Sep­po Aho

Kai­ta tie on Ju­ma­lan to­tuu­den tie, la­vea tie ei an­na tur­vaa ei­kä pe­las­ta.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti pu­huu kai­das­ta ja la­ve­as­ta ties­tä sekä ah­taas­ta por­tis­ta. Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään ah­das­ta port­tia ja kul­ke­maan kai­taa tie­tä. La­ve­an tien kul­ki­jat saa­vat va­roi­tuk­sen tu­le­vas­ta ka­do­tuk­ses­ta (Matt. 7:13–14).

Täl­lai­nen eh­dot­to­muus on vai­kea koh­da­ta. Pi­däk­kee­tön ja oma­eh­toi­nen elä­mä kaik­ki­nen­sa hou­kut­te­lee. Se on elä­mää täs­sä het­kes­sä, ja ian­kaik­ki­suus tun­tuu etäi­sel­tä. Myös Jee­sus­ta, kiu­saus­ten voit­ta­jaa, ko­e­tel­tiin viet­te­lyk­sil­lä (Luuk. 4:1–13).

Vii­sau­del­la on ra­jan­sa

Teks­tin sa­no­ma liit­tyy kä­sit­tei­siin to­tuus ja har­ha. Kai­ta tie edus­taa Ju­ma­lan tut­ki­ma­ton­ta to­tuut­ta ja ar­mol­lis­ta tah­toa. La­vea tie ku­vaa pel­käs­tään in­hi­mil­li­seen jär­keen, ym­mär­ryk­seen ja ky­kyyn pe­rus­tu­vaa elä­män­ta­paa, joka on­kin har­haa. Tämä pe­rus­ta ei an­na tur­vaa ja opas­tus­ta Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä us­kon ja elä­män ky­sy­myk­sis­sä.

Paa­va­li kir­joit­taa ko­rint­to­lai­sil­le pro­fee­toi­hin vii­ta­ten: ”Minä hä­vi­tän vii­sait­ten vii­sau­den ja teen tyh­jäk­si ym­mär­tä­väis­ten ym­mär­ryk­sen” (1. Kor. 1:19; Jes. 29:14; Obad­ja 1:1).

Tämä in­hi­mil­lis­tä vii­saut­ta ja ky­kyä rii­su­va sana roh­kai­see Ju­ma­lan lap­sia uh­ka­ku­vien edes­sä. Kai­kel­la vii­sau­del­la, kont­rol­lil­la ja toi­min­ta­ky­vyl­lä on siis ra­jan­sa. Nii­den pä­te­vyys ei ulo­tu ai­na edes tä­män ajan ky­sy­myk­siin; ko­ro­na­pan­de­mia osoit­ti jäl­leen tä­män vas­taan­sa­no­mat­to­mas­ti.

Jos kat­se siir­re­tään maa­il­man­kaik­keu­teen, koko maa­pal­lo nä­kyy vä­häi­se­nä pis­tee­nä ava­ruu­des­sa. Ava­ruu­des­sa vai­kut­ta­vat ih­mis­kun­nal­le hal­lit­se­mat­to­mat pla­ne­taa­ri­set, maan ul­ko­puo­li­set te­ki­jät, jot­ka vai­kut­ta­vat myös il­mas­toon.

Näi­tä ovat maa­pal­lon ja pla­neet­to­jen kier­to­ra­dat, nii­den etäi­syy­det au­rin­gos­ta, mag­neet­ti­kent­tien muu­tok­set. Näis­sä nä­ky­vät Ju­ma­lan luo­mis­työn ää­ret­tö­myys ja tut­ki­mat­to­muus. Sa­mal­la ne ole­mas­sa­o­lol­laa­an an­ta­vat ti­laa sil­le, et­tä Ju­ma­la on kai­ken luo­ja ja yl­lä­pi­tä­jä.

Et­si­väl­le on lu­paus

Kai­ta tie ja ian­kaik­ki­sen elä­män pää­mää­rä on hyvä pi­tää en­sim­mäi­sel­lä si­jal­la ar­ki­ses­sa elä­mäs­sä ja kil­voi­tuk­ses­sa. Se voi näyt­tää in­hi­mil­li­sen ym­mär­ryk­sen ja in­hi­mil­lis­ten voi­ma­va­ro­jen va­los­sa epä­var­mal­ta ja mah­dot­to­mal­ta­kin. Ju­ma­lan sa­nas­sa, Raa­ma­tus­sa on kui­ten­kin roh­kai­se­via esi­merk­ke­jä sii­tä, et­tä kai­dan tien va­lin­nei­ta on pal­jon.

Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, ian­kaik­ki­sek­si olen­nok­si, ja pu­hal­si hä­neen elä­vän hen­gen (1. Moos. 1:27; 1. Moos. 2:7). Ih­mi­sel­lä on syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­muk­ses­sa­kin il­me­ne­vä halu ja tar­ve pää­tä Luo­jan­sa yh­tey­teen.

Mo­net ha­lu­a­vat kul­kea kai­taa tie­tä, ja et­si­vät ah­das­ta port­tia. Et­si­väl­le on yhä voi­mas­sa lu­paus: ”Et­si­vä löy­tää ja kol­kut­ta­val­le ava­taan” (Matt. 7:7–8).

Mart­ti Lut­her kir­kas­ti va­paut­ta­vas­ti Ka­te­kis­muk­ses­sa Py­hän Hen­gen voi­maa ja työ­tä maa­il­mas­sa: ”Us­kon, et­ten voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Her­raa­ni Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, en­kä pääs­tä hä­nen luok­seen; vaan Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nua evan­ke­liu­min vä­li­tyk­sel­lä.”

Tä­män vuok­si jär­jes­te­tään mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan seu­ro­ja ja yh­tei­siä ko­koon­tu­mi­sia. Niis­sä Ju­ma­la us­ko­vais­ten kaut­ta sel­ven­tää val­ta­kun­taan­sa, sekä Kris­tuk­sen val­mis­ta­maa so­vin­toa ja kel­vol­li­suut­ta omal­ta puo­lel­taan syn­ti­sil­le ih­mi­sil­le. Yh­des­sä tut­ki­taan, mis­tä kul­kee tänä päi­vä­nä kai­ta tie tai­vaa­seen.

Sa­no­ma on ai­na sama

Seu­ra­sa­no­ma on yk­sin­ker­tai­nen ja pe­ri­aat­tees­sa ai­na sama: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le.” Kai­taa tie­tä et­si­vil­le sa­no­taan: ”Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma” (Mark. 1:15). Sa­no­ma va­kuut­taa, et­tä syn­nit saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä – sel­lai­se­na kuin on.

Vai­keut­ta tuo ih­mi­sym­mär­rys: mi­ten ot­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta vas­taan lap­sen kal­tai­se­na, vil­pit­tö­mä­nä, il­man eh­to­ja tai las­kel­moin­tia? Jee­suk­sen ope­tus­lap­set­kin ky­syi­vät ai­ka­naan, kuka voi tul­la au­tu­aak­si.

Jee­suk­sen vas­taus roh­kai­see juu­ri kaik­kein hei­koin­ta: ”Mikä on ih­mi­sel­le mah­do­ton­ta, se on mah­dol­lis­ta Ju­ma­lal­le” (Mark 10:27). Toi­ses­sa raa­ma­tun­koh­das­sa Jee­sus vah­vis­taa: ”Älä pel­kää, pie­ni lau­ma­ni. Tei­dän Isän­ne on päät­tä­nyt an­taa teil­le val­ta­kun­nan.” (Luuk 12:32.)

Evan­ke­li­mi­teks­ti Matt. 7:13–14

Raa­mat­tu 1992: Men­kää si­sään ah­taas­ta por­tis­ta. Mo­net me­ne­vät ava­ras­ta por­tis­ta ja la­ve­aa tie­tä, mut­ta se vie ka­do­tuk­seen. Mi­ten ah­das on­kaan se port­ti ja ka­pea se tie, joka vie elä­mään, ja vain har­vat löy­tä­vät sen!

Bib­lia: Men­käät ah­taas­ta por­tis­ta si­säl­le; sil­lä se port­ti on la­via ja ava­ra tie, joka vie ka­do­tuk­seen, ja nii­tä on mon­ta, jot­ka sii­tä si­säl­le me­ne­vät. Ja se port­ti on ah­das, ja tie kai­ta, joka vie elä­mään, ja har­vat ovat, jot­ka sen löy­tä­vät.