Ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Jumalan valtakunnan kuningas saapuu nöyränä aasin varsalla ratsastaen.
Kansa tervehtii Jeesusta hoosianna-ylistyshuudoin. Hän on valmis täyttämään Isältä saamansa tehtävän. Hän antaa henkensä viattomana uhrina ja sovittaa Jumalan edessä koko ihmiskunnan synnit.
Hoosianna-hymniä lauletaan kirkoissamme adventin alkaessa. Siinä on sama perussanoma kuin jouluyön enkelikuoron ylistyksessä paimenten kedolla. ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa” (Luuk. 2:14).
Adventin evankeliumi liittää yhteen kaksi kirkkovuoden suurta juhlaa, joulun ja pääsiäisen.
Odotettu Messias
Lähestyessään Jerusalemia Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän hakea lähikylästä tietystä paikasta aasin varsa, jolla kukaan ei ollut vielä ratsastanut. Jumalan Poika tunsi kirjoitukset ja näki tulevat tapahtumat.
Jumala oli näyttänyt tämän päivän profeetta Sakariaalle: ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9.)
Israelin kansa oli odottanut Messiaan tulemista sukupolvesta toiseen. Ne, jotka odottivat sydämen uskolla, saivat kokea Jumalan lupausten täyttymisen. Sokeat saivat näkönsä, rammat kävelivät, spitaaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat, kuolleita herätettiin ja köyhille saarnattiin ilosanomaa.
Maailma ei ymmärrä
Usko Jeesukseen sai opetuslapset ylistämään Jumalaa. He ilmaisivat Hoosianna-huudoin avunpyyntönsä ja samalla luottamuksensa siihen, että Jeesukselta tulee apu hädässä oleville. ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa.” (Mark.11:10.)
Näin Jumalan valtakunta lähestyi Jerusalemia Jumalaa ylistäen. ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” vaativat fariseukset. He paheksuivat kiitosääniä.
Tämän ovat uskovaiset saaneet kokea myöhemminkin. Omavanhurskaiden korvat eivät ole kestäneet armontuntemisissa olevien Jumalan lasten kiitoksia. Ne on haluttu vaientaa. Jeesus vastasi fariseuksille: ”Minä sanon teille, jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luuk. 19:39-40.)
Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän voi pehmittää kivikovan sydämen vastaanottamaan evankeliumin. Silloin mykän suu avautuu ylistämään Jumalaa. Usko on Jumalan teko alusta loppuun asti.
Jeesus itki kansansa kohtaloa
Aasilla ratsastanut ihmiskunnan Vapahtaja ei kelvannut Israelin kansan enemmistölle. Suuriääninen joukko huusi viikkoa myöhemmin: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” (Luuk.23:21).
Lähellä Jerusalemia Jeesus pysähtyi katsomaan viimeisen kerran hänelle rakasta kaupunkia. Luukas kertoo, että hän itki.
Jeesus suri sitä, että hänen oma kansansa ei tuntenut etsikonaikaansa. Hän näki kaupungin ja temppelin lähitulevaisuudessa tapahtuvan hävityksen. Israelin etsikkoaika oli pitkä. Kun se loppui, Jumalan valtakuntaa alettiin julistaa pakanakansoille. Näin alkoi lopun aika, Jeesuksen toisen tulemisen odotus.
Jumalan valtakunta on lähellä
Lopun aikana Jumala etsii kaikista kansoista katuvia syntisiä valtakuntaansa. Pyhä Henki tekee kutsuvaa työtä ihmisten keskellä olevassa armon valtakunnassa.
Jeesus sanoi omilleen: ”Ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47).
Jumalan lapset esittävät kutsua: Jumalan valtakunta on nyt teitä lähellä. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Kutsun vastaanottajalle saarnataan Jeesuksen nimessä ja veressä epäusko ja kaikki synnit anteeksi.
Ovi Isän kotiin on vielä auki. Hänen lapsenaan on turvallista odottaa Herran tulemisen päivää.
Kalevi Niemikorpi
Julkaistu Päivämiehessä 29.11.2017
Kuvituskuva: Päivi Peltoniemi
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys