JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Lä­hel­lä ja ra­kas­tet­tu­na

Sana sunnuntaiksi
27.12.2020 6.15

Juttua muokattu:

18.12. 10:51
2020121810513220201227061500

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Vil­le Lai­va­maa

Apos­to­li Jo­han­nes ko­ros­taa Ju­ma­lan ih­mi­siä koh­taan osoit­ta­maa rak­kaut­ta.

Jou­lu­kuun 27. päi­vä on van­has­sa kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä omis­tet­tu apos­to­li Jo­han­nek­sel­le. Kirk­ko­vuo­den päi­vä muis­tut­taa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta.

Jo­han­nes­ta on kut­sut­tu ”rak­kau­den apos­to­lik­si”. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ja kir­jeis­sä tuo­daan tois­tu­vas­ti esil­le Ju­ma­lan rak­kaus ih­mis­tä koh­taan. Hyvä esi­merk­ki on ote Jee­suk­sen kes­kus­te­lus­ta Ni­ko­de­muk­sen kans­sa, jos­sa tii­vis­tyy koko Raa­ma­tun il­moi­tus: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Tär­kein­tä on seu­ra­ta Jee­sus­ta

Jee­sus kävi kes­kus­te­lua Pie­ta­rin kans­sa. Pie­ta­ri oli juu­ri saa­nut Jee­suk­sel­ta teh­tä­vän toi­mia Hy­vän Pai­me­nen työn jat­ka­ja­na. Tä­män jäl­keen Jee­sus al­koi pu­hua Pie­ta­rin tu­le­vas­ta koh­ta­los­ta: ”Kun tu­let van­hak­si, sinä ojen­nat kä­te­si ja si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.” Jo­han­nek­sen mu­kaan Jee­sus ker­toi, mil­lai­sel­la kuo­le­mal­la Pie­ta­ri tu­lee kir­kas­ta­maan Kris­tus­ta. Tä­män sa­not­tu­aan Jee­sus ke­hot­ti Pie­ta­ria: ”Seu­raa mi­nua.” (Joh. 21:15–19.)

Jo­han­nes liit­tyi Jee­suk­sen ja Pie­ta­rin seu­raan. Pie­ta­ri al­koi ta­pan­sa mu­kaan hie­man kii­reh­tiä asi­oi­den edel­le. Hän ky­syi vii­ta­ten Jo­han­nek­seen: ”En­tä hän, Her­ra?”

Ky­sy­mys eh­kä tar­koit­ti sitä, oli­ko Jee­sus va­ran­nut Jo­han­nek­sel­le teh­tä­vää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­mie­he­nä. Mik­si Pie­ta­ri täl­lais­ta ky­syi, sitä teks­ti ei ker­ro. Jee­suk­sen vas­taus oli hie­man tyly: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu”. Ja sit­ten hän sa­noi tois­ta­mi­seen: ”Seu­raa sinä mi­nua”. (Joh. 21:20–22.) Ke­ho­tuk­sel­laan Jee­sus oh­ja­si Pie­ta­rin huo­mi­on oma­koh­tai­seen kil­voit­te­luun.

Raa­mat­tua lu­ke­mal­la voi va­kuut­tua sii­tä, et­tä Pie­ta­ri oli kuu­li­ai­nen Jee­suk­sen ke­ho­tuk­sel­le. Hän seu­ra­si Jee­sus­ta ”opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­myk­ses­sä”. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan us­kol­li­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­mies Pie­ta­ri kuo­li mart­tyy­ri­kuo­le­man ris­til­lä.

Jo­han­nek­sen eri­tyi­nen teh­tä­vä

Mo­lem­mil­le ope­tus­lap­sil­le riit­ti työ­sar­kaa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pel­to­pa­la­sel­la. Pie­ta­ril­le Jee­sus an­toi vas­tuul­li­sen teh­tä­vän toi­mia hä­nen lam­pai­den­sa pai­me­ne­na. Jo­han­nes sai eri­tyi­sen roo­lin toi­mia to­dis­ta­ja­na tal­len­ta­mal­la ko­ke­muk­sen­sa evan­ke­liu­miin. Hän sai elää lä­hel­lä Jee­sus­ta jo var­hai­ses­ta nuo­ruu­des­ta.

Jo­han­nes pu­hui it­ses­tään avoi­mes­ti ”ope­tus­lap­se­na, jota Jee­sus ra­kas­ti”. On aja­tel­tu, et­tä täl­lä il­mai­sul­la Jo­han­nes ha­lu­si ker­toa lä­hei­sen suh­teen­sa Jee­suk­sen kans­sa. Hän tal­len­si kai­ken ko­ke­man­sa sil­min­nä­ki­jä­nä. Tämä li­sä­si myös to­dis­tus­voi­maa ja us­kot­ta­vuut­ta.

”Mikä on alus­ta al­ka­en ol­lut, min­kä olem­me kuul­leet, min­kä omin sil­min näh­neet, mitä kat­sel­leet ja kä­sin kos­ket­ta­neet, sii­tä me pu­hum­me: elä­män Sa­nas­ta” (1. Joh. 1:1). Hän myös kuu­li Jo­han­nes Kas­ta­jan to­dis­tuk­sen Jee­suk­ses­ta omin kor­vin: ”Kat­so Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin” (Joh. 1:19).

Jo­han­nes sai elää ja ko­kea Va­pah­ta­jan seu­ras­sa Ju­ma­lan rak­kau­den läs­nä­o­lon ja läm­mön. Kes­ki­näi­sen rak­kau­den mer­ki­tys­tä hän ko­ros­ti enem­män kuin ku­kaan muu Raa­ma­tun kir­joit­ta­jis­ta: ”Rak­kaat ys­tä­vät, ra­kas­ta­kaam­me toi­si­am­me, sil­lä rak­kaus on Ju­ma­las­ta” (1. Joh. 4:7).

Elä­män Sana syn­tyi li­hak­si

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa voi kat­sel­la ai­ko­jen al­kua. Hän näki Hen­gen sil­min, kuin­ka Va­pah­ta­ja oli li­hak­si muut­tu­nut Sana. ”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.” (Joh. 1:14.)

Nyt ovat me­neil­lään Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­lan jäl­kei­set päi­vät. Ih­mi­set ovat saa­neet iloi­ta maa­il­maan syn­ty­nees­tä Va­pah­ta­jas­ta. Hä­nen va­lon­sa pais­taa edel­leen pi­me­än maa­il­man kes­kel­lä. An­teek­si­an­ta­muk­sen ja ar­mon valo on kai­kil­le tar­jol­la tä­nään­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Jo­han­nes kuu­li ker­ran Jee­suk­sen sa­no­van: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.)

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 21:19–24

Raa­mat­tu 1992: Sit­ten hän sa­noi: ”Seu­raa mi­nua.” Pie­ta­ri kään­tyi kat­so­maan taak­seen ja näki, et­tä hei­dän pe­räs­sään tuli Jee­suk­sen rak­kain ope­tus­lap­si, se, joka ate­ri­al­la oli no­jan­nut hä­nen rin­taan­sa vas­ten ja ky­sy­nyt: ”Her­ra, kuka se on? Kuka si­nut ka­val­taa?” Hä­net näh­des­sään Pie­ta­ri ky­syi Jee­suk­sel­ta: ”En­tä hän, Her­ra?” Jee­sus vas­ta­si: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len? Seu­raa sinä mi­nua.” Täs­tä sai vel­jien kes­kuu­des­sa al­kun­sa kä­si­tys, et­tei se ope­tus­lap­si kuo­le. Jee­sus ei kui­ten­kaan sa­no­nut Pie­ta­ril­le, et­tei tämä ope­tus­lap­si kuo­le. Hän sa­noi: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len?” Juu­ri tämä ope­tus­lap­si to­dis­taa kai­kes­ta täs­tä. Hän on tä­män kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me, et­tä hä­nen to­dis­tuk­sen­sa on luo­tet­ta­va.

BIB­LIA: Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, sa­noi hän hä­nel­le: seu­raa mi­nua. Pie­ta­ri kään­si it­sen­sä, ja näki sen ope­tus­lap­sen seu­raa­van, jota Je­sus ra­kas­ti, joka myös oli Je­suk­sen rin­noil­la eh­tool­li­ses­sa maan­nut, ja sa­no­nut: Her­ra, kuka se on, joka si­nun pet­tää? Kuin siis Pie­ta­ri hä­nen näki, sa­noi hän Je­suk­sel­le: Her­ra, mi­täs­tä tämä? Je­sus sa­noi hä­nel­le: jos minä tah­toi­sin hä­nen sii­he­nas­ti ole­van kuin minä tu­len, mitä si­nun sii­hen tu­lee? Seu­raa sinä mi­nua. Niin vel­jes­ten se­as­sa kävi ulos se puhe, et­tei sen ope­tus­lap­sen pi­tä­nyt kuo­le­man. Mut­ta ei Je­sus hä­nel­le sa­no­nut: ei hän kuo­le, vaan: jos minä tah­don hä­nen sii­he­nas­ti ole­van kuin minä tu­len, mitä si­nun sii­hen tu­lee? Tämä on se ope­tus­lap­si, joka to­dis­taa näis­tä ja on nä­mät kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me hä­nen to­dis­tuk­sen­sa to­dek­si.

21.1.2021

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Joh. 1:14

Viikon kysymys