Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jee­sus teki mo­nen­lai­sia ih­mei­tä, jot­ka he­rät­ti­vät yleis­tä kiin­nos­tus­ta hän­tä koh­taan. Kaik­kia hä­nen te­ke­mi­ään ih­mei­tä ei ole ker­rot­tu Raa­ma­tus­sa, sil­lä nii­tä oli niin pal­jon.

Teks­ti ker­too Pie­ta­rin ano­pin ko­dis­sa ta­pah­tu­nees­ta pa­ran­tu­mi­sih­mees­tä. Ny­ky­ään ei voi­si edes ku­vi­tel­la, et­tä vie­raat tu­li­si­vat ky­lään, jos ta­lon­vä­es­tä joku oli­si kuu­mees­sa. Näin kui­ten­kin ker­ro­taan Jee­suk­sen toi­mi­neen.

Koti oli Jee­suk­sen ope­tus­lap­sel­le Pie­ta­ril­le hy­vin tut­tu, sil­lä ko­dis­sa asui hä­nen anop­pin­sa. On mah­dol­lis­ta, et­tä Pie­ta­rin ano­pin sai­raus tuli vie­rail­le yl­lä­tyk­se­nä. Vie­rai­den roh­ke­as­ta asen­tees­ta voi­si toi­saal­ta pää­tel­lä, et­tä Pie­ta­rin anop­pi oli kuul­lut ih­mis­ten ker­to­muk­sia sii­tä, et­tä Jee­sus pa­ran­taa sai­rai­ta. Eh­kä ta­lon emän­tä oli sa­laa toi­vo­nut Jee­sus­ta ko­tiin­sa.

Pie­ta­rin anop­pi ma­ka­si sai­raa­na vuo­tees­saan. Hän oli ko­van kuu­meen ta­kia niin voi­ma­ton, et­tei hän ol­lut toi­vot­ta­mas­sa vie­rai­ta ter­ve­tul­leik­si tai pal­ve­le­mas­sa hei­tä. Kuu­me­sai­raus ei ol­lut hen­gen­vaa­ral­li­nen, mut­ta Jee­sus ha­lu­si pa­ran­taa ta­lon emän­nän sa­mal­la ta­val­la kuin spi­taa­li­nen pa­ran­tui mat­kal­la ky­lä­paik­kaan. (Matt. 8:1–4)

Jee­sus kos­ket­ti sai­ras­ta ja sa­mal­la het­kel­lä sai­raus oli pois­sa. Jee­sus ei ar­kail­lut koh­da­ta sai­ras­ta, vaan ot­ti kä­des­tä kiin­ni ja osoit­ti vä­lit­tä­mis­tä.

Jee­suk­sen puhe pa­ran­taa ruu­miin ja sie­lun

On mie­len­kiin­tois­ta, et­tä Jee­sus ei täs­sä ti­lan­tees­sa sa­no­nut mi­tään ta­lon emän­näl­le. Spi­taa­li­nen oli ai­em­min heit­täy­ty­nyt maa­han Jee­suk­sen eteen ja ano­nut Jee­suk­sel­ta pa­ran­ta­vaa tah­toa hän­tä koh­taan. Jee­sus oli vas­tan­nut myön­tä­väs­ti ja sa­no­nut: "Tule puh­taak­si".

Vaik­ka Jee­sus ha­lu­si teh­dä pa­ran­ta­mis­työ­tä ja mo­net sel­väs­ti­kin tu­li­vat Jee­suk­sen luo pa­ran­tu­ak­seen, niin tär­ke­äm­pi asia oli Jee­suk­sen pa­ran­ta­va puhe. Pa­ran­tu­neen sie­lun­ti­las­sa ta­pah­tui muu­tos, sil­lä usein pa­ran­tu­neet kiit­ti­vät sekä ylis­ti­vät Ju­ma­laa.

Ta­los­sa oli vie­rail­la hyvä ol­la, kun sen emän­tä oli ter­ve ja pys­tyi pal­ve­le­maan hei­tä. Jee­sus sai osak­seen kii­tol­li­suut­ta. Us­kon lah­ja syn­nyt­ti ta­lon emän­nän sy­dä­mes­sä ha­lun pal­vel­la.

Ta­lon emän­tä pal­ve­li iloi­sel­la mie­lel­lä, kun sai­raus ei enää vai­van­nut hän­tä. Hän sai myös päi­vän lo­pus­sa ha­vai­ta pa­ran­tu­mi­sih­mei­den kos­ket­ta­van mo­nia pai­kal­la­o­li­joi­ta. Hä­nen oli help­po eläy­tyä tois­ten pa­ran­tu­mi­seen, kun oli it­se ko­ke­nut sa­man asi­an.

En­nus­tuk­set to­teu­tui­vat ih­me­te­ois­sa

Tie­to ta­pah­tu­nees­ta oli kii­ri­nyt päi­vän ai­ka­na ky­lä­läis­ten kes­kuu­teen ja il­lal­la ta­lon ul­ko­puo­lel­le oli tuo­tu mo­nia sai­rai­ta. Teks­tis­sä ker­ro­taan, et­tä useil­la ih­mi­sil­lä oli sama sai­raus: pa­hat hen­get vai­va­si­vat hei­tä. Jee­sus oli aja­nut pa­hat hen­get pois sa­nal­laan.

Pai­kal­la oli­jat oli­vat teh­neet tar­kan huo­mi­on sen ajan Raa­ma­tus­ta. Je­sa­jan pro­fe­tia oli käy­nyt to­teen: "Hän kan­toi mei­dän tau­tim­me ja ot­ti taa­kak­seen mei­dän sai­rau­tem­me." (Jes. 53:4.)

Ju­ma­lan lu­pauk­seen si­säl­tyy syn­tien an­teek­si­an­ta­mus

Ny­kyi­sin lää­ke­tie­de on hy­vin pit­käl­le ke­hit­ty­nyt­tä. Mo­niin sai­rauk­siin on hoi­ta­via ja pa­ran­ta­via lääk­kei­tä. Jee­sus hoi­taa sai­rauk­sia sie­lun­hoi­dol­li­ses­ti niin, et­tä ”kaik­ki en­ti­nen ka­to­aa”.

Jee­suk­sen ju­lis­ta­ma evan­ke­liu­mi pa­ran­si sie­lun sy­vyyk­siä, sil­lä kaik­ki syn­nit an­net­tiin an­teek­si Ju­ma­lan lu­paus­ten mu­kai­ses­ti. Jee­suk­sen pu­heet jat­ku­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä, kun hä­nen seu­raa­jan­sa ju­lis­ta­vat ”pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta” (Luuk. 24:47).

Evan­ke­liu­mi: Mark. 1:29–39

Raa­mat­tu 1992: Sy­na­go­gas­ta he me­ni­vät suo­raan Si­mo­nin ja And­re­ak­sen ko­tiin. Jaa­kob ja Jo­han­nes oli­vat mu­ka­na. Si­mo­nin anop­pi ma­ka­si kuu­mees­sa, ja hä­nes­tä ker­rot­tiin heti Jee­suk­sel­le. Jee­sus meni hä­nen luok­seen, ot­ti hän­tä kä­des­tä ja aut­toi hä­net jal­keil­le. Kuu­me läh­ti nai­ses­ta, ja hän al­koi pal­vel­la vie­rai­taan.

Il­lal­la, au­rin­gon­las­kun jäl­keen Jee­suk­sen luo tuo­tiin kaik­ki sai­raat ja pa­ho­jen hen­kien vai­vaa­mat. Koko kau­pun­ki oli ke­rään­ty­nyt oven edus­tal­le. Hän pa­ran­si usei­ta eri­lais­ten tau­tien vai­vaa­mia ja ajoi ulos mo­nia pa­ho­ja hen­kiä. Hän ei an­ta­nut hen­kien pu­hua, kos­ka ne tun­si­vat hä­net.

Var­hain aa­mul­la, kun vie­lä oli pi­meä, Jee­sus nou­si ja läh­ti ulos. Hän meni paik­kaan, jos­sa hän sai ol­la yk­sin, ja ru­koi­li siel­lä. Si­mon ja hä­nen to­ve­rin­sa rien­si­vät et­si­mään Jee­sus­ta ja löy­si­vät hä­net. He sa­noi­vat hä­nel­le: ”Kaik­ki et­si­vät si­nua.” Mut­ta Jee­sus sa­noi: ”Me läh­dem­me nyt tääl­tä ja me­nem­me naa­pu­ri­ky­liin. Mi­nun on saar­nat­ta­va siel­lä­kin, sitä var­ten­han minä tääl­lä olen.” Niin hän läh­ti ja kier­si kaik­ki­al­la Ga­li­le­as­sa, saar­na­si sy­na­go­gis­sa ja kar­kot­ti pa­ho­ja hen­kiä.

BIB­LIA: Ja he me­ni­vät koh­ta ulos sy­na­go­gas­ta ja tu­li­vat Si­mo­nin ja And­re­ak­sen huo­nee­seen, Ja­ko­bin ja Jo­han­nek­sen kans­sa. Mut­ta Si­mo­nin anop­pi ma­ka­si vi­lu­tau­dis­sa, ja he sa­noi­vat hä­nes­tä koh­ta hä­nel­le. Ja hän meni ja nos­ti hän­tä, ja ru­pe­si hä­nen kä­teen­sä, ja vi­lu­tau­ti jät­ti hä­nen koh­ta; ja hän pal­ve­li hei­tä.

Mut­ta eh­too­na, kuin au­rin­ko las­ki, toi­vat he hä­nen ty­kön­sä kaik­ki­nai­sia sai­rai­ta ja per­ke­leil­tä rii­va­tui­ta, ja koko kau­pun­ki tuli ko­koon oven eteen. Ja hän pa­ran­si mon­ta, jot­ka sai­ras­ti­vat mo­ni­nai­sia tau­te­ja, ja hän ajoi ulos pal­jon per­ke­lei­tä, ei­kä sal­li­nut per­ke­lei­den pu­hua; sil­lä he tun­si­vat hä­nen.

Ja huo­me­nel­tain san­gen var­hain en­nen päi­vää, kuin hän nou­si, meni hän ulos. Ja Je­sus meni eri­näi­seen si­aan ja ru­koi­li siel­lä. Ja Si­mon rien­si hä­nen pe­räs­sän­sä ja ne jot­ka hä­nen kans­san­sa oli­vat. Ja kuin he löy­si­vät hä­nen, sa­noi­vat he hä­nel­le: jo­kai­nen et­sii si­nua. Ja hän sa­noi heil­le: men­kääm­me lä­him­mäi­siin ky­liin, et­tä minä siel­lä­kin saar­nai­sin; sil­lä sitä var­ten olen minä tul­lut. Ja hän saar­na­si hei­dän sy­na­go­gis­san­sa, koko Ga­li­le­as­sa, ja ajoi ulos per­ke­lei­tä.