JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Parannettu osoitti kiitollisuutta

Sana sunnuntaiksi
24.1.2021 7.00

Juttua muokattu:

18.1. 12:57
2021011812572420210124070000

Arttu Alasaarela

Arttu Alasaarela

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jee­sus teki mo­nen­lai­sia ih­mei­tä, jot­ka he­rät­ti­vät yleis­tä kiin­nos­tus­ta hän­tä koh­taan. Kaik­kia hä­nen te­ke­mi­ään ih­mei­tä ei ole ker­rot­tu Raa­ma­tus­sa, sil­lä nii­tä oli niin pal­jon.

Teks­ti ker­too Pie­ta­rin ano­pin ko­dis­sa ta­pah­tu­nees­ta pa­ran­tu­mi­sih­mees­tä. Ny­ky­ään ei voi­si edes ku­vi­tel­la, et­tä vie­raat tu­li­si­vat ky­lään, jos ta­lon­vä­es­tä joku oli­si kuu­mees­sa. Näin kui­ten­kin ker­ro­taan Jee­suk­sen toi­mi­neen.

Koti oli Jee­suk­sen ope­tus­lap­sel­le Pie­ta­ril­le hy­vin tut­tu, sil­lä ko­dis­sa asui hä­nen anop­pin­sa. On mah­dol­lis­ta, et­tä Pie­ta­rin ano­pin sai­raus tuli vie­rail­le yl­lä­tyk­se­nä. Vie­rai­den roh­ke­as­ta asen­tees­ta voi­si toi­saal­ta pää­tel­lä, et­tä Pie­ta­rin anop­pi oli kuul­lut ih­mis­ten ker­to­muk­sia sii­tä, et­tä Jee­sus pa­ran­taa sai­rai­ta. Eh­kä ta­lon emän­tä oli sa­laa toi­vo­nut Jee­sus­ta ko­tiin­sa.

Pie­ta­rin anop­pi ma­ka­si sai­raa­na vuo­tees­saan. Hän oli ko­van kuu­meen ta­kia niin voi­ma­ton, et­tei hän ol­lut toi­vot­ta­mas­sa vie­rai­ta ter­ve­tul­leik­si tai pal­ve­le­mas­sa hei­tä. Kuu­me­sai­raus ei ol­lut hen­gen­vaa­ral­li­nen, mut­ta Jee­sus ha­lu­si pa­ran­taa ta­lon emän­nän sa­mal­la ta­val­la kuin spi­taa­li­nen pa­ran­tui mat­kal­la ky­lä­paik­kaan. (Matt. 8:1–4)

Jee­sus kos­ket­ti sai­ras­ta ja sa­mal­la het­kel­lä sai­raus oli pois­sa. Jee­sus ei ar­kail­lut koh­da­ta sai­ras­ta, vaan ot­ti kä­des­tä kiin­ni ja osoit­ti vä­lit­tä­mis­tä.

Jee­suk­sen puhe pa­ran­taa ruu­miin ja sie­lun

On mie­len­kiin­tois­ta, et­tä Jee­sus ei täs­sä ti­lan­tees­sa sa­no­nut mi­tään ta­lon emän­näl­le. Spi­taa­li­nen oli ai­em­min heit­täy­ty­nyt maa­han Jee­suk­sen eteen ja ano­nut Jee­suk­sel­ta pa­ran­ta­vaa tah­toa hän­tä koh­taan. Jee­sus oli vas­tan­nut myön­tä­väs­ti ja sa­no­nut: "Tule puh­taak­si".

Vaik­ka Jee­sus ha­lu­si teh­dä pa­ran­ta­mis­työ­tä ja mo­net sel­väs­ti­kin tu­li­vat Jee­suk­sen luo pa­ran­tu­ak­seen, niin tär­ke­äm­pi asia oli Jee­suk­sen pa­ran­ta­va puhe. Pa­ran­tu­neen sie­lun­ti­las­sa ta­pah­tui muu­tos, sil­lä usein pa­ran­tu­neet kiit­ti­vät sekä ylis­ti­vät Ju­ma­laa.

Ta­los­sa oli vie­rail­la hyvä ol­la, kun sen emän­tä oli ter­ve ja pys­tyi pal­ve­le­maan hei­tä. Jee­sus sai osak­seen kii­tol­li­suut­ta. Us­kon lah­ja syn­nyt­ti ta­lon emän­nän sy­dä­mes­sä ha­lun pal­vel­la.

Ta­lon emän­tä pal­ve­li iloi­sel­la mie­lel­lä, kun sai­raus ei enää vai­van­nut hän­tä. Hän sai myös päi­vän lo­pus­sa ha­vai­ta pa­ran­tu­mi­sih­mei­den kos­ket­ta­van mo­nia pai­kal­la­o­li­joi­ta. Hä­nen oli help­po eläy­tyä tois­ten pa­ran­tu­mi­seen, kun oli it­se ko­ke­nut sa­man asi­an.

En­nus­tuk­set to­teu­tui­vat ih­me­te­ois­sa

Tie­to ta­pah­tu­nees­ta oli kii­ri­nyt päi­vän ai­ka­na ky­lä­läis­ten kes­kuu­teen ja il­lal­la ta­lon ul­ko­puo­lel­le oli tuo­tu mo­nia sai­rai­ta. Teks­tis­sä ker­ro­taan, et­tä useil­la ih­mi­sil­lä oli sama sai­raus: pa­hat hen­get vai­va­si­vat hei­tä. Jee­sus oli aja­nut pa­hat hen­get pois sa­nal­laan.

Pai­kal­la oli­jat oli­vat teh­neet tar­kan huo­mi­on sen ajan Raa­ma­tus­ta. Je­sa­jan pro­fe­tia oli käy­nyt to­teen: "Hän kan­toi mei­dän tau­tim­me ja ot­ti taa­kak­seen mei­dän sai­rau­tem­me." (Jes. 53:4.)

Ju­ma­lan lu­pauk­seen si­säl­tyy syn­tien an­teek­si­an­ta­mus

Ny­kyi­sin lää­ke­tie­de on hy­vin pit­käl­le ke­hit­ty­nyt­tä. Mo­niin sai­rauk­siin on hoi­ta­via ja pa­ran­ta­via lääk­kei­tä. Jee­sus hoi­taa sai­rauk­sia sie­lun­hoi­dol­li­ses­ti niin, et­tä ”kaik­ki en­ti­nen ka­to­aa”.

Jee­suk­sen ju­lis­ta­ma evan­ke­liu­mi pa­ran­si sie­lun sy­vyyk­siä, sil­lä kaik­ki syn­nit an­net­tiin an­teek­si Ju­ma­lan lu­paus­ten mu­kai­ses­ti. Jee­suk­sen pu­heet jat­ku­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä, kun hä­nen seu­raa­jan­sa ju­lis­ta­vat ”pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta” (Luuk. 24:47).

Evan­ke­liu­mi: Mark. 1:29–39

Raa­mat­tu 1992: Sy­na­go­gas­ta he me­ni­vät suo­raan Si­mo­nin ja And­re­ak­sen ko­tiin. Jaa­kob ja Jo­han­nes oli­vat mu­ka­na. Si­mo­nin anop­pi ma­ka­si kuu­mees­sa, ja hä­nes­tä ker­rot­tiin heti Jee­suk­sel­le. Jee­sus meni hä­nen luok­seen, ot­ti hän­tä kä­des­tä ja aut­toi hä­net jal­keil­le. Kuu­me läh­ti nai­ses­ta, ja hän al­koi pal­vel­la vie­rai­taan.

Il­lal­la, au­rin­gon­las­kun jäl­keen Jee­suk­sen luo tuo­tiin kaik­ki sai­raat ja pa­ho­jen hen­kien vai­vaa­mat. Koko kau­pun­ki oli ke­rään­ty­nyt oven edus­tal­le. Hän pa­ran­si usei­ta eri­lais­ten tau­tien vai­vaa­mia ja ajoi ulos mo­nia pa­ho­ja hen­kiä. Hän ei an­ta­nut hen­kien pu­hua, kos­ka ne tun­si­vat hä­net.

Var­hain aa­mul­la, kun vie­lä oli pi­meä, Jee­sus nou­si ja läh­ti ulos. Hän meni paik­kaan, jos­sa hän sai ol­la yk­sin, ja ru­koi­li siel­lä. Si­mon ja hä­nen to­ve­rin­sa rien­si­vät et­si­mään Jee­sus­ta ja löy­si­vät hä­net. He sa­noi­vat hä­nel­le: ”Kaik­ki et­si­vät si­nua.” Mut­ta Jee­sus sa­noi: ”Me läh­dem­me nyt tääl­tä ja me­nem­me naa­pu­ri­ky­liin. Mi­nun on saar­nat­ta­va siel­lä­kin, sitä var­ten­han minä tääl­lä olen.” Niin hän läh­ti ja kier­si kaik­ki­al­la Ga­li­le­as­sa, saar­na­si sy­na­go­gis­sa ja kar­kot­ti pa­ho­ja hen­kiä.

BIB­LIA: Ja he me­ni­vät koh­ta ulos sy­na­go­gas­ta ja tu­li­vat Si­mo­nin ja And­re­ak­sen huo­nee­seen, Ja­ko­bin ja Jo­han­nek­sen kans­sa. Mut­ta Si­mo­nin anop­pi ma­ka­si vi­lu­tau­dis­sa, ja he sa­noi­vat hä­nes­tä koh­ta hä­nel­le. Ja hän meni ja nos­ti hän­tä, ja ru­pe­si hä­nen kä­teen­sä, ja vi­lu­tau­ti jät­ti hä­nen koh­ta; ja hän pal­ve­li hei­tä.

Mut­ta eh­too­na, kuin au­rin­ko las­ki, toi­vat he hä­nen ty­kön­sä kaik­ki­nai­sia sai­rai­ta ja per­ke­leil­tä rii­va­tui­ta, ja koko kau­pun­ki tuli ko­koon oven eteen. Ja hän pa­ran­si mon­ta, jot­ka sai­ras­ti­vat mo­ni­nai­sia tau­te­ja, ja hän ajoi ulos pal­jon per­ke­lei­tä, ei­kä sal­li­nut per­ke­lei­den pu­hua; sil­lä he tun­si­vat hä­nen.

Ja huo­me­nel­tain san­gen var­hain en­nen päi­vää, kuin hän nou­si, meni hän ulos. Ja Je­sus meni eri­näi­seen si­aan ja ru­koi­li siel­lä. Ja Si­mon rien­si hä­nen pe­räs­sän­sä ja ne jot­ka hä­nen kans­san­sa oli­vat. Ja kuin he löy­si­vät hä­nen, sa­noi­vat he hä­nel­le: jo­kai­nen et­sii si­nua. Ja hän sa­noi heil­le: men­kääm­me lä­him­mäi­siin ky­liin, et­tä minä siel­lä­kin saar­nai­sin; sil­lä sitä var­ten olen minä tul­lut. Ja hän saar­na­si hei­dän sy­na­go­gis­san­sa, koko Ga­li­le­as­sa, ja ajoi ulos per­ke­lei­tä.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys