JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

”Mene, äläkä tee enää syntiä”

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
9.7.2017 6.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:17
2020010111171720170709060000

"Joka on syn­ni­tön, heit­tä­köön en­sim­mäi­sen ki­ven".

Oli vie­lä var­hai­nen aa­mu, kun Jee­sus meni Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin. Hä­nen luok­seen tuli heti suu­ri jouk­ko ih­mi­siä.

Var­mas­ti ai­na­kin osa tä­hän jouk­koon kuu­lu­neis­ta oli jo joi­na­kin edel­tä­nei­nä päi­vi­nä ol­lut pai­kal­la temp­pe­lis­sä leh­ti­ma­jan­juh­lien ai­kaan, kun Jee­sus oli opet­ta­nut siel­lä. To­den­nä­köi­ses­ti osa heis­tä oli tie­toi­sia är­ty­myk­ses­tä, jota ”Ga­li­le­an pro­fee­tan” ope­tus ja sen ve­to­a­mi­nen ih­mi­siin he­rät­ti fa­ri­seuk­sis­sa ja hal­li­tus­mie­his­sä.

Vaik­ka jot­kut us­koi­vat­kin Jee­suk­sen ole­van Mes­si­as, fa­ri­seuk­set ei­vät us­ko­neet, vaan ha­lu­si­vat van­gi­ta ja tuo­mi­ta hä­net. Sen to­teut­ta­mi­seen he tie­toi­ses­ti et­si­vät syy­tä.

Sel­lai­nen tar­jou­tui yl­lät­tä­väl­lä ta­val­la. Tuo­na var­hai­sen aa­mun het­ke­nä, jol­loin Jee­sus taas opet­ti vä­ki­jouk­koa temp­pe­lis­sä, fa­ri­seuk­sil­le toi­mi­tet­tiin avi­o­rik­ko­muk­ses­ta ta­vat­tu nai­nen.

Fa­ri­seus­ten ky­sy­mys Jee­suk­sel­le

Voi­ton­var­moi­na fa­ri­seuk­set ta­lut­ti­vat var­mas­ti hy­vin pe­lois­saan ol­leen nai­sen Jee­suk­sen eteen ja tie­dus­te­li­vat hä­nen mie­li­pi­det­tään Moo­sek­sen lain mu­kai­sen ki­vi­tys­tuo­mi­on täy­tän­töön­pa­nos­ta.

Jee­suk­sen ope­tus­ten ar­mol­li­suu­des­ta oli lain eh­dot­to­muut­ta ko­ros­ta­neil­le lai­no­pet­ta­jil­le ja fa­ri­seuk­sil­le muo­dos­tu­nut sel­lai­nen kä­si­tys, et­tä Jee­sus vä­hät­te­li­si la­kia ja suo­si­si syn­tiä. He ar­vi­oi­vat Jee­suk­sen tor­ju­van Moo­sek­sen lain ja saa­van­sa sii­tä syyn Jee­suk­sen pi­dät­tä­mi­seen.

Jee­suk­sen eri­lai­nen tuo­mio

En­sin Jee­sus ei vas­tan­nut tuo­jil­le mi­tään, kir­joit­ti vain maa­han jo­ta­kin. Vas­ta kun fa­ri­seuk­set tiu­kem­min vaa­ti­vat vas­taus­ta, hän an­toi my­kis­tä­vän vas­tauk­sen­sa: ”Se teis­tä, joka ei ole teh­nyt syn­tiä, heit­tä­köön en­sim­mäi­sen ki­ven.” Ku­kaan ei heit­tä­nyt, vaan kaik­ki vä­hi­tel­len pois­tui­vat pai­kal­ta.

Vain kiin­ni otet­tu nai­nen jäi kum­mis­saan Jee­suk­sen luo. Jee­sus to­te­si nai­sel­le, et­tei tuo­mit­se tätä niin kuin ei­vät muut­kaan tuo­min­neet. Sen si­jaan hän pääs­ti nai­sen läh­te­mään saa­te­sa­noin: ”Mene, älä­kä tee enää syn­tiä.”

Vir­heel­li­nen kä­si­tys Jee­suk­sen suh­tau­tu­mi­ses­ta syn­tiin ei ole ai­van vie­ras­ta mei­dän­kään päi­vi­näm­me. Jot­kut kat­so­vat tä­män raa­ma­tun­koh­dan sal­li­van tie­tois­ta syn­nin te­ke­mis­tä, kos­ka Jee­sus ei tuo­min­nut nais­ta, vaan suo­ras­taan es­ti fa­ri­seus­ten­kin tuo­mit­se­mi­sen. Kui­ten­kin Jee­suk­sen toi­min­ta ja ope­tus täs­sä yh­tey­des­sä to­dis­ta­vat, et­tä hän ei vä­hä­tel­lyt syn­tiä, pu­hu­mat­ta­kaan, et­tä oli­si kan­nus­ta­nut te­ke­mään sitä.

Ki­vit­tää vai ei?

Teks­ti aut­taa ym­mär­tä­mään oma­van­hurs­kau­den ja ar­mos­ta us­ko­mi­sen vä­lis­tä eroa. Oma­van­hurs­kaat juu­ta­lai­set ei­vät mi­ten­kään voi­neet ym­mär­tää, et­tei­kö rik­ko­muk­ses­ta seu­rai­si heti tuo­mio ja ran­gais­tus. He var­maan oli­vat ko­ke­neet, kuin­ka ku­ri­na­lais­ta pin­nis­te­lyä vaa­ti yrit­tää täyt­tää kaik­ki lain ja pe­rin­näis­sään­tö­jen kir­jai­mel­li­set vaa­ti­muk­set. Näis­sä on­nis­tu­es­saan he us­koi­vat an­sait­se­van­sa it­sel­leen au­tuu­den.

Jos joku ta­vat­tiin te­ke­mäs­tä syn­tiä, hä­nen kat­sot­tiin an­sain­neen tuo­mi­on­sa. Sen vuok­si kiin­ni otet­tu nai­nen oli ti­lan­tees­sa vain toi­men­pi­tei­den koh­de: oli rat­kais­ta­va, pi­tää­kö hä­net ki­vit­tää vai ei. Ku­kaan ei ol­lut kiin­nos­tu­nut, ka­tui­ko hän ja pyy­si­kö an­teek­si.

Lain tuo­mi­os­ta ar­mo­tuo­mi­oon

Jee­sus ei ku­mon­nut lain tuo­mi­o­ta. Hän oi­ke­as­taan sa­noi, et­tä juu­ta­lai­set­kin oli­si­vat voi­neet lait­taa tuo­mi­on täy­tän­töön, jos vain oli­si löy­ty­nyt joku syn­ni­tön heit­tä­mään en­sim­mäi­sen ki­ven. Kos­ka mui­ta syn­nit­tö­miä ei ole kos­kaan ol­lut, Jee­sus on ai­noa, joka voi pan­na täy­tän­töön tuo­mi­on.

Jee­suk­sen me­net­te­ly ko­ros­taa myös lain tuo­mi­on koh­dis­tu­mis­ta jo­kai­seen ih­mi­seen: kaik­ki ovat py­hän lain rik­ko­neet ja si­ten an­sain­neet tuo­mi­on, ei pel­käs­tään avi­on­rik­ko­ja. Hä­nen tuo­mi­on­sa on ar­mo­tuo­mio: to­de­taan syyl­li­sek­si, mut­ta ran­gais­tus­ta ei lan­ge­te­ta.

Sii­tä al­kaa ar­mos­ta us­ko­mi­nen. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen va­paut­ta­van tuo­mi­on saa­te­sa­nat ”älä tee enää syn­tiä” te­ke­vät meis­tä kai­kis­ta an­si­ot­to­mia, omal­ta puo­lel­tam­me kel­vot­to­mia. Sa­mal­la ne kut­su­vat jää­mään Va­pah­ta­jan hel­moi­hin Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kaik­kia ar­mos­ta osat­to­mia kos­kee kut­su: teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi, niin siir­ryt­te lain tuo­mi­on al­ta elä­mään ar­mos­ta.

Ol­li Poh­jo­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.7.2017

Ku­vi­tus­ku­va: An­ni­ka Myl­ly­lah­ti

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 8:2–11

Bib­lia

Ja tuli var­hain huo­me­nel­tain jäl­leen temp­liin ja kaik­ki kan­sa tuli hä­nen ty­kön­sä, ja hän is­tui ja opet­ti hei­tä.

Mut­ta kir­ja­nop­pi­neet ja Pha­ri­se­a­lai­set toi­vat vai­mon hä­nen ty­kön­sä huo­ruu­des­ta ote­tun kiin­ni. Ja kuin he oli­vat sen hä­nen eteen­sä aset­ta­neet, sa­noi­vat he hä­nel­le: Mes­ta­ri, tämä vai­mo on löy­det­ty it­se työs­sä, kuin hän teki huo­rin. Mut­ta Moo­ses on lais­sa mei­tä käs­ke­nyt, et­tä sen­kal­tai­set ki­vil­lä sur­mat­tai­siin. Mi­täs sinä sa­not? Mut­ta sen he sa­noi­vat, kiu­sa­ten hän­tä, kan­taak­sen­sa hä­nen pääl­len­sä.

Mut­ta Jee­sus ku­mar­si ja kir­joit­ti sor­mel­lan­sa maa­han. Mut­ta kuin he sei­soi­vat ky­sy­myk­sen­sä pääl­le, ojen­si hän it­sen­sä ja sa­noi heil­le: joka teis­tä on syn­ni­tön, se heit­tä­kään en­sin hän­tä ki­vel­lä. Ja hän ku­mar­si taas ja kir­joit­ti maa­han. Kuin he tä­män kuu­li­vat ja oli­vat omal­ta­tun­nol­tan­sa voi­te­tut, läk­si­vät he ulos yk­sit­täin, ru­ve­ten van­him­mis­ta, vii­mei­siin as­ti; ja Jee­sus jäi yk­si­nän­sä, ja vai­mo sei­soi sii­nä. Mut­ta kuin Jee­sus ojen­si it­sen­sä, ja ei näh­nyt ke­tään pait­si vai­moa, sa­noi hän hä­nel­le: vai­mo, kus­sa ovat si­nun pääl­le­kan­ta­jas? On­ko si­nua ken­kään tuo­min­nut? Hän sa­noi: Her­ra, ei ken­kään. Niin Jee­sus sa­noi: en minä myös si­nua tuo­mit­se: mene, ja älä sil­leen syn­tiä tee.

Raa­mat­tu 1992

Var­hain aa­mul­la hän tuli taas temp­pe­liin. Hä­nen luok­seen ke­rään­tyi ih­mi­siä suu­rin jou­koin, ja hän is­tuu­tui ja opet­ti hei­tä.

Kes­ken kai­ken toi­vat lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set pai­kal­le nai­sen, joka oli jou­tu­nut kiin­ni avi­o­ri­kok­ses­ta. He aset­ti­vat hä­net Jee­suk­sen eteen ja sa­noi­vat: "Opet­ta­ja, tämä nai­nen on avi­on­rik­ko­ja, hä­net ta­vat­tiin it­se te­os­sa. Moo­ses on lais­sa an­ta­nut meil­le mää­räyk­sen, et­tä täl­lai­set on ki­vi­tet­tä­vä. Mitä sinä sa­not?" He pu­hui­vat näin pan­nak­seen Jee­suk­sen ko­e­tuk­sel­le ja saa­dak­seen sit­ten ai­heen syyt­tää hän­tä.

Mut­ta Jee­sus ku­mar­tui ja kir­joit­ti sor­mel­laan maa­han. Kun he tiuk­ka­si­vat hä­nel­tä vas­taus­ta, hän suo­ris­tau­tui ja sa­noi: "Se teis­tä, joka ei ole teh­nyt syn­tiä, heit­tä­köön en­sim­mäi­sen ki­ven." Hän ku­mar­tui taas ja kir­joit­ti maa­han. Jee­suk­sen sa­nat kuul­tu­aan he läh­ti­vät pois yk­si toi­sen­sa jäl­keen, van­him­mat en­sim­mäi­si­nä. Kan­san kes­kel­le jäi vain Jee­sus ja nai­nen. Jee­sus ko­hot­ti pään­sä ja ky­syi: "Nai­nen, mis­sä ne kaik­ki ovat? Ei­kö ku­kaan tuo­min­nut si­nua?" "Ei, her­ra", nai­nen vas­ta­si. Jee­sus sa­noi: "En tuo­mit­se mi­nä­kään. Mene, älä­kä enää tee syn­tiä.”

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys