka us­ko on­kin oma­koh­tais­ta. Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pu­huu Ju­ma­lal­le ope­tus­lap­sis­taan. Mo­nik­ko­muo­toi­nen pu­hut­te­lu ei ol­lut sat­tu­maa. Ke­tään ei saa­tel­tu us­ko­maan eri ta­val­la tai yk­sis­tään.

Jee­sus ru­koi­lee, et­tä ope­tus­lap­set oli­si­vat yh­tä. Sama aja­tus löy­tyy muis­ta Uu­den tes­ta­men­tin evan­ke­liu­meis­ta ja kir­jeis­tä. Ope­tus­lap­set ju­lis­ta­vat sa­man voi­man avul­la, jon­ka Jee­sus oli saa­nut Isäl­tään. Tuo voi­ma on Pyhä Hen­ki. Tätä kol­men osa­puo­len suh­det­ta toi­siin­sa tar­koi­te­taan pu­heel­la kol­miyh­tei­ses­tä Ju­ma­las­ta.

Maa­il­ma

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi mai­nit­see sa­nan maa­il­ma noin kuu­si­kym­men­tä ker­taa. Krei­kan­kie­li­sel­lä maa­il­ma-sa­nal­la Jo­han­nes tar­koit­taa enim­mäk­seen sen suo­men­kie­lis­tä vas­ti­net­ta. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi pu­huu Jee­suk­ses­ta, jon­ka kaut­ta maa­il­ma oli saa­nut syn­tyn­sä.

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mi ker­too, kuin­ka Jee­sus on sa­pa­tin Her­ra. Näin hän an­toi sy­väl­li­sen ku­van ih­mis­kun­nan ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan her­ruu­des­ta vii­ta­ten luo­mis­ker­to­muk­seen. Kuu­den­te­na päi­vä­nä Ju­ma­la kat­soi luo­mis­työ­tään tyy­ty­väi­se­nä. Seit­se­män­te­nä päi­vä­nä ei ol­lut enää ai­ka luo­da. Sil­loin Ju­ma­la vuo­ros­taan le­pä­si. Ju­ma­la siu­na­si ja py­hit­ti oman le­pon­sa vuok­si sa­pa­tin. Jee­sus on luo­dun maa­il­man­kaik­keu­den py­hi­tys ja puh­taus.

Vaik­ka Jee­sus it­se tuli maa­il­maan, se ei tun­te­nut hän­tä (Joh. 1:10). Ky­vyt­tö­myys tun­tea Jee­sus joh­tuu ih­mi­sen lan­kee­muk­ses­ta. Ih­mi­nen on lan­gen­nut li­han­sa puo­les­ta sie­lun­vi­hol­li­sen val­taan, sil­lä myös sie­lun­vi­hol­li­sel­la on ruh­ti­nas­kun­tan­sa maa­il­mas­sa. Raa­mat­tu ke­hot­taa va­lit­se­maan Kris­tuk­sen val­ta­kun­nan. Kris­tus on kal­lio, jol­le ra­ken­ta­mi­nen on kes­tä­vää (Matt. 7:24–25). Us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä hen­ki on saa­nut ot­teen li­has­ta (Gal. 5:16).

Yh­teys

Evan­ke­liu­mi­teks­tim­me mu­kaan kris­ti­tyt ovat täy­del­li­ses­ti yh­tä Ju­ma­lan voi­man avul­la. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tai Kris­tus ei­vät ole vaih­to­eh­to­ja toi­sil­leen. Sen si­jaan ne ovat sa­man us­kon eri puo­lia. Py­hän Hen­gen saa­neet ih­mi­set ovat seu­ra­kun­ta, Kris­tus on sen ku­nin­gas.

Eku­me­nia-sana tar­koit­taa koko asut­tua maa­il­maa. Eku­mee­ni­nen lii­ke pyr­kii kris­til­lis­ten kirk­ko­jen yk­sey­teen, mut­ta Raa­mat­tu täs­men­tää aja­tus­ta oi­ke­as­ta eku­me­ni­as­ta.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kol­man­nes­sa lu­vus­sa Jee­sus avaa uu­des­ti­syn­ty­mi­sen eli pa­ran­nuk­sen ar­moa Ni­ko­dee­muk­sel­le: ”Tuu­li pu­hal­taa mis­sä tah­too. Sinä kuu­let sen hu­mi­nan, mut­ta et tie­dä, mis­tä se tu­lee ja min­ne se me­nee. Sa­moin on jo­kai­sen Hen­ges­tä syn­ty­neen lai­ta.” (Joh. 3:8.) Tuu­lel­la Jee­sus viit­taa Py­hään Hen­keen. Sama aja­tus tois­tuu, kun Jee­sus pu­hal­taa ope­tus­las­ten yl­le an­ta­es­saan heil­le teh­tä­vän ju­lis­taa syn­nin­pääs­töä kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. Oi­ke­aa eku­me­ni­aa on elä­mä sa­mas­ta Ju­ma­lan voi­mas­ta, sa­mas­ta ar­mos­ta.

Loh­du­tus

Syn­ti so­kai­see ih­mi­sen niin, et­tei hän näe Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ol­len­kaan tai nä­kö­ky­kyyn tu­lee puut­tei­ta. Raa­ma­tus­sa Jee­sus se­lit­tää tai­vas­ten val­ta­kun­taa ver­tauk­sin. Ope­tus­lap­set kum­mek­sui­vat ver­tauk­sia. Jee­sus sa­noi toi­mi­van­sa näin, sil­lä hä­nen ym­pä­ril­lään ole­va mo­nen­kir­ja­va kuu­li­ja­jouk­ko ei tun­ne tai­vas­ten val­ta­kun­nan sa­lai­suuk­sia.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan huo­maa­mi­sen on­gel­maa Jee­sus ni­mit­tää kat­so­mi­sek­si, jos­sa ei näh­dä koh­det­ta. Jee­sus le­vit­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan va­loa ja läm­pöä kuu­li­ja­kun­taan­sa. Tuo läm­pö on tä­nään­kin mitä iha­nin­ta ar­moa ih­mi­sel­le, joka ko­kee kyl­myyt­tä ko­le­al­la kor­ven mat­kal­la. Ju­ma­lan val­keus pais­taa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kas­vois­ta oman­tun­non val­keu­te­na (2. Kor. 4:6).

20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies