Vil­le Lai­va­maa

Apos­to­li Jo­han­nes ko­ros­taa Ju­ma­lan ih­mi­siä koh­taan osoit­ta­maa rak­kaut­ta.

Jou­lu­kuun 27. päi­vä on van­has­sa kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä omis­tet­tu apos­to­li Jo­han­nek­sel­le. Kirk­ko­vuo­den päi­vä muis­tut­taa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta.

Jo­han­nes­ta on kut­sut­tu ”rak­kau­den apos­to­lik­si”. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ja kir­jeis­sä tuo­daan tois­tu­vas­ti esil­le Ju­ma­lan rak­kaus ih­mis­tä koh­taan. Hyvä esi­merk­ki on ote Jee­suk­sen kes­kus­te­lus­ta Ni­ko­de­muk­sen kans­sa, jos­sa tii­vis­tyy koko Raa­ma­tun il­moi­tus: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Tär­kein­tä on seu­ra­ta Jee­sus­ta

Jee­sus kävi kes­kus­te­lua Pie­ta­rin kans­sa. Pie­ta­ri oli juu­ri saa­nut Jee­suk­sel­ta teh­tä­vän toi­mia Hy­vän Pai­me­nen työn jat­ka­ja­na. Tä­män jäl­keen Jee­sus al­koi pu­hua Pie­ta­rin tu­le­vas­ta koh­ta­los­ta: ”Kun tu­let van­hak­si, sinä ojen­nat kä­te­si ja si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.” Jo­han­nek­sen mu­kaan Jee­sus ker­toi, mil­lai­sel­la kuo­le­mal­la Pie­ta­ri tu­lee kir­kas­ta­maan Kris­tus­ta. Tä­män sa­not­tu­aan Jee­sus ke­hot­ti Pie­ta­ria: ”Seu­raa mi­nua.” (Joh. 21:15–19.)

Jo­han­nes liit­tyi Jee­suk­sen ja Pie­ta­rin seu­raan. Pie­ta­ri al­koi ta­pan­sa mu­kaan hie­man kii­reh­tiä asi­oi­den edel­le. Hän ky­syi vii­ta­ten Jo­han­nek­seen: ”En­tä hän, Her­ra?”

Ky­sy­mys eh­kä tar­koit­ti sitä, oli­ko Jee­sus va­ran­nut Jo­han­nek­sel­le teh­tä­vää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­mie­he­nä. Mik­si Pie­ta­ri täl­lais­ta ky­syi, sitä teks­ti ei ker­ro. Jee­suk­sen vas­taus oli hie­man tyly: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu”. Ja sit­ten hän sa­noi tois­ta­mi­seen: ”Seu­raa sinä mi­nua”. (Joh. 21:20–22.) Ke­ho­tuk­sel­laan Jee­sus oh­ja­si Pie­ta­rin huo­mi­on oma­koh­tai­seen kil­voit­te­luun.

Raa­mat­tua lu­ke­mal­la voi va­kuut­tua sii­tä, et­tä Pie­ta­ri oli kuu­li­ai­nen Jee­suk­sen ke­ho­tuk­sel­le. Hän seu­ra­si Jee­sus­ta ”opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­myk­ses­sä”. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan us­kol­li­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­mies Pie­ta­ri kuo­li mart­tyy­ri­kuo­le­man ris­til­lä.

Jo­han­nek­sen eri­tyi­nen teh­tä­vä

Mo­lem­mil­le ope­tus­lap­sil­le riit­ti työ­sar­kaa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pel­to­pa­la­sel­la. Pie­ta­ril­le Jee­sus an­toi vas­tuul­li­sen teh­tä­vän toi­mia hä­nen lam­pai­den­sa pai­me­ne­na. Jo­han­nes sai eri­tyi­sen roo­lin toi­mia to­dis­ta­ja­na tal­len­ta­mal­la ko­ke­muk­sen­sa evan­ke­liu­miin. Hän sai elää lä­hel­lä Jee­sus­ta jo var­hai­ses­ta nuo­ruu­des­ta.

Jo­han­nes pu­hui it­ses­tään avoi­mes­ti ”ope­tus­lap­se­na, jota Jee­sus ra­kas­ti”. On aja­tel­tu, et­tä täl­lä il­mai­sul­la Jo­han­nes ha­lu­si ker­toa lä­hei­sen suh­teen­sa Jee­suk­sen kans­sa. Hän tal­len­si kai­ken ko­ke­man­sa sil­min­nä­ki­jä­nä. Tämä li­sä­si myös to­dis­tus­voi­maa ja us­kot­ta­vuut­ta.

”Mikä on alus­ta al­ka­en ol­lut, min­kä olem­me kuul­leet, min­kä omin sil­min näh­neet, mitä kat­sel­leet ja kä­sin kos­ket­ta­neet, sii­tä me pu­hum­me: elä­män Sa­nas­ta” (1. Joh. 1:1). Hän myös kuu­li Jo­han­nes Kas­ta­jan to­dis­tuk­sen Jee­suk­ses­ta omin kor­vin: ”Kat­so Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin” (Joh. 1:19).

Jo­han­nes sai elää ja ko­kea Va­pah­ta­jan seu­ras­sa Ju­ma­lan rak­kau­den läs­nä­o­lon ja läm­mön. Kes­ki­näi­sen rak­kau­den mer­ki­tys­tä hän ko­ros­ti enem­män kuin ku­kaan muu Raa­ma­tun kir­joit­ta­jis­ta: ”Rak­kaat ys­tä­vät, ra­kas­ta­kaam­me toi­si­am­me, sil­lä rak­kaus on Ju­ma­las­ta” (1. Joh. 4:7).

Elä­män Sana syn­tyi li­hak­si

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa voi kat­sel­la ai­ko­jen al­kua. Hän näki Hen­gen sil­min, kuin­ka Va­pah­ta­ja oli li­hak­si muut­tu­nut Sana. ”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.” (Joh. 1:14.)

Nyt ovat me­neil­lään Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­lan jäl­kei­set päi­vät. Ih­mi­set ovat saa­neet iloi­ta maa­il­maan syn­ty­nees­tä Va­pah­ta­jas­ta. Hä­nen va­lon­sa pais­taa edel­leen pi­me­än maa­il­man kes­kel­lä. An­teek­si­an­ta­muk­sen ja ar­mon valo on kai­kil­le tar­jol­la tä­nään­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Jo­han­nes kuu­li ker­ran Jee­suk­sen sa­no­van: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.)

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 21:19–24

Raa­mat­tu 1992: Sit­ten hän sa­noi: ”Seu­raa mi­nua.” Pie­ta­ri kään­tyi kat­so­maan taak­seen ja näki, et­tä hei­dän pe­räs­sään tuli Jee­suk­sen rak­kain ope­tus­lap­si, se, joka ate­ri­al­la oli no­jan­nut hä­nen rin­taan­sa vas­ten ja ky­sy­nyt: ”Her­ra, kuka se on? Kuka si­nut ka­val­taa?” Hä­net näh­des­sään Pie­ta­ri ky­syi Jee­suk­sel­ta: ”En­tä hän, Her­ra?” Jee­sus vas­ta­si: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len? Seu­raa sinä mi­nua.” Täs­tä sai vel­jien kes­kuu­des­sa al­kun­sa kä­si­tys, et­tei se ope­tus­lap­si kuo­le. Jee­sus ei kui­ten­kaan sa­no­nut Pie­ta­ril­le, et­tei tämä ope­tus­lap­si kuo­le. Hän sa­noi: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len?” Juu­ri tämä ope­tus­lap­si to­dis­taa kai­kes­ta täs­tä. Hän on tä­män kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me, et­tä hä­nen to­dis­tuk­sen­sa on luo­tet­ta­va.

BIB­LIA: Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, sa­noi hän hä­nel­le: seu­raa mi­nua. Pie­ta­ri kään­si it­sen­sä, ja näki sen ope­tus­lap­sen seu­raa­van, jota Je­sus ra­kas­ti, joka myös oli Je­suk­sen rin­noil­la eh­tool­li­ses­sa maan­nut, ja sa­no­nut: Her­ra, kuka se on, joka si­nun pet­tää? Kuin siis Pie­ta­ri hä­nen näki, sa­noi hän Je­suk­sel­le: Her­ra, mi­täs­tä tämä? Je­sus sa­noi hä­nel­le: jos minä tah­toi­sin hä­nen sii­he­nas­ti ole­van kuin minä tu­len, mitä si­nun sii­hen tu­lee? Seu­raa sinä mi­nua. Niin vel­jes­ten se­as­sa kävi ulos se puhe, et­tei sen ope­tus­lap­sen pi­tä­nyt kuo­le­man. Mut­ta ei Je­sus hä­nel­le sa­no­nut: ei hän kuo­le, vaan: jos minä tah­don hä­nen sii­he­nas­ti ole­van kuin minä tu­len, mitä si­nun sii­hen tu­lee? Tämä on se ope­tus­lap­si, joka to­dis­taa näis­tä ja on nä­mät kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me hä­nen to­dis­tuk­sen­sa to­dek­si.