JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Olet­ko sinä se, jon­ka oli mää­rä tul­la?

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
13.12.2015 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:22
2020010123225920151213070000

SRK:N KUVA-ARKISTO, PIIRROS: DORÉ

SRK:N KUVA-ARKISTO, PIIRROS: DORÉ

Jo­han­nes Kas­ta­ja oli vä­ke­vä tien­rai­vaa­ja, joka kar­he­an to­tuu­del­li­sen pu­heen­sa joh­dos­ta oli jou­tu­nut tel­kien taak­se. Hän oli täyn­nä Py­hän Hen­gen vä­ke­vää voi­maa, mut­ta ih­mi­syy­den puo­lel­ta va­ja­vai­nen. Hän tun­si Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­set tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta ja saar­na­si tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta.

Van­ki­las­ta Jo­han­nes lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään Jee­suk­sel­ta: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?” (Matt. 2:3.) Oli­ko Jo­han­nes va­jon­nut epäi­lyk­siin, voi­ko tuo na­sa­re­ti­lai­nen puu­sep­pä Joo­se­fin poi­ka sit­ten­kään ol­la kir­joi­tus­ten Mes­si­as? Vai ha­lu­si­ko Jo­han­nes opas­taa hä­neen ta­ker­tu­neet ope­tus­lap­set Jee­suk­sen seu­raan? Oli­han hän it­se sa­no­nut ope­tus­lap­sil­leen Jee­suk­seen vii­ta­ten: ”Kat­so­kaa, Ju­ma­lan Ka­rit­sa” (Joh. 1:32). Sa­moin Jo­han­nes oli sa­no­nut Jee­suk­ses­ta: ”Hä­nen on tul­ta­va suu­rem­mak­si, mi­nun pie­nem­mäk­si” (Joh. 3:30).

Jee­sus avaa kir­joi­tuk­sia

Jo­han­nek­sen ope­tus­lap­set ken­ties odot­ti­vat suo­raa vas­taus­ta: ”Minä se olen.” Sitä ei tul­lut. Yh­den ih­mi­sen väi­te­hän ei maal­li­ses­sa­kaan käy­tän­nös­sä rii­tä vah­vak­si näy­tök­si tai to­dis­te­lu­kei­nok­si. Va­pah­ta­ja ve­to­si kir­joi­tuk­siin toi­min­nan vai­ku­tuk­ses­ta. Hän ker­ta­si Je­sa­ja-pro­fee­tan en­nus­tus­ta: ”Sil­loin au­ke­ne­vat so­kei­den sil­mät ja kuu­ro­jen kor­vat avau­tu­vat” (Jes. 35:5).

Jee­sus ha­lu­si ve­do­ta kir­joi­tuk­siin, jois­sa en­nus­te­taan Py­hän Voi­man töi­tä ih­mis­ten kes­kel­lä, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat. Niil­lä hän ava­si myö­hem­min­kin ju­ma­lal­lis­ta per­soo­naan­sa hän­tä kuu­le­maan tu­le­vil­le. Py­hil­lä kir­joi­tuk­sil­la Jee­sus ha­lu­si tu­kea ja roh­kais­ta niin Jo­han­nek­sen lä­het­tä­miä ope­tus­lap­sia kuin Jo­han­nes­ta­kin. Tämä oli Va­pah­ta­jan toi­min­ta­ta­pa myös myö­hem­min ja so­pii meil­le­kin esi­mer­kik­si.

Jee­sus kir­kas­taa Jo­han­nek­sen teh­tä­vää

Jo­han­nek­sen lä­het­tä­mien mies­ten pois­tut­tua Va­pah­ta­ja ava­si pai­kal­le jää­neil­le van­keu­teen vie­dyn pro­fee­tan, Jo­han­nes Kas­ta­jan ole­mus­ta. Jee­sus ete­ni ky­sy­myk­sin ja ha­lu­si kuu­li­joi­den vas­taa­van, mil­lais­ta sa­nan­saat­ta­jaa he odot­ti­vat nä­ke­vän­sä. Kun juu­ta­lai­set odot­ti­vat Va­pah­ta­jaa, heil­lä oli mie­les­sä var­maan­kin mah­ti­hen­ki­lö, joka toi­si Roo­man ikees­tä va­pau­tuk­sen. Täl­löin oli­si luon­te­vaa, et­tä myös täl­lai­sen hen­ki­lön sa­nan­saat­ta­ja ul­koi­sen ole­muk­sen­sa­kin puo­lel­ta edus­tai­si mah­ta­vuut­ta ja voi­maa.

Jee­sus tie­si kuu­li­joi­den odo­tuk­set, mut­ta vas­taus var­mas­ti yl­lät­ti. Sa­nan­saat­ta­ja ei il­men­tä­nyt ul­koi­ses­ti val­taa, voi­maa ei­kä kun­ni­aa. Jo­han­nes pu­keu­tui erä­maan era­kon ta­voin ka­me­lin­kar­va­vaat­tee­seen ja ruo­ka­va­li­o­kin oli poik­ke­a­va: hei­nä­sir­kat ja hu­na­ja. Jo­han­nes ei myö­hem­min teh­tä­vään as­tu­van Va­pah­ta­jan ta­voin kes­kit­ty­nyt ul­ko­nai­seen. Jo­han­nek­sen, sa­moin kuin Jee­suk­sen, ole­mus si­säl­si vies­tin: ul­koi­nen lois­to ei ole tär­kein. Kor­keim­man val­ta kul­kee ma­ta­lal­la ja ai­kan­sa alen­nuk­sen ja kär­si­myk­sen tie­tä.

Sa­nan­saat­ta­jan kak­si­nai­nen ole­mus

Jo­han­nek­sen oli vai­kea us­koa it­se­än­sä kir­joi­tus­ten tar­koit­ta­mak­si tien­rai­vaa­jak­si, vaik­ka Ma­la­ki­an sana tar­koit­ti juu­ri hä­nen teh­tä­vään­sä. Hän on juu­ri se edel­lä kul­ke­va sa­nan­saat­ta­ja, jota pro­feet­ta tar­koit­taa: ”Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni rai­vaa­maan edel­lä­ni tie­tä. Ja ai­van äk­kiä tu­lee temp­pe­liin­sä Val­ti­as, jota te odo­tat­te, ja Lii­ton en­ke­li, jota te kai­paat­te. Hän saa­puu, sa­noo Her­ra Se­ba­ot.” (Mal. 3:1.) Hän it­se­kin tie­dos­ti ul­koi­sen ku­van­sa saat­ta­van häm­men­tää.

Jee­sus nos­ti tuon ka­run erä­maan mie­hen, op­pi­mat­to­man ja köy­hän oloi­sen pro­fee­tan yl­lät­tä­en kaik­kein yli: ”Yk­si­kään nai­ses­ta syn­ty­nyt ei ole ol­lut Jo­han­nes Kas­ta­jaa suu­rem­pi.” Kuu­li­joi­ta var­mas­ti häm­men­si; et­tä­kö Je­sa­jan ja Je­re­mi­an­kin ylä­puo­lel­la? Sit­ten toi­saal­ta: kaik­ki tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa ovat hän­tä suu­rem­pia.

Sana vai­kut­taa tä­nä­kin päi­vä­nä

Ju­ma­lan, Kaik­ki­val­ti­aan edes­sä pie­ni on suur­ta ja suu­ri pien­tä. En­sim­mäi­set tu­le­vat vii­mei­sik­si ja vii­mei­set en­sim­mäi­sik­si. Jo­kai­nen Jo­han­nek­sen kal­tai­nen, oman syn­ti­syy­ten­sä tun­te­va sa­nan­saat­ta­ja saa täl­lä­kin het­kel­lä us­koa it­sen­sä py­hä­nä pa­hak­si ja pa­ha­na py­häk­si.

Jo­han­nes Kas­ta­ja he­rät­ti la­ki­saar­nal­la ih­mi­siä kat­so­maan Ju­ma­lan sa­nan pei­liä. Sen pei­lin edes­sä ih­mi­nen jou­tuu ky­sy­mään: on­ko epä­us­ko kui­vat­ta­nut sy­dä­mes­tä­ni us­kon? Erä­maan pro­feet­ta ta­lut­taa ky­sy­jän Va­pah­ta­jan luo. Epä­us­kon van­git­kin saa­te­taan us­kon kaut­ta va­paak­si ja köy­hil­le saar­na­taan evan­ke­liu­mi. ­

(Jes 61:1.)

Ilk­ka Ha­ku­li­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 9.12.2015.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 11:2–10

Bib­lia: Mut­ta kuin Jo­han­nes van­kiu­des­sa kuu­li Kris­tuk­sen työt, lä­het­ti hän kak­si ope­tus­las­tan­sa, sa­no­maan hä­nel­le: olet­ko sinä se tu­le­va, eli pi­tää­kö mei­dän tois­ta odot­ta­man? Niin Je­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: men­käät ja sa­no­kaat jäl­leen Jo­han­nek­sel­le, ne mit­kä te kuu­let­te ja nä­et­te: So­ki­at saa­vat nä­kön­sä, ja on­tu­vat käy­vät, spi­ta­li­set puh­dis­te­taan, ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään, ja köy­hil­le saar­na­taan evan­ke­liu­mi. Ja au­tu­as on se, joka ei pa­he­ne mi­nus­ta. Kuin he me­ni­vät pois, ru­pe­si Je­sus sa­no­maan kan­sal­le Jo­han­nek­ses­ta: mitä te läk­sit­te kor­peen kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, joka tuu­lel­ta hää­ly­te­tään? Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Ih­mis­tä­kö, vaa­te­tet­tua peh­meil­lä vaat­teil­la? Kat­so, jot­ka peh­mei­tä kan­ta­vat, ne ovat ku­nin­gas­ten huo­neis­sa. Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Prop­he­taa­ko? To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tämä on ja­lom­pi kuin prop­he­ta. Sil­lä tämä on se, jos­ta kir­joi­tet­tu on: kat­so, minä lä­he­tän en­ke­li­ni si­nun kas­vois eteen, joka on val­mis­ta­va si­nun ties si­nun etees.

Raa­mat­tu 1992: Kun Jo­han­nes van­ki­las­sa kuu­li Kris­tuk­sen te­ois­ta, hän lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?” Jee­sus vas­ta­si heil­le: ”Ker­to­kaa Jo­han­nek­sel­le, mitä kuu­let­te ja nä­et­te: So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma. Au­tu­as se, joka ei mi­nua tor­ju.” Hei­dän men­ty­ään Jee­sus al­koi pu­hua ih­mi­sil­le Jo­han­nek­ses­ta: ”Mitä te läh­dit­te au­ti­o­maa­han kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, jota tuu­li huo­jut­taa? Vai mitä odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Ken­ties hie­nos­ti pu­keu­tu­neen mie­hen? Ku­nin­kaan­lin­nois­ta te nii­tä löy­dät­te, jot­ka hie­nos­te­le­vat vaat­teil­laan! Mitä te sit­ten odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Pro­fee­tan­ko? Ai­van oi­kein, ja minä sa­non teil­le, et­tä hän on enem­män­kin kuin pro­feet­ta. Hän on se, jos­ta on kir­joi­tet­tu: – Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni si­nun edel­lä­si, hän rai­vaa si­nul­le tien."

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys