JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ma­ria, us­kon esi­ku­va

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
19.3.2014 12.46

Juttua muokattu:

1.1. 23:43
2020010123431420140319124600

Jee­suk­sen äi­ti ku­va­taan iko­neis­sa sees­tei­sen rau­hal­li­se­na. Ai­van var­mas­ti Her­ran äi­ti sai tun­tea iloa ja rau­haa. Yh­tä ai­kaa Ma­ria on myös esi­ku­va it­se­näi­syy­des­tä ja roh­keu­des­ta.

Tu­tus­tu­mi­nen Her­ran äi­din elä­mään on ri­kas ko­ke­mus. Hä­nen elä­mäs­sään nä­kyy yh­tä ai­kaa epä­var­muus ja kipu, mut­ta myös Ju­ma­lan läs­nä­o­lon tuo­ma loh­du­tus.

Kun nuo­ri nai­nen saa kuul­la tu­le­van­sa Mes­si­aan äi­dik­si, hän esit­tää ky­sy­myk­sen: ”Mi­ten se on mah­dol­lis­ta?” Ma­ri­an ta­voin asi­aa on ih­me­tel­ty su­ku­pol­vi toi­sen­sa jäl­keen.

Ma­ri­an esit­tä­mä ky­sy­mys on mo­nel­le ih­mi­sel­le tänä päi­vä­nä­kin us­ko­mi­sen es­te. Aja­tus neit­sees­tä syn­ty­mi­ses­tä on ny­ky­päi­vän ih­mi­sel­le ai­na­kin yh­tä kä­sit­tä­mä­tön kuin se oli Her­ran äi­dil­le.

Elä­män ar­voi­tuk­siin em­me saa kos­kaan tyh­jen­tä­vää vas­taus­ta. Ju­ma­la voi an­taa elä­män kaut­ta vas­tauk­sen, min­kä va­ras­sa us­ko Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen säi­lyy.

Eli­sa­bet saat­ta­ja­na

Ju­ma­la ei jät­tä­nyt Ma­ri­aa yk­sin. Ma­ri­al­le osoi­tet­tiin saat­ta­jak­si hä­nen su­ku­lai­sen­sa Eli­sa­bet. Ma­ria ei hy­län­nyt tätä apua, vaan oli val­mis kuun­te­le­maan ja läh­te­mään liik­keel­le, kun Ju­ma­la pu­hui. En­ke­lin il­moit­ta­ma Ju­ma­lan vies­ti oli niin tär­keä, et­tä se syr­jäyt­ti ar­vo­jär­jes­tyk­ses­sä muut asi­at. Ma­ria läh­ti kii­rees­ti.

Help­po ei ol­lut myös­kään Eli­sa­be­tin osa. Hän ja hä­nen mie­hen­sä Sa­ka­ri­as oli­vat kai­van­neet omaa las­ta. Ju­ma­la ei ol­lut heil­le las­ta an­ta­nut. Asi­an teki vie­lä ki­pe­äm­mäk­si se, et­tä lap­se­ton Eli­sa­bet oli saa­nut ko­kea ih­mis­ten hal­vek­sun­taa.

Kun sit­ten Eli­sa­be­tin koh­dal­la ta­pah­tui ih­me, hän py­syt­te­li vii­si kuu­kaut­ta pois­sa nä­ky­vil­tä ja ajat­te­li: ”Tä­män on Her­ra mi­nul­le teh­nyt. Hän on kat­so­nut mi­nun puo­lee­ni.”

Sa­ka­ri­as ei us­ko­nut en­ke­liä, joka toi hä­nel­le vies­tin Ju­ma­lan hä­nel­le an­ta­mas­ta lah­jas­ta, lap­ses­ta: ”Mis­tä voin tie­tää, et­tä niin käy? Mi­nä­hän olen jo van­ha, ja vai­mo­ni­kin on iä­käs.” Eli­sa­be­tin yk­si­näi­syyt­tä ko­ros­ti se, et­tä Ju­ma­la teki hä­nen mie­hen­sä my­käk­si.

Nai­set tois­ten­sa tu­ke­na

Kun kak­si it­ses­sään kiu­sat­tua Ju­ma­lan las­ta koh­ta­si toi­sen­sa, to­teu­tui­vat ker­to­muk­ses­sa Jee­suk­sen sa­nat: ”Sil­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään” (Matt. 18:20).

Raa­mat­tu ker­too Eli­sa­be­tin täyt­ty­neen Py­häl­lä Hen­gel­lä. Täyt­ty­mi­nen nä­kyi sel­ke­än vies­tin an­ta­mi­se­na: ”Siu­nat­tu olet sinä, nai­sis­ta siu­na­tuin, ja siu­nat­tu si­nun koh­tu­si he­del­mä!”

Eli­sa­be­tin lap­ses­ta tuli Jo­han­nes Kas­ta­ja, Jee­suk­sen edel­lä­kä­vi­jä. Sitä hän oli jo äi­tin­sä koh­dus­sa. Hän syn­tyi en­nen Jee­sus­ta. Eli­sa­bet koki lap­sen liik­keen koh­dus­sa vies­ti­nä.

Ju­ma­lan syn­ty­mi­nen ih­mi­sek­si on us­kom­me kul­ma­ki­viä. Her­ran äi­ti sai kan­taa ja suo­jel­la Ju­ma­lan ai­no­aa poi­kaa. Van­ha Eli­sa­bet näki tä­män ih­meen. Kol­men kuu­kau­den ajan hän piti Ma­ri­aa ko­dis­saan vie­raa­naan. Ma­ria ja Eli­sa­bet sai­vat ker­toa toi­sil­leen Ju­ma­lan ar­mos­ta ja rak­kau­des­ta.

Lu­pauk­set täyt­tyi­vät

Eli­sa­be­tin sa­nat Ma­ri­as­ta ker­to­vat us­kon­van­hurs­kau­den vies­tiä: ”Au­tu­as sinä, joka us­koit! Her­ran si­nul­le an­ta­ma lu­paus on täyt­ty­vä!”

Eli­sa­be­tin ja Ma­ri­an lap­set me­net­ti­vät mo­lem­mat us­kon­sa täh­den hen­ken­sä. Sii­tä huo­li­mat­ta sa­nat ”Her­ran an­ta­ma lu­paus on täyt­ty­vä” ovat tot­ta. Ma­ria ja Eli­sa­bet sai­vat näh­dä omas­sa elä­mäs­sään Ju­ma­lan lu­paus­ten täyt­ty­vän. He saa­vat yh­des­sä tois­ten Ju­ma­lan las­ten kans­sa koh­da­ta lap­sen­sa tai­vaan kun­ni­as­sa.

Ma­ria oli siu­nat­tu, sil­lä hän ot­ti us­kol­la vas­taan Ju­ma­lan lu­pauk­set. Ma­ria on us­kon esi­ku­va myös tänä ai­ka­na elä­väl­le Ju­ma­lan lap­sel­le.

Mar­kus Kop­pe­roi­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä: Luuk. 1:39–45, Ps. 113:1–8, 1. Moos. 3:8–15, Gal. 4:3–7.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.3.2014.

17.1.2022

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys