JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ma­ri­an­päi­vä – ilon sun­nun­tai ka­tu­mu­sa­jan kes­kel­lä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
24.3.2019 6.51

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302442520190324065100

Ju­ma­lan suun­ni­tel­mas­sa Ma­ri­al­la oli ai­nut­laa­tui­nen teh­tä­vä.

Tä­nään on ke­vät­päi­vän­ta­saus: Poh­joi­ses­sa päi­vä al­kaa ol­la pi­dem­pi kuin yö. En­si pyhä on Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä eli ko­toi­sas­ti ma­ri­an­päi­vä. Se on paas­to­na­jan, ka­tu­mu­sa­jan kes­kel­le si­joit­tu­va eri­lai­nen päi­vä, va­loi­sa ilon ja kii­tok­sen sun­nun­tai. Juh­lan ai­hee­na on Her­ran pal­ve­li­ja­tar.

Vir­ret pu­hu­vat nuo­res­ta äi­ti Ma­ri­as­ta, neit­syt Ma­ri­as­ta tai Her­ran äi­ti Ma­ri­as­ta. Luu­kas kir­joit­taa Joo­se­fil­le kih­la­tus­ta neit­sy­es­tä, ar­mon saa­nees­ta Ma­ri­as­ta, jol­le en­ke­li Gab­riel il­moit­ti: ”älä pel­kää, Ma­ria, Ju­ma­la on suo­nut si­nul­le ar­mon­sa. Sinä tu­let ras­kaak­si ja syn­ny­tät po­jan, ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jee­sus.” Gab­riel Ju­ma­lan lä­het­ti­lää­nä ker­toi uu­ti­sen, py­hän sa­lai­suu­den, il­moi­tuk­sen, pe­las­tus­his­to­ri­al­li­sen vies­tin, us­kon asi­an.

Tämä sa­lai­suus py­syy yhä in­hi­mil­li­sen tie­don ja kä­si­tys­ky­vyn ulot­tu­mat­to­mis­sa. Mi­ten nuo­ri mor­si­an Ma­ria kä­sit­te­li uu­tis­ta? Min­kä mal­lin hän an­toi meil­le?

Sa­nat sai­vat häm­men­nyk­siin

Na­sa­re­tis­sa ta­pah­tui val­ta­via asi­oi­ta. En­ke­li oli tul­lut yl­lät­tä­en Ma­ri­an luo ja il­moit­ta­nut hä­nel­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pe­las­tus­his­to­ri­an suu­rim­man uu­ti­sen. Täs­sä koh­taa­mi­ses­sa Ma­ria ih­met­te­li ja jou­tui häm­men­nyk­siin.

Nämä il­mai­sut jä­ri­syt­tä­väs­sä ti­lan­tees­sa ovat var­sin le­vol­li­sia. Ma­ria ei pyör­ty­nyt, ei vai­pu­nut hur­mok­seen tai luul­lut ole­van­sa unes­sa, ei­kä hän nau­ra­nut Gab­rie­lil­le. Ei myös­kään sa­no­ta, et­tä hän kuit­ta­si en­ke­lin vies­tin mah­dot­to­mak­si.

Ma­ria us­koi ja us­kos­saan ih­met­te­li ja jou­tui häm­men­nyk­siin. Hän säi­käh­ti mut­ta ei epäil­lyt. Ju­ma­la val­mis­ti Ma­ri­aa suu­reen teh­tä­vään.

Kuul­tu­aan en­ke­lin vies­tin Ma­ria ky­syi hä­nel­tä: ”Mi­ten se on mah­dol­lis­ta?” Hän sai vas­tauk­sen: ”Pyhä Hen­ki tu­lee si­nun yl­le­si, Kor­keim­man voi­ma peit­tää si­nut var­jol­laan. Sik­si myös lap­si, joka syn­tyy, on pyhä, ja hän­tä kut­su­taan Ju­ma­lan Po­jak­si.”

Ky­sy­mys oli yk­sin­ker­tai­nen ja in­hi­mil­li­nen. Vas­taus oli sa­lat­tu ja ju­ma­lal­li­nen, ei tie­to­puo­li­nen ei­kä jär­ki­pe­räi­nen.

Mah­dot­to­mas­ta mah­dol­lis­ta

Sa­mal­la Gab­riel ker­toi, et­tä Ma­ri­an su­ku­lai­nen Eli­sa­bet odot­ti las­ta, vaik­ka oli jo van­ha. Ma­ria kuun­te­li Ju­ma­lan lu­pauk­sia, us­koi ne sekä ky­syi re­hel­li­ses­ti ja nöy­räs­ti.

Gab­riel vas­ta­si mut­ta ei moit­ti­nut Ma­ri­aa, ku­ten oli moit­ti­nut Eli­sa­be­tin puo­li­soa, pap­pi Sa­ka­ri­as­ta, vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa. Luu­kas­han ker­too, et­tä kun Sa­ka­ri­as oli kuul­lut Gab­rie­lil­ta Jo­han­nek­sen syn­ty­mäs­tä, hän oli sa­no­nut: ”Mis­tä voin tie­tää, et­tä niin käy? Mi­nä­hän olen jo van­ha, ja vai­mo­ni­kin on iä­käs.” Sil­loin Gab­riel oli sa­no­nut: ”Suu­si my­kis­tyy nyt – – kos­ka et us­ko­nut sa­no­ja­ni, jot­ka ai­ka­naan käy­vät to­teen.” (Luuk. 1:18–20.)

Nuo­ri Ma­ria an­toi pa­rem­man esi­mer­kin kuin van­ha pap­pi Sa­ka­ri­as, joka epäi­li en­ke­lin il­moi­tus­ta. Ma­ria sai Gab­rie­lil­ta vie­lä roh­kai­se­vat sa­nat: ”Ju­ma­lal­le ei mi­kään ole mah­do­ton­ta.”

Val­mis pal­ve­luk­seen

Ma­ri­an ja Gab­rie­lin koh­taa­mi­nen päät­tyi roh­kai­sun sa­noi­hin. Nii­den jäl­keen Ma­ria to­te­si en­ke­lil­le: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit.” Ma­ria oli val­mis pal­ve­luk­seen.

Ma­ria aset­tui ko­ko­nais­val­tai­ses­ti Ju­ma­lan pal­ve­luk­seen va­paa­eh­toi­ses­ti, nöy­räs­ti, us­kol­li­ses­ti ja hy­väl­lä mie­lel­lä. Koh­ta myös Eli­sa­bet ilah­tui Ma­ri­an us­kos­ta: ”Au­tu­as sinä, joka us­koit!” (Luuk. 1:45.)

Mik­si Ju­ma­la va­lit­si juu­ri Ma­ri­an? Sitä ei ole meil­le ker­rot­tu. Ju­ma­lan suun­ni­tel­mas­sa Ma­ri­al­la oli ai­nut­laa­tui­nen osa ja teh­tä­vä Jee­suk­sen äi­ti­nä. Sa­mal­la hän oli vaa­ti­ma­ton, ta­val­li­nen us­ko­vai­nen ih­mi­nen.

Ma­ri­a­kin oli an­si­o­ton pal­ve­li­ja, joka teki sen mitä pi­ti­kin teh­dä (Luuk. 17:10). Evan­ke­liu­meis­sa Ma­ria ei ole pal­von­nan koh­de. Me pal­vom­me, ru­koi­lem­me ja kii­täm­me Ju­ma­laa. Hä­neen me tur­vaam­me.

Pe­las­tuk­sem­me pe­rus­ta on Jee­sus. Apos­to­li Paa­va­li sa­noo: ”Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea.” (1. Kor. 3:11.) Ma­ria opet­taa meil­le nöy­ryyt­tä, kuu­li­ai­suut­ta, us­koa, luot­ta­mus­ta ja pal­ve­lu­alt­tiut­ta.

Teks­ti: Ee­ro Nuo­li­o­ja

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.3.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 1: 26–38

RAA­MAT­TU 1992: Kun Eli­sa­bet oli kuu­den­nel­la kuu­kau­del­laan, Ju­ma­la lä­het­ti en­ke­li Gab­rie­lin Na­sa­re­tin kau­pun­kiin Ga­li­le­aan neit­sy­en luo, jon­ka nimi oli Ma­ria. Ma­ria oli kih­lat­tu Daa­vi­din su­kuun kuu­lu­val­le Joo­se­fil­le. En­ke­li tuli si­sään hä­nen luok­seen ja sa­noi: ”Ole ter­veh­dit­ty, Ma­ria, sinä ar­mon saa­nut! Her­ra kans­sa­si!” Nämä sa­nat sai­vat Ma­ri­an häm­men­nyk­siin, ja hän ih­met­te­li, mitä sel­lai­nen ter­veh­dys mah­toi mer­ki­tä. Mut­ta en­ke­li jat­koi: ”älä pel­kää, Ma­ria, Ju­ma­la on suo­nut si­nul­le ar­mon­sa. Sinä tu­let ras­kaak­si ja syn­ny­tät po­jan, ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jee­sus. Hän on ole­va suu­ri, hän­tä kut­su­taan Kor­keim­man Po­jak­si, ja Her­ra Ju­ma­la an­taa hä­nel­le hä­nen isän­sä Daa­vi­din val­tais­tui­men. Hän hal­lit­see Jaa­ko­bin su­kua ikui­ses­ti, hä­nen ku­nin­kuu­del­laan ei ole lop­pua.” Ma­ria ky­syi en­ke­lil­tä: ”Mi­ten se on mah­dol­lis­ta? Mi­nä­hän olen kos­ke­ma­ton.” En­ke­li vas­ta­si: ”Pyhä Hen­ki tu­lee si­nun yl­le­si, Kor­keim­man voi­ma peit­tää si­nut var­jol­laan. Sik­si myös lap­si, joka syn­tyy, on pyhä, ja hän­tä kut­su­taan Ju­ma­lan Po­jak­si. Ja tie­dä tämä: Myös su­ku­lai­se­si Eli­sa­bet kan­taa poi­ka­las­ta, vaik­ka on jo van­ha. Hän on jo kuu­den­nel­la kuu­kau­del­la - hän, jota on pi­det­ty he­del­mät­tö­mä­nä! Ju­ma­lal­le ei mi­kään ole mah­do­ton­ta.” Sil­loin Ma­ria sa­noi: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit.” Niin en­ke­li läh­ti hä­nen luo­taan.

BIB­LIA: Mut­ta kuu­den­te­na kuu­kau­te­na lä­he­tet­tiin en­ke­li Gab­riel Ju­ma­lal­ta Ga­li­le­an kau­pun­kiin, jon­ka nimi oli Na­sa­ret, Neit­seen tykö, joka oli kih­lat­tu mie­hel­le, jon­ka nimi oli Jo­seph, Da­vi­din huo­nees­ta; ja neit­seen nimi oli Ma­ria. Ja en­ke­li tuli si­säl­le hä­nen ty­kön­sä ja sa­noi: ter­ve, ar­moi­tet­tu! Her­ra on si­nun kans­sas: siu­nat­tu sinä vai­moin se­as­sa! Mut­ta kuin hän näki hä­nen, häm­mäs­tyi hän hä­nen pu­hees­tan­sa ja ajat­te­li, mil­li­nen se ter­veh­dys oli. Ja en­ke­li sa­noi hä­nel­le: älä pel­kää, Ma­ria! sil­lä sinä löy­sit ar­mon Ju­ma­lan ty­kö­nä. Kat­so, sinä sii­tät koh­dus­sas ja syn­ny­tät Po­jan, ja si­nun pi­tää kut­sua hä­nen ni­men­sä Je­sus. Sen pi­tää ole­man suu­ren ja pi­tää kut­sut­ta­man Ylim­mäi­sen Po­jak­si. Ja Her­ra Ju­ma­la an­taa hä­nel­le Da­vi­din hä­nen isän­sä is­tui­men, ja hä­nen pi­tää Ja­ko­bin huo­neen ku­nin­gas ijan­kaik­ki­ses­ti ole­man ja hä­nen val­ta­kun­nal­lan­sa ei pidä lop­pua ole­man. Niin sa­noi Ma­ria en­ke­lil­le: kuin­ka tämä tu­lee, sil­lä en minä mie­hes­tä mi­tään tie­dä? En­ke­li vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: Pyhä Hen­ki tu­lee si­nun pääl­les ja Ylim­mäi­sen voi­ma var­joo si­nun: sen­täh­den myös se pyhä, joka si­nus­ta syn­tyy, pi­tää kut­sut­ta­man Ju­ma­lan Po­jak­si. Kat­so, Eli­sa­bet si­nun lan­kos siit­ti myös po­jan van­hal­la ijäl­län­sä, ja tämä on kuu­des kuu­kau­si hä­nel­le, joka kut­sut­tiin he­del­mät­tö­mäk­si. Sil­lä ei Ju­ma­lan edes­sä ole yh­tään asi­aa mah­do­toin­ta. Niin sa­noi Ma­ria: kat­so, Her­ran pii­ka! Ta­pah­tu­koon mi­nul­le si­nun sa­nas jäl­keen! Ja en­ke­li läk­si hä­nen ty­kö­än­sä.

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys