Ee­ro Nuo­li­o­ja

Jee­sus voit­ti kaik­ki vas­tus­ta­jan­sa. Jee­suk­sen seu­raa­jat tur­vaa­vat yhä sii­hen, et­tä hän on kiu­saus­ten voit­ta­ja.

Olem­me siir­ty­neet kirk­ko­vuo­des­sa pää­si­äis­jak­soon. Tuh­ka­kes­ki­viik­ko­na 17. hel­mi­kuu­ta al­kaa val­mis­tus- eli paas­to­nai­ka. Pe­rin­teen mu­kaan se kes­tää 40 ar­ki­päi­vää.

Luku 40 on ver­taus­ku­val­li­nen ja si­ten mer­ki­tyk­sel­li­nen jo Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa. Kor­pi­va­el­lus Egyp­tis­tä lu­vat­tuun maa­han kes­ti 40 vuot­ta. Kun Paa­va­li piti en­sim­mäi­sel­lä lä­he­tys­mat­kal­laan pu­heen Pi­si­di­an An­ti­o­ki­as­sa, hän ku­vai­li Ju­ma­lan toi­min­taa: ”Nel­jän­kym­me­nen vuo­den ajan hän au­ti­o­maas­sa sie­ti kan­san­sa nis­ku­roin­tia” (Ap. t. 13:18).

Moo­sek­ses­ta taas ker­ro­taan: ”Moo­ses vii­pyi vuo­rel­la Her­ran luo­na nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yö­tä syö­mät­tä ja juo­mat­ta. Ja hän kir­joit­ti tau­lui­hin lii­ton eh­dot, nuo kym­me­nen käs­kyä.” (2. Moos. 34:28.) Luku 40 liit­tyy myös pro­feet­ta Eli­an vai­hei­siin: ”Ruo­ka an­toi hä­nel­le voi­maa kul­kea nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yö­tä, kun­nes hän tuli Ho­re­bil­le, Ju­ma­lan vuo­rel­le.” (1. Kun. 19:8).

En­sim­mäi­sen paas­to­na­jan sun­nun­tain ai­he on ”Jee­sus, kiu­saus­ten voit­ta­ja”. Py­hä­päi­vän pää­teks­te­jä ovat syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­mus ja ku­vaus, jos­sa pa­ho­lai­nen kiu­saa Jee­sus­ta au­ti­o­maas­sa. Tänä vuon­na ku­vaus on ly­hyt, kol­me vir­ket­tä, Mar­kuk­sen tal­len­ta­ma­na. Mat­teus ja Luu­kas ker­to­vat ta­pauk­sen laa­jem­min. Ver­taus­koh­ta­na ku­vaus voi nos­taa mie­leen Van­han tes­ta­men­tin Jo­bin, jon­ka us­koa pa­ho­lai­nen ko­et­te­li Her­ran lu­val­la (Job 1:12).

Jee­sus tun­tee kaik­ki kiu­sauk­set

Kiu­saa­mi­nen voi ol­la rank­kaa ko­to­na, kou­lus­sa, työ­pai­kal­la, so­mes­sa tai mis­sä ta­han­sa. Muis­tan mur­heel­la vie­lä­kin vuo­si­kym­me­niä sit­ten pi­tä­mä­ni rip­pi­kou­lu­lei­rin. Yk­si nuo­ri ker­toi sil­loin, et­tä lei­ri on ol­lut ras­kas. Jot­kut op­pi­laat oli­vat kiu­san­te­ol­laan pi­lan­neet hä­nen rip­pi­kou­lun­sa.

Jee­sus jou­tui toi­min­tan­sa alus­sa ja lo­pus­sa epäin­hi­mil­li­sen kiu­saa­mi­sen koh­teek­si. Mar­kus ker­too päi­vän evan­ke­liu­mis­sa, et­tä Hen­ki ajoi Jee­suk­sen au­ti­o­maa­han. Jee­suk­sen mat­ka joh­ti re­he­väs­tä Jor­da­nin laak­sos­ta ka­ruun, ki­tu­kas­vui­seen pe­to­jen ja vil­lie­läin­ten au­ti­o­maa­han. Se oli sa­mal­la pa­ho­jen hen­kien ja it­se pa­ho­lai­sen eli Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan maa­ta. Suu­ri sa­lai­suus on, mik­si Hen­ki joh­ti asi­oi­ta näin.

Mar­kus sa­noo ylei­ses­ti, et­tä Jee­sus oli au­ti­o­maas­sa Saa­ta­nan kiu­sat­ta­va­na 40 päi­vää. Mat­teus ja Luu­kas pu­hu­vat kol­mes­ta kiu­sauk­ses­ta, joil­la pa­ho­lai­nen ah­dis­ti Jee­sus­ta ja yrit­ti saa­da hä­net luo­pu­maan Ju­ma­lan tah­dos­ta, pet­tä­mään kut­su­muk­sen­sa.

Hep­re­a­lais­kir­jeen mu­kaan Jee­sus on ”ko­e­tel­tu kai­kes­sa” (Hepr. 4:15). Paa­va­lin mu­kaan Jee­suk­sel­la oli Ju­ma­lan muo­to, mut­ta hän ei pi­tä­nyt kiin­ni oi­keu­des­taan ol­la Ju­ma­lan ver­tai­nen, vaan luo­pui omas­taan, ot­ti or­jan muo­don, tuli ih­mis­ten kal­tai­sek­si, alen­si it­sen­sä ja oli kuu­li­ai­nen kuo­le­maan as­ti, ris­tin­kuo­le­maan as­ti (Fil. 2:6–8).

Au­ti­o­maan ah­din­gos­sa Jee­sus voit­ti vas­tus­ta­jan­sa ja tä­män ko­e­tuk­sen. En­sim­mäi­nen ih­mi­nen, Aa­dam, ei kes­tä­nyt hou­ku­tus­ta, mut­ta vii­mei­nen Aa­dam, Jee­sus, voit­ti ne (1. Kor. 15:45).

Jee­sus aut­taa viet­te­lyk­sis­sä

Karu evan­ke­liu­min­kat­kel­ma päät­tyy läm­pi­mäs­ti. En­ke­lit pi­ti­vät Jee­suk­ses­ta huol­ta. En­ke­lit liit­ty­vät­kin Jee­suk­sen elä­män mo­niin vai­hei­siin: syn­ty­mään, kiu­sauk­siin, Get­se­ma­nen ru­kous­het­keen, ylös­nou­se­muk­seen ja tai­vaa­see­nas­tu­mi­seen.

En­ke­lien pal­ve­luk­set jat­ku­vat tä­nään­kin. Mart­ti Lut­her pyy­si sekä aa­mu- et­tä il­ta­ru­kouk­ses­sa: ”Si­nun pyhä en­ke­li­si ol­koon kans­sa­ni, et­tei paha vi­hol­li­nen sai­si mi­tään val­taa mi­nuun.”

Vaik­ka Jee­sus ku­kis­ti pa­ho­lai­sen, se hou­kut­te­lee, kiu­saa ja ko­et­te­lee kris­tit­tyä tä­nään­kin. Va­loa näyt­tää py­hä­päi­vän vir­si 405: ”Tais­te­lus­sa kat­se nos­ta Her­raan, us­kon al­ka­jaan. Kiu­saus­ten ah­din­gos­ta Jee­sus nos­taa ar­mol­laan.”

Päi­vän lu­ku­kap­pa­le­kin roh­kai­see tur­val­li­ses­ti luot­ta­maan Jee­suk­seen: ”Kos­ka hän on it­se käy­nyt läpi kär­si­myk­set ja kiu­sauk­set, hän ky­ke­nee aut­ta­maan nii­tä, joi­ta ko­e­tel­laan” (Hepr. 2:18). Voi­maa tais­te­lus­sa kiu­sauk­sia vas­taan an­taa myös se, et­tä saa us­koa syn­nit ja kiu­sauk­set an­teek­si.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 1:12–13

Raa­mat­tu 1992: Hen­ki ajoi Jee­suk­sen au­ti­o­maa­han. Nel­jä­kym­men­tä päi­vää hän oli au­ti­o­maas­sa Saa­ta­nan kiu­sat­ta­va­na. Hän eli vil­lie­läin­ten jou­kos­sa, ja en­ke­lit pi­ti­vät hä­nes­tä huol­ta.

Bib­lia: Hen­ki ajoi hä­nen koh­ta kor­peen. Ja hän oli siel­lä kor­ves­sa nel­jä­kym­men­tä päi­vää, ja kiu­sat­tiin per­ke­leel­tä, ja oli pe­toin se­as­sa; ja en­ke­lit pal­ve­li­vat hän­tä.