JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pa­ran­nuk­sen kas­te

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
10.1.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:24
2020010123241420160110070000

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

Jo­han­nes Kas­ta­ja oli tien­rai­vaa­ja. Hän val­mis­ti tie­tä Jee­suk­sel­le ih­mis­ten sy­dä­miin. Tämä ta­pah­tui saar­nal­la: ”Teh­kää pa­ran­nus, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le.”

Hä­nen sa­nan­sa osui­vat ih­mis­ten sy­dä­miin. Ei­kä ih­me. Hä­nen sa­nan­sa oli­vat koh­ti käy­viä sa­no­ja. Ne te­ki­vät ki­pe­ää. Muun mu­as­sa fa­ri­seuk­sil­le ja kir­ja­nop­pi­neil­le hän sa­noi: ”Te kyy­käär­meit­ten si­ki­öt, kuka on neu­vo­nut tei­tä pa­ke­ne­maan tu­le­vais­ta vi­haa. Teh­kää sen­täh­den pa­ran­nuk­sen so­ve­li­ai­ta he­del­miä.” (Matt. 3:7–8.)

Jo­han­nek­sen sa­nat he­rät­ti­vät syn­nin­tun­non ja sen myö­tä hä­dän. Hä­dän pa­kot­ta­ma­na ih­mi­set tun­nus­ti­vat syn­tin­sä. Jo­han­nek­sen kas­te oli pa­ran­nuk­sen kas­te. Hei­dät, jot­ka tun­si­vat ja tun­nus­ti­vat syn­tin­sä, Jo­han­nes kas­toi.

Jee­suk­sen kas­te

Jo­han­nek­sen luo Jor­dan-vir­ral­le saa­pui myös Jee­sus kas­tet­ta­vak­si. Mat­teuk­sen mu­kaan Jo­han­nes tun­si Jee­suk­sen. Hän tie­si, et­tä Jee­sus oli syn­ni­tön. Sik­si Jo­han­nes ih­met­te­li Jee­suk­sen tu­loa ”syn­tis­ten kas­teel­le” ja sik­si hän myös es­te­li. ”Si­nä­kö tu­let mi­nun luok­se­ni? Mi­nun­han pi­täi­si saa­da si­nul­ta kas­te!” Jee­sus vai­en­taa Jo­han­nek­sen sa­no­mal­la: ”älä vas­tus­te­le. Näin mei­dän on teh­tä­vä, jot­ta täyt­täi­sim­me Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don.”

Ju­ma­la on van­hurs­kas, oi­keu­den­mu­kai­nen Ju­ma­la. Hän vaa­tii täy­del­li­syyt­tä ja näin myös rik­ko­mus­ten so­vi­tus­ta. Syn­tiin­lan­kee­mus toi mei­dän ih­mis­ten pääl­le Ju­ma­lan vi­han ja ran­gais­tuk­sen. Pääs­täk­seen Ju­ma­lan vi­han al­ta ih­mi­sen tuli so­vit­taa rik­ko­muk­sen­sa. Kun ku­kaan ei syn­ti­se­nä ol­lut tä­hän kel­vol­li­nen, Ju­ma­la päät­ti it­se Po­jas­saan so­vit­taa syn­nit.

Vi­at­to­man ja syn­nit­tö­män Poi­kan­sa har­teil­le Isä Ju­ma­la las­ki koko maa­il­man syn­ti­ve­lan. Täl­lä ta­voin Her­ran van­hurs­kas pal­ve­li­ja teki van­hurs­kaak­si mo­net (Jes. 53:11). Jee­sus lu­et­tiin mei­dän syn­tiem­me taa­kan kan­ta­ja­na pa­han­te­ki­jöi­den jouk­koon.

Vaik­ka Jee­sus oli it­ses­sään syn­ni­tön, mei­dän syn­tiem­me kan­ta­ja­na hän oli ”syn­ti­nen”. Sik­si täyt­tääk­seen Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don hän tuli Jo­han­nek­sen kas­tet­ta­vak­si, sa­mal­la kas­teel­la kas­tet­ta­vak­si kuin muut­kin syn­tin­sä tun­nus­ta­neet.

Isä, Poi­ka ja Pyhä Hen­ki läs­nä

Kun Jee­sus nou­si ve­des­tä, tai­vaat au­ke­ni­vat ja Jee­sus näki Py­hän Hen­gen las­keu­tu­van pääl­leen kyyh­ky­sen muo­dos­sa. Sa­mal­la tai­vaas­ta kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt.” Koko Ju­ma­lan kol­miyh­teys oli tuos­sa het­kes­sä läs­nä: Isä, jon­ka ää­ni kuu­lui, Poi­ka ve­des­tä nous­see­na ja Pyhä Hen­ki kyyh­ky­sen muo­dos­sa.

Isä oli ai­ka­naan so­pi­nut luo­van­sa maa­il­man. Hän tie­si, mi­ten ih­mi­sel­le käy sie­lun­vi­hol­li­sen hou­ku­tuk­sen koh­da­tes­sa. Hän lan­ke­aa syn­tiin. Sik­si Isä sopi Po­jan kans­sa lu­nas­tuk­ses­ta jo en­nen luo­mis­ta. Sen Poi­ka lu­pa­si teh­dä. (Ps. 2:6–8.) Työ oli­si jää­nyt kes­ken, el­lei Kris­tuk­sen työ oli­si jat­ku­nut hä­nen kär­si­mi­sen­sä, kuo­le­man­sa, ylös­nou­se­mi­sen­sa ja tai­vaa­seen as­tu­mi­sen­sa jäl­keen.

Kris­tuk­sen kas­te­het­kel­lä koko Ju­ma­lan kol­miyh­teys oli läs­nä, mikä ker­toi tuos­sa vai­hees­sa Isän, Po­jan ja Py­hän Hen­gen yh­teis­suun­ni­tel­mas­ta ja sen lu­nas­tus­vai­heen to­teu­tuk­sen al­ka­mi­ses­ta.

Työ jat­kuu

Kol­miyh­tei­nen Ju­ma­la toi­mii edel­leen. Hän ei ole jät­tä­nyt luo­maan­sa ja lu­nas­ta­maan­sa maa­il­maa oman on­nen­sa no­jaan. Isä elä­män ja kuo­le­man Her­ra­na luo uut­ta elä­mää. Sii­hen hä­nel­lä on su­ve­ree­ni yk­sin­val­ta. Ih­mi­sel­le ei ole an­net­tu elä­män ja kuo­le­man her­ruut­ta.

Po­jan lu­nas­tus­työ on voi­mas­sa. Ei kul­lat ei­vät­kä ho­pe­at rii­tä syn­tien mak­suk­si. Yk­si­no­maan Ju­ma­lan Po­jan so­vin­to­ve­ri on Isäl­le riit­tä­vä mak­su syn­neis­tä. Tä­män so­vin­non te­kee täs­sä päi­väs­sä to­del­li­sek­si Pyhä Hen­ki.

Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­mas­sa kai­kuu kut­su pa­ran­nuk­seen, mut­ta sa­mal­la su­loi­nen vies­ti syn­ti­sel­le syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Jee­sus lu­pa­si omi­aan lä­het­tä­es­sään: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki, jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne on an­teek­si an­ne­tut.”

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.1.2016.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 3:13–17

Bib­lia: Sil­loin tuli Je­sus Ga­li­le­as­ta Jor­da­niin Jo­han­nek­sen tykö, kas­tet­taa hä­nel­tä; mut­ta Jo­han­nes kiel­si hä­nel­tä, sa­no­en: minä tar­vit­sen si­nul­ta kas­tet­taa, ja sinä tu­let mi­nun ty­kö­ni? Niin vas­ta­si Je­sus ja sa­noi hä­nel­le: sal­li nyt; sil­lä näin mei­dän so­pii kaik­kea van­hurs­kaut­ta täyt­tää. Ja hän sal­li hä­nen. Kuin Je­sus kas­tet­tu oli, as­tui hän koh­ta ylös ve­des­tä: ja kat­so, tai­vaat au­ke­ni­vat hä­nel­le, ja hän näki Ju­ma­lan Hen­gen tu­le­van alas, niin­kuin kyyh­kyi­sen, ja tu­le­van hä­nen pääl­len­sä, ja kat­so, ää­ni tai­vaas­ta sa­noi: tämä on se mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon­ka minä mie­lis­tyin.

Raa­mat­tu 1992: Sil­loin Jee­sus tuli Ga­li­le­as­ta Jor­da­nil­le Jo­han­nek­sen kas­tet­ta­vak­si. Jo­han­nes es­te­li ja sa­noi: ”Si­nä­kö tu­let mi­nun luok­se­ni? Mi­nun­han pi­täi­si saa­da si­nul­ta kas­te!” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”älä nyt vas­tus­te­le. Näin mei­dän on teh­tä­vä, jot­ta täyt­täi­sim­me Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don.” Sil­loin Jo­han­nes suos­tui hä­nen pyyn­töön­sä. Kun Jee­sus oli kas­tet­tu, hän nou­si heti ve­des­tä. Sa­mas­sa tai­vaat au­ke­ni­vat, ja Jee­sus näki Ju­ma­lan Hen­gen las­keu­tu­van kyyh­ky­sen ta­voin ja aset­tu­van hä­nen pääl­leen. Ja tai­vais­ta kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt.”

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys