JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Olemme Jeesuksen asialla

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
29.10.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:47
2020010123474720141029000000

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­suk­sen kan­nus­ta­va ope­tus py­säyt­tää ja avaa sil­mi­äm­me kes­ken työ­kii­rei­den, Fa­ce­book-kes­kus­te­lu­jen ja What­sApp-vies­tien: mik­si me olem­me maan pääl­lä? Toi­nen pää­sa­no­ma täs­sä Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa on roh­kai­su.

Tais­te­lu­pa­rit

Jee­suk­sen ope­tus­lap­set läh­ti­vät ”kak­sin ja kak­sin” vie­mään Va­pah­ta­jan­sa sa­no­maa. Seu­ra­mat­ko­ja ko­ke­nee­na tie­dän, mi­ten hy­väl­tä ja läm­pi­mäl­tä kak­sin työs­ken­te­ly tun­tuu ny­ky­ään­kin. Pe­los­ta va­pi­se­va pää­see­kin mah­ta­vaan jut­tu­tuo­ki­oon ajo­mat­kan ajak­si. Jos­kus olen toi­vo­nut, et­tä ei­pä tämä mat­ka lop­pui­si.

Us­ko­vai­set ys­tä­vät ovat elin­tär­kei­tä kai­kil­le us­ko­vai­sil­le. Saat­to­mie­het pe­las­ta­vat mei­dät mon­ta ker­taa us­kon tai­pa­leel­la. Nuor­ten elä­mäs­sä hy­vät us­ko­vai­set ka­ve­rit ovat val­ta­va voi­ma ja suu­ri ilo­nai­he pait­si nuo­ril­le it­sel­leen, myös hei­dän van­hem­mil­leen.

Ju­ma­la joh­taa

Teks­ti ver­taa Ju­ma­lan sa­nan eteen­päin vie­mis­tä kyl­vöön: ”Ru­koil­kaat siis elon Her­raa, työ­vä­keä lä­het­tä­mään eloon­sa” (Luuk. 10:2). Ai­na ei ole help­poa tyy­tyä kyl­vä­jän osaan – var­sin­kaan, jos lä­hei­sen ih­mi­sen ajal­li­nen mat­ka näyt­tää päät­ty­vän, ja hän ei ole vie­lä pääs­syt si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Teks­tim­me osoit­taa, et­tä kas­vun an­ta­ja kui­ten­kin on Ju­ma­la. Työ­tä jat­ke­taan sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä vas­taus sa­no­maan saat­taa ol­la kiel­tei­nen.

”Lä­he­tän tei­dät niin­kuin ka­rit­sat sut­ten kes­kel­le” (Luuk. 10:3). Näin voi­mak­kaas­ti Jee­sus mei­tä muis­tut­taa. Tämä on vas­taus epäi­lyk­siim­me, kun jos­kus ih­met­te­lem­me epä­oi­keu­den­mu­kai­sia hyök­käyk­siä us­ko­vai­sia koh­taan. Jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa Ju­ma­la saat­taa käyt­tää maa­il­man ih­mi­si­ä­kin tar­koi­tus­ten­sa saa­vut­ta­mi­ses­sa ja pa­han kit­ke­mi­ses­sä. Jos ko­em­me mie­les­täm­me epä­oi­keu­den­mu­kai­sis­sa ti­lan­teis­sa in­hi­mil­li­sel­tä puo­lel­ta ah­dis­tus­ta, Jee­suk­sen ope­tus ka­rit­sois­ta su­sien kes­kel­lä vah­vis­taa us­ko­am­me. Ta­pah­tu­ma­kul­ku­jen mer­ki­tys saat­taa avau­tua vas­ta jäl­ki­kä­teen.

Ju­ma­lan va­rus­tuk­sel­la rau­han työ­tä

Omiin ta­va­roi­hin ei Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ pe­rus­tu. Ku­vaan­nol­li­ses­ti jopa ken­gät ovat hai­tak­si täs­sä työs­sä, ovat­han ”ja­lat val­miik­si ken­gi­te­tyt, saar­naa­maan rau­han evan­ke­liu­mia” (Ef. 6:15).

Teks­tim­me mu­kaan pe­ril­le pääs­tä­es­sä, toi­vo­te­taan Ju­ma­lan rau­haa: ”Rau­ha ol­koon täl­le huo­neel­le!” (Luuk. 10:5.) Voi­si­ko aja­tel­la pa­rem­paa toi­vo­tus­ta tä­män ajan kes­kel­lä? Ju­ma­lan rau­ha sy­dä­mes­sä an­taa myös poh­jan ja tar­koi­tuk­sen elä­mäl­le. Tätä rau­haa kan­ta­es­sam­me olem­me on­nel­li­sia jo ”maas­sa kuo­le­man” (Sl. 129:1).

Roh­kai­sua ja tu­kea

Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se ol­la mur­heen mur­ta­ma, vaik­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­ma ei sai­si­kaan vas­ta­kai­kua: ”Jos siel­lä on rau­han lap­si, niin tei­dän rau­han­ne jää hä­nen pääl­len­sä; mut­ta jos ei, niin se pa­la­jaa teil­le. Mut­ta sii­nä huo­nees­sa vii­py­käät, syö­käät ja juo­kaat – – sil­lä työ­mies on palk­kan­sa an­si­ol­li­nen” (Luuk. 10: 6–7). Tämä oh­jaa ra­kas­ta­maan nii­tä­kin, jot­ka ei­vät ym­mär­rä, ja ole­maan hei­dän ys­tä­vän­sä.

On in­hi­mil­li­ses­ti ras­kas­ta ko­kea se, et­tä sa­no­maa ei ote­ta vas­taan. Tätä var­ten Jee­sus roh­kai­see mei­tä voi­mak­kain sa­noin teks­tin lop­puo­sas­sa: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli tei­tä lä­hes­ty­nyt. – – So­do­mal­le pi­tää sinä päi­vä­nä huo­ki­am­pi ole­man kuin sil­le kau­pun­gil­le.” (Luuk. 10:11–12.) Saam­me vah­vis­tus­ta sil­le, et­tä olem­me oi­ke­al­la asi­al­la – Ju­ma­lan asi­al­la. Teks­ti muis­tut­taa myös sii­tä, et­tä kaik­ki ei­vät ota vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, ei­vät Jee­suk­sen ai­ka­na ei­vät­kä ny­ky­ään.

Saam­me ol­la kii­tol­li­sia omas­ta Ju­ma­lan lap­sen osas­tam­me. Yl­pey­teen meil­lä ei kui­ten­kaan ole va­raa. ”Kui­ten­kin äl­käät sii­tä iloit­ko, et­tä hen­get tei­dän al­len­ne an­ne­taan; vaan iloit­kaat pa­rem­min, et­tä tei­dän ni­men­ne ovat kir­joi­te­tut tai­vais­sa” (Luuk. 10:20).

Val­keu­des­sa pi­me­än kes­kel­lä

Jee­suk­sen ope­tus aset­taa mei­dät sel­lai­seen val­keu­teen, jota em­me voi pa­e­ta. Em­me voi väis­tää val­keut­ta lo­ma­mat­koil­lam­me, ku­ten em­me myös­kään niil­lä mat­koil­la, jot­ka ta­pah­tu­vat tie­to­ko­neen tai kän­ny­kän avul­la.

Mo­lem­piin pä­tee Raa­ma­tun neu­vo: ”Sen­täh­den, joko me ko­to­na olem­me eli ul­ko­na va­el­lam­me, niin me ah­ke­roit­sem­me sii­tä, et­tä me hä­nel­le kel­pai­sim­me” (2. Kor. 5:9). Mo­nes­ti epä­on­nis­tu­nei­na lä­het­ti­läi­nä saam­me pyy­tää an­teek­si­an­ta­mus­ta, ja sen su­loi­nen sa­no­ma loh­dut­taa.

Jor­ma Hin­tik­ka

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

21. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 145: 8–13; 5. Moos. 31:6–8; Kol. 1:9–11; Luuk. 10:1–12

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.10.2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys