JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Lu­paus maa­il­man va­los­ta täyt­tyi

Sana sunnuntaiksi
4.2.2018 6.47

Jee­suk­sen ja Si­me­o­nin koh­taa­mi­nen temp­pe­lis­sä oli pe­las­tus­his­to­ri­an suu­ri tai­te­koh­ta. Van­han lii­ton har­ras odo­tus, lu­pauk­sen sa­naan us­ko­mi­nen, oli päät­ty­nyt. Lu­paus Mes­si­aas­ta oli täyt­ty­nyt.

Kynt­ti­län­päi­vä si­joit­tuu kirk­ko­vuo­des­sa sun­nun­tail­le, jol­loin on ku­lu­nut vä­hin­tään nel­jä­kym­men­tä päi­vää jou­lus­ta, Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­las­ta. Van­ha sa­non­ta kuu­luu: ”ke­vät­tä kynt­ti­läs­tä”.

Kul­jem­me ke­vät­tä ja ke­sää koh­den. Yöt ly­he­ne­vät, päi­vät pi­te­ne­vät ja tal­ven pi­meys al­kaa väis­tyä. Kynt­ti­län­päi­vän sa­no­ma pu­huu kui­ten­kin suu­rem­mas­ta va­los­ta, Kris­tuk­ses­ta maa­il­man va­lo­na.

Lain sa­nan mu­kai­ses­ti

Opet­ta­es­saan Jee­sus to­te­si, et­tei hän tul­lut ku­mo­a­maan la­kia ja pro­feet­to­ja, vaan to­teut­ta­maan (Matt. 5:17). Lain nou­dat­ta­mi­nen ja Ju­ma­lan sa­nan kun­ni­oit­ta­mi­nen oli myös tuo­nut Ma­ri­an, Joo­se­fin ja Jee­sus-lap­sen temp­pe­liin.

Esi­koi­se­na Jee­sus piti py­hit­tää Her­ral­le ja sa­mal­la suo­rit­taa lain vaa­ti­mat puh­dis­tus- ja so­vi­tus­me­not temp­pe­lis­sä. Joo­sef ja Ma­ria toi­vat uh­rik­si kak­si kyyh­ky­sen poi­kaa. Näin he täyt­ti­vät lain vaa­ti­mat toi­men­pi­teet.

Si­me­on nä­kee Her­ran voi­del­lun

Ta­pah­tu­mat temp­pe­lis­sä sai­vat yl­lät­tä­vän kään­teen. Sin­ne saa­pui myös van­ha Si­me­on. Raa­mat­tu an­taa hä­nes­tä kau­niin to­dis­tuk­sen. Hän oli hurs­kas ja Ju­ma­laa pel­kää­vä mies, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään.

Ei ol­lut sat­tu­maa, et­tä Si­me­on tuli temp­pe­liin, kun pyhä per­he saa­pui sin­ne. Hen­ki oli il­moit­ta­nut Si­me­o­nil­le, et­tei hän koh­taa kuo­le­maa en­nen kuin on näh­nyt Her­ran voi­del­lun. Nyt hän ko­kee har­taim­man toi­veen­sa täyt­ty­vän, kun hän nä­kee omin sil­min lu­va­tun Mes­si­aan.

Si­me­on ot­taa lap­sen sy­liin­sä ja puh­ke­aa kii­tok­seen: ”Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut; va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le” (Luuk. 2:29–32).

Jee­sus, elä­män valo

Si­me­o­nin sa­nois­ta huo­kuu kii­tol­li­suus ja tyy­ty­väi­syys sii­tä, et­tä hän sai omin sil­min näh­dä pe­las­ta­jan­sa. Odot­ta­jan us­ko muut­tui nä­ke­mi­sek­si ja toi­vo maa­il­man va­los­ta to­teu­tui.

Si­me­on koki tuos­sa het­kes­sä myös lu­pauk­sen omal­le koh­dal­leen; Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä. Hän sai us­kon sil­min kat­sel­la päi­vää, jol­loin hän saa siir­tyä ajas­ta ian­kaik­ki­suu­teen.

Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen on val­keu­des­sa va­el­ta­mis­ta. Hän opet­ti: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.)

Ju­ma­lan sa­nas­ta löy­ty­vät tien­vii­tat elä­män kai­dal­le tiel­le. Ne opas­ta­vat va­el­ta­maan va­los­sa. ”Mut­ta jos me va­el­lam­me va­los­sa, niin kuin hän it­se on va­los­sa, meil­lä on yh­teys toi­siim­me ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä” (1. Joh. 1:7).

Rak­kaus syn­tis­tä koh­taan

Kynt­ti­lä­päi­vän sa­no­mas­sa kuu­luu Ju­ma­lan rak­kaus syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan. Teks­tim­me hen­ki­löt, Joo­sef, Ma­ria ja Si­me­on, sai­vat ko­kea Ju­ma­lan lau­peu­den täyt­ty­mi­sen.

Näin Py­hän Hen­gen avaa­ma ja Ju­ma­lan sa­nal­la hoi­det­tu us­ko an­taa meil­le­kin tur­val­li­sen nä­ky­män. Me saam­me us­koa täyt­ty­nee­seen lu­pauk­seen, va­loon, joka lois­taa kai­kil­le kan­soil­le. Ju­ma­lan ar­mo opet­taa mei­tä elä­mään täl­lä kai­dal­la tai­vaan tiel­lä.

Temp­pe­lin ta­pah­tu­miin liit­tyi vie­lä koh­ta, jos­sa Si­me­on siu­naa Ma­ri­aa ja Joo­se­fia. Van­ha Si­me­on näki hei­dän häm­men­nyk­sen­sä ja py­hän ar­kuu­ten­sa suu­ren teh­tä­vän edes­sä.

Evan­ke­liu­mil­la siu­naa­mi­nen on ai­na ol­lut sie­lun­hoi­dol­li­nen teh­tä­vä ja mah­dol­li­suus tai­vaan tien mat­ka­lai­sil­la. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma, ja sii­hen saa Ma­ri­an ja Joo­se­fin ta­voin tur­va­ta.

Il­ma­ri Kor­ho­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 31.1.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Raa­mat­tu 1992: Kun tuli päi­vä, jol­loin hei­dän Moo­sek­sen lain mu­kaan piti puh­dis­tau­tua, he me­ni­vät Je­ru­sa­le­miin vie­däk­seen lap­sen Her­ran eteen, sil­lä Her­ran lais­sa sa­no­taan näin: ”Jo­kai­nen poi­ka­lap­si, joka esi­koi­se­na tu­lee äi­tin­sä koh­dus­ta, on py­hi­tet­tä­vä Her­ral­le.” Sa­mal­la hei­dän piti tuo­da Her­ran lais­sa sää­det­ty uh­ri, ”kak­si met­sä­kyyh­kyä tai kyyh­ky­sen­poi­kaa”.

Je­ru­sa­le­mis­sa eli hurs­kas ja ju­ma­laa­pel­kää­vä mies, jon­ka nimi oli Si­me­on. Hän odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään. Pyhä Hen­ki oli hä­nel­le il­moit­ta­nut, et­tei kuo­le­ma koh­taa hän­tä en­nen kuin hän on näh­nyt Her­ran Voi­del­lun. Hen­gen joh­da­tuk­ses­ta hän tuli temp­pe­liin, ja kun Jee­suk­sen van­hem­mat toi­vat las­ta sin­ne teh­däk­seen sen, mikä lain mu­kaan oli teh­tä­vä, hän ot­ti lap­sen kä­si­var­sil­leen, ylis­ti Ju­ma­laa ja sa­noi:

– Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le.

Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä hä­nes­tä sa­not­tiin.

BIB­LIA: Ja kuin hei­dän puh­dis­tus­päi­vän­sä oli­vat täy­te­tyt Mo­sek­sen lain jäl­keen, vei­vät he hä­net Je­ru­sa­le­miin, aset­taak­sen­sa hän­tä Her­ran eteen, niin­kuin kir­joi­tet­tu on Her­ran lais­sa: kaik­ki mie­hen­puo­li, joka en­sin avaa äi­tin­sä koh­dun, pi­tää kut­sut­ta­man Her­ral­le py­häk­si, ja uh­ra­tak­sen­sa, niin­kuin sa­not­tu on Her­ran lais­sa, pari met­tis­tä eli kak­si kyh­ky­läi­sen poi­kaa.

Ja kat­so, mies oli Je­ru­sa­le­mis­sa, jon­ka nimi oli Si­me­on: tämä oli hurs­kas ja ju­ma­li­nen mies, odot­tain Is­ra­e­lin loh­du­tus­ta, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nes­sä. Ja hä­nel­le oli sa­not­tu Py­häl­tä Hen­gel­tä, et­tei hä­nen pi­tä­nyt en­nen kuo­le­maa nä­ke­män, kuin hän nä­kis Her­ran Kris­tuk­sen. Ja hän tuli Hen­gen kaut­ta temp­liin. Ja kuin van­hem­mat toi­vat lap­sen Je­suk­sen si­säl­le, teh­däk­sen­sä hä­nen edes­tän­sä lain ta­van jäl­keen, Niin hän ot­ti hä­nen sy­liin­sä, ja kiit­ti Ju­ma­laa ja sa­noi:

Nyt sinä, Her­ra, las­ket pal­ve­li­as rau­haan me­ne­mään, sa­nas jäl­keen; Sil­lä mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun au­tuu­tes, Jon­ka sinä val­mis­tit kaik­kein kan­sain eteen, Val­keu­dek­si va­lis­ta­maan pa­ka­noi­ta ja si­nun kan­sas Is­ra­e­lin kun­ni­ak­si.

Ja Jo­seph ja hä­nen äi­tin­sä ih­met­te­li­vät nii­tä, joi­ta hä­nes­tä sa­not­tiin.

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys