JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

On­ko Jee­sus si­nul­le kom­pas­tus­ki­vi vai kul­ma­ki­vi?

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
29.12.2019 7.00

Juttua muokattu:

2.1. 11:02
2020010211023020191229070000

Si­me­on ja Han­na ovat roh­kai­se­via esi­merk­ke­jä sii­tä, et­tä Ju­ma­la to­teut­taa lu­pauk­sen­sa ja suun­ni­tel­man­sa ajal­laan.

Jou­lun jäl­kei­sen sun­nun­tain ai­he oli ai­em­min Ju­ma­lan lap­sen tur­val­li­suus. Ny­kyi­sin ai­hee­na on Pyhä per­he. Päi­väl­le on va­rat­tu vain yk­si evan­ke­liu­min kat­kel­ma. Se on Luuk­kaan tal­len­ta­ma Uu­den tes­ta­men­tin ai­nut­laa­tui­nen ku­vaus ta­pah­tu­mis­ta, kun Jee­sus oli 40 päi­vän ikäi­nen.

Pie­ni per­he meni sil­loin ”lain mu­kaan” Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin teh­däk­seen lain mää­rää­mät teot: puh­dis­tau­tu­mi­sen, uh­raa­mi­sen ja esi­koi­sen py­hit­tä­mi­sen Her­ral­le.

Kak­si van­hus­ta mu­ka­na

Pai­kal­le saa­pui kak­si van­hus­ta: Si­me­on ja Han­na. He tu­li­vat Py­hän Hen­gen oh­jaa­ma­na, ei­vät sat­tu­mal­ta. Pe­rin­tei­set esi­koi­sen syn­ty­mään liit­ty­vät, per­he-elä­mää kos­ke­vat temp­pe­li­me­not sai­vat uut­ta vä­riä, py­hiä toi­mi­tuk­sia.

Si­me­on siu­na­si per­het­tä ja koh­dis­ti Ma­ri­al­le pro­fee­tal­li­sen, sy­käh­dyt­tä­vän pu­heen­vuo­ron. Han­na puo­les­taan ”ylis­ti Ju­ma­laa ja pu­hui lap­ses­ta kai­kil­le, jot­ka odot­ti­vat Je­ru­sa­le­min lu­nas­tus­ta”. Päi­vän evan­ke­liu­mi liit­tyy näin myös kynt­ti­län­päi­vän sa­no­maan.

Odo­tuk­ses­ta täyt­ty­myk­seen

Vain har­vat oli­vat odot­ta­neet pe­las­ta­jaa. Si­me­on ja Han­na us­koi­vat lu­pauk­sen täyt­ty­vän Jee­suk­ses­sa.

Si­me­on ja Han­na oli­vat iäk­käi­tä, Han­na jo ”hy­vin van­ha”, eh­kä yli sa­ta­vuo­ti­as. He oli­vat us­kol­li­ses­ti ja har­taas­ti odot­ta­neet kau­an. Nyt oli tul­lut kii­tos­juh­lan päi­vä.

Si­me­on ja Han­na roh­kai­se­vat esi­mer­kil­lään us­ko­maan, luot­ta­maan, ylis­tä­mään ja odot­ta­maan sa­nan va­los­sa. Ju­ma­lan kä­den al­la on tur­val­lis­ta ol­la. Ju­ma­la to­teut­taa lu­pauk­sen­sa ja kaik­ki suun­ni­tel­man­sa ajal­laan. Jos nä­ky­mä him­me­nee, kan­nat­taa us­koa epäi­lyk­set­kin an­teek­si.

Siu­naus on aar­re

Joo­sef ja Ma­ria oli­vat temp­pe­lis­sä ih­meis­sään sii­tä, mitä kuu­li­vat Jee­suk­ses­ta pu­hut­ta­van. On mie­len­kiin­tois­ta, et­tei Si­me­o­nin ja Han­nan ker­ro­ta ol­leen ih­meis­sään tuo­na suu­re­na päi­vä­nä. Si­me­on siu­na­si Joo­se­fia ja Ma­ri­aa. Luu­kas ei ker­ro, mil­lä sa­noil­la hän siu­na­si.

Siu­naa­mi­nen on py­his­sä kir­joi­tuk­sis­sa ko­ko­nais­val­tai­nen asia, ku­ten nä­kyy Her­ran siu­nauk­ses­sa. Evan­ke­liu­min siu­naus on kris­til­li­syy­des­sä kal­lis, luo­vut­ta­ma­ton ja pyhä aar­re. Se on käy­tän­nöl­li­nen ja sie­lun­hoi­dol­li­nen toi­mi. Se on Py­hän Hen­gen vir­ka.

Merk­ki, jota ei tun­nus­te­ta

Si­me­on pu­hui Ma­ri­al­le kos­ket­ta­vas­ti: Lap­si on pan­tu ko­e­tuk­sek­si, mo­net kom­pas­tu­vat ja mo­net nou­se­vat. Hä­net on pan­tu mer­kik­si, jota ei tun­nus­te­ta. Si­me­on en­nus­ti, et­tä Jee­sus on toi­sil­le kom­pas­tus­ki­vi, pa­hen­nuk­sek­si, ja toi­sil­le elä­män kul­ma­ki­vi, pe­las­tuk­sek­si. Tämä il­miö on py­sy­nyt sa­ma­na ai­ko­jen saa­tos­sa.

Eri­tyi­sen voi­mak­kaas­ti Si­me­on en­nus­ti Ma­ri­al­le hä­nen tus­kan­sa: ”si­nun oman­kin sy­dä­me­si läpi on miek­ka käy­vä”. Vas­ta­rin­ta, pilk­ka ja ris­ti oli­vat Jee­suk­sen osa. Ma­ria-äi­ti jou­tui ris­tin lä­hel­lä ko­ke­maan sy­dä­mes­sään ikään kuin mie­kan is­kut.

Hyvä mal­li ny­ky­ai­kaan

Han­na ylis­ti Ju­ma­laa ja pu­hui lap­ses­ta. Evan­ke­liu­mi ei ker­ro tar­kem­min pu­heen­vuo­ron si­säl­lös­tä. Hän pu­hui niil­le, jot­ka odot­ti­vat Je­ru­sa­le­min lu­nas­tus­ta.

Si­me­on odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta. Ky­sy­mys oli sa­mas­ta asi­as­ta: täyt­ty­myk­ses­tä, pe­las­tuk­sen ajas­ta ja pe­las­ta­jas­ta.

Joo­sef, Ma­ria, Si­me­on ja Han­na kun­ni­oit­ti­vat us­kos­sa Her­ran sa­naa ja nou­dat­ti­vat sitä. Sik­si van­hem­mat oli­vat tul­leet temp­pe­li­toi­mi­tuk­seen, ja sik­si van­huk­set oli­vat us­kol­li­ses­ti jak­sa­neet odot­taa. He an­toi­vat hy­vän mal­lin myös ny­ky­ai­kaan.

Sä­de­ke­hää ei kui­ten­kaan piir­re­tä ke­nen­kään ih­mi­sen ym­pä­ril­le. Ker­to­muk­sen pää­hen­ki­lö on Jee­sus, Her­ran Voi­del­tu. ”Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to. Näin Ju­ma­la on an­ta­nut ar­mon­sa rik­kau­den tul­la run­saa­na osak­sem­me ja suo­nut meil­le kaik­kea vii­saut­ta ja ym­mär­rys­tä.” (Ef. 1:7–8.)

Ee­ro Nuo­li­o­ja

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Las­se Kok­ko

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2: 33–40

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä hä­nes­tä sa­not­tiin. Si­me­on siu­na­si hei­tä ja sa­noi Ma­ri­al­le, lap­sen äi­dil­le: ”Tämä lap­si on pan­tu ko­e­tuk­sek­si: mo­net is­ra­e­li­lai­set kom­pas­tu­vat ja mo­net nou­se­vat. Hä­net on pan­tu mer­kik­si, jota ei tun­nus­te­ta, ja si­nun oman­kin sy­dä­me­si läpi on miek­ka käy­vä. Näin tu­le­vat jul­ki mo­nien si­sim­mät aja­tuk­set.”

Siel­lä oli myös naisp­ro­feet­ta Han­na, As­se­rin hei­moon kuu­lu­van Pe­nu­e­lin ty­tär. Hän oli jo hy­vin van­ha. Men­ty­ään neit­sy­e­nä nai­mi­siin hän oli elä­nyt mie­hen­sä kans­sa seit­se­män vuot­ta, mut­ta nyt hän oli ol­lut les­ke­nä jo kah­dek­san­kym­me­nen­nel­jän vuo­den ajan. Hän ei pois­tu­nut temp­pe­lis­tä min­ne­kään, vaan pal­ve­li Ju­ma­laa yö­tä päi­vää paas­to­ten ja ru­koil­len. Juu­ri sil­lä het­kel­lä hän tuli pai­kal­le, ja hän ylis­ti Ju­ma­laa ja pu­hui lap­ses­ta kai­kil­le, jot­ka odot­ti­vat Je­ru­sa­le­min lu­nas­tus­ta.

Kun he oli­vat teh­neet kai­ken, mitä Her­ran laki vaa­ti, he pa­la­si­vat Ga­li­le­aan ko­ti­kau­pun­kiin­sa Na­sa­re­tiin. Lap­si kas­voi, vah­vis­tui ja täyt­tyi vii­sau­del­la, ja Ju­ma­lan ar­mo seu­ra­si hän­tä.

BIB­LIA: Jo­seph ja hä­nen äi­tin­sä ih­met­te­li­vät nii­tä, joi­ta hä­nes­tä sa­not­tiin. Si­me­on siu­na­si hei­tä ja sa­noi Ma­ri­al­le, hä­nen äi­dil­len­sä: kat­so, tämä on pan­tu lan­kee­mi­sek­si ja nou­se­mi­sek­si mo­nel­le Is­ra­e­lis­sa, ja mer­kik­si, jota vas­taan sa­no­taan: (Ja si­nun­kin sie­lus lä­vit­se pi­tää mie­kan käy­män:) et­tä mo­nen sy­dä­men aja­tuk­set il­moi­tet­tai­siin.

An­na prop­he­tis­sa, Pha­nu­e­lin ty­tär, As­se­rin su­vus­ta, se oli jou­tu­nut pit­käl­le ijäl­le ja elä­nyt mie­hen­sä kans­sa seit­se­män ajas­tai­kaa neit­sy­es­tän­sä, Ja oli les­ke­nä lä­hes nel­jäyh­dek­sät­tä­kym­men­tä ajas­tai­kaa, ja ei läh­te­nyt temp­lis­tä, pal­ve­le­mas­ta Ju­ma­laa paas­tois­sa ja ru­kouk­sis­sa yö­tä ja päi­vää. Ja tämä tuli sil­lä het­kel­lä sii­hen ja kun­ni­oit­ti myös Her­raa, ja pu­hui hä­nes­tä kai­kil­le, jot­ka lu­nas­tus­ta Je­ru­sa­le­mis­sa odot­ti­vat.

Ja sit­te­kuin he oli­vat kaik­ki teh­neet Her­ran lain jäl­keen, pa­la­si­vat he Ga­li­le­aan, kau­pun­kiin­sa Nat­sa­re­tiin. Mut­ta lap­si kas­voi ja vah­vis­tui hen­ges­sä, ja täy­tet­tiin vii­sau­del­la, ja Ju­ma­lan ar­mo oli hä­nen kans­san­sa.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys