Evankeliumitekstin edellä Jeesus oli sairaiden ja toisaalta fariseuksien ympäröimänä. Jeesuksen perässä kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat (Matt.12:15).
Fariseukset kuulivat Jeesuksen ihmeteoista ja näkivät myös itse ihmeiden tapahtuvan. Monet kyselivät: ”Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?” Uskon herääminen aiheutti fariseuksissa ahdistusta. Heidän suustaan tulikin tuomio: ”Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa” (Matt. 12:23–24).
Jeesus tunsi heidän ajatuksensa, ja vastasi heille perusteellisesti selvittäen pääpaholaisen ja Pyhän Hengen työn eroavaisuuksia. Hän puhui myös herjaamisesta ja Pyhän Hengen pilkasta. Tähän keskustelutilanteeseen liittyvät Jeesuksen varoituksen sanat kelvottoman puun hedelmistä.
Hedelmistä puu tunnetaan
Jeesus puhui fariseuksille kahdesta puusta. Puheen sisältö on helppo ymmärtää: hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, huono puu tuottaa huonoa hedelmää. Merkille pantavaa on, että tässäkin yhteydessä Jeesus kertoo olevan vain kaksi uskomisen laatua. Ihminen elää joko uskosta tai epäuskosta.
Ihminen, joka saa elää Pyhän Hengen voimasta, tuottaa Hengen hedelmiä. Usko näkyy ulospäin rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, lempeytenä ja itsehillintänä (Gal. 5:22–23). Uskova ei usein itse ymmärrä heijastavansa Pyhän Hengen voimaa maailmassa.
Jeesuksen vuorisaarnassa Pyhän Hengen voima tulee pysäyttävällä tavalla todeksi: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä se loistaa kaikille huoneessa oleville.” (Matt. 5:14–15.)
Arkiset uskon tuntemukset liittyvät siihen kokemukseen, että oma horjuva usko tuottaa vain huonoa hedelmää. Tällainen uskon kokemus ei ole väärä; silloin säilyy halu hoitaa uskoa Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa.
Fariseuksien epäusko puolestaan heijasteli uskottelua omasta hyvyydestä. Fariseuksien toiminta ja puheet Jeesusta ja hänen seuraajiaan kohtaan näkyivät ”huonojen puiden huonoina hedelminä”. Jeesuksen puhe fariseuksille oli kovaa: ”Te kyykäärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja!” (Matt. 12:34.)
Fariseuksilla oli tekemättä parannus omista synneistään. Omasta voimastaan elävä saattaa olla hyvin ankara lähimmäistä kohtaan. Se tulee usein ilmi ilkeänä puheena. Tällöin ihminen elää toisten vikojen kauhistelusta ja juoruamisesta eikä näe tarvetta nöyryyteen ja omien puheiden anteeksipyytämiseen.
Epäusko tuottaa omat hedelmänsä, joita ovat muuan muassa vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, juonittelu, eripuraisuus ja kateus (Gal. 5:19–21). Tämän todellisuuden keskellä fariseukset näyttivät elävän.
Vastuu turhasta puheesta
Jokaisen on kerran oltava tuomarin edessä vastaamassa teoistaan ja puheistaan. Turhasta ja hyödyttömästä puheestakin on tehtävä tili. Puhuminen ystävällisesti kaikille lähimmäisille ei ole aina helppoa. Turhan puhumisen välttäminen on vielä vaikeampaa. Vastuullisuutta ja viisautta puhumiseemme on tarpeen rukoilla Jumalalta. Puhumiseen oikeina hetkinä sisältyy siunaus: ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat” (Sananl. 25:11) ja ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää” (Sananl. 18:21). Sanojen perusteella meidät julistetaan kerran syyttömäksi tai syylliseksi.
Jumalan valtakunnan anteeksiantamuksessa on Pyhän Hengen voima, joka siirtää epäuskosta ja synneistä uskoon, iloon ja vapauteen. Paljon tarvitaan anteeksiantamuksen sanoja ja niiden uskomista, jotta usko ei väsyisi ja tuottaisi huonoa satoa. Jumalan armon voima kannattelee uskojan lopulta perille taivaaseen.
Jukka Joensuu
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
13. sunnuntai helluntaista: Ps. 30: 3–6, 12–13; Sananl. 18:4–8, 21; Jaak. 3:2–12; Matt. 12:33–37
Julkaistu Päivämiehessä 3.9.2014.
Kuva: Marketta Lumijärvi
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys