JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pa­ran­ta­vat sa­nat

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
27.1.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302441620190127070000

Heik­ko­kin us­ko kan­taa tai­vaa­seen, jos ha­lu­aa luot­taa evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maan.

Us­ko on luot­ta­mus­ta sii­hen, mitä on lu­vat­tu. Me ih­mi­si­nä us­kom­me sii­hen, mi­hin me luo­tam­me. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen luot­taa Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin.

Ajas­sam­me tie­don ja jär­jen val­ta hor­jut­taa luot­ta­mus­tam­me ja ai­heut­taa epäi­lyk­siä. In­hi­mil­li­si­nä ih­mi­si­nä ko­em­me tä­män omas­sa elä­mäs­säm­me.

On­ko hän se Mes­si­as?

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­suk­sen ko­ti­kau­pun­gis­sa Ka­per­nau­mis­sa asu­va sa­dan­pääl­lik­kö oli mer­kit­tä­vä vai­kut­ta­ja. Tämä Roo­man so­ta­vä­en komp­pa­ni­an­pääl­lik­kö ra­kas­ti kan­saan­sa ja mer­kit­tä­vä­nä hy­vän­te­ki­jä­nä oli ra­ken­nut­ta­nut sy­na­go­gan kau­pun­kiin (Luuk. 7:5).

Hän tie­si Jee­suk­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta aut­taa va­ka­vas­sa ah­din­gos­sa, jol­lai­seen hä­nen pal­ve­li­jan­sa oli jou­tu­nut. Hän ha­lu­si ta­va­ta Jee­suk­sen.

Mo­net alu­een asuk­kaat oli­vat ta­van­neet Jee­suk­sen. Kuka on tämä ih­meel­li­nen mies, jota alu­een asuk­kaat seu­ra­si­vat pai­kas­ta toi­seen ja jos­ta ker­ro­taan mitä ih­meel­li­sim­piä ko­ke­muk­sia? Hän­tä pi­det­tiin jopa kan­san vil­lit­si­jä­nä.

Kan­sa kuun­te­li hä­nen ope­tus­taan, to­dis­ti­vat hä­nen te­ke­mi­ään ih­me­te­ko­ja. Eräät Ge­ne­sa­re­tin­jär­ven ka­las­ta­jat, Si­mon Pie­ta­ri ja Se­be­deuk­sen vel­jek­set, oli­vat jät­tä­neet ve­neen­sä ja verk­kon­sa seu­ra­tak­seen hän­tä. On­ko hän se Mes­si­as, jos­ta pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet?

Ne, jot­ka us­koi­vat hä­nen ope­tuk­sen­sa, ko­ki­vat Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tus­ten täyt­ty­vän hä­nes­sä. He nä­ki­vät täs­sä ih­mei­den te­ki­jäs­sä Ju­ma­lan po­jan. He ei­vät tien­neet, et­tä jot­kut heis­tä jou­tu­vat vie­lä to­dis­ta­maan hä­nen ris­tin­kuo­le­man syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si. ”Hän kär­si ran­gais­tuk­sen, jot­ta meil­lä oli­si rau­ha, hä­nen haa­vo­jen­sa hin­nal­la me olem­me pa­ran­tu­neet” (Jes. 53:5).

Sa­dan­pääl­li­kön us­ko oli vah­va

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­ro­taan, et­tä kuul­tu­aan avun­pyyn­nön Jee­sus tah­toi men­nä sai­raan luok­se ja pa­ran­taa hä­net. So­ta­pääl­lik­kö es­te­li hän­tä ja pyy­si vain hä­nel­tä pa­ran­ta­vat sa­nat.

So­ta­pääl­lik­kö­nä hän tie­si yl­hääl­tä alas tu­le­vien sa­no­jen voi­man. Hän oli tot­tu­nut elä­mäs­sään sii­hen, et­tä alai­set te­ki­vät hä­nen käs­ky­jen­sä mu­kai­ses­ti. Hän luot­ti Jee­suk­sen sa­no­jen voi­maan.

Jee­sus häm­mäs­te­li ää­neen hä­nen us­kon­sa vah­vuut­ta ja luot­ta­mus­ta sa­no­jen voi­maan: "To­ti­ses­ti: näin vah­vaa us­koa en ole ta­van­nut yh­del­lä­kään is­ra­e­li­lai­sel­la.” Jee­sus sa­noi ”Mene. Ta­pah­tu­koon niin kuin us­kot.” Sil­lä het­kel­lä pal­ve­li­ja pa­ra­ni.

Us­kon voi­ma kan­taa edel­leen

Jee­sus kut­sui ai­kan­sa ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen. Vain osa kuu­li­jois­ta us­koi Jee­suk­sen sa­nan so­ta­pääl­li­kön ta­voin.

Jee­suk­sen ai­ka­lais­ten lail­la me­kin jou­dum­me usein epäi­lyk­siin, kiu­sauk­siin, ko­em­me us­kon heik­kout­ta. Em­me koe us­ko­am­me yh­tä vah­vak­si kuin so­ta­pääl­li­köl­lä. Se ei kui­ten­kaan es­tä mei­tä us­ko­mas­ta.

Pe­las­tuk­sem­me ei ole us­kon mää­räs­sä ei­kä voi­mas­sa. Jee­suk­sen ope­tus­lap­set­kin ko­ki­vat heik­kout­ta ja pyy­si­vät vah­vem­paa us­koa.

Jee­sus lu­pa­si pie­nen si­na­pin­sie­me­nen ver­ran riit­tä­vän voi­ma­te­koi­hin (Luuk 17:5, 6). Ar­mos­ta, täy­sin lah­ja­na saam­me us­koa syn­tim­me an­teek­si ja omis­taa edel­leen tä­män lah­jan.

Us­ko tu­lee kuu­los­ta

Ju­ma­lan sana roh­kai­see mei­tä sa­nan­kuu­loon. Var­jel­tu­ak­sem­me Ju­ma­lan lap­si­na tar­vit­sem­me an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia.

Us­ko­vai­si­na omis­tam­me Py­hän Hen­gen, ja sen voi­mal­la saam­me an­taa toi­sel­le ih­mi­sel­le syn­nit an­teek­si. Jaam­me us­ko­mi­sen iloa. ”Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana” (Room. 10:17).

Jee­sus kut­suu edel­leen

Jee­sus lä­het­ti omat ope­tus­lap­sen­sa ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­sua. Teh­tä­vä on voi­mas­sa edel­leen.

Hän, joka ha­lu­aa us­koa omal­le koh­dal­leen an­teek­si­an­ta­muk­sen Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, saa omis­taa Ju­ma­lan lap­seu­den. Kan­nat­taa us­koa. Tä­hän us­koon luot­ta­va pää­see ker­ran ian­kaik­ki­seen tai­vaan ko­tiin.

Teks­ti: Kyös­ti Mar­ja­nen

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.1.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 8:5–13

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli saa­pu­nut Ka­per­nau­miin, muu­an sa­dan­pääl­lik­kö tuli hä­nen luok­seen ja pyy­si hä­nel­tä apua sa­no­en: ”Her­ra, pal­ve­li­ja­ni ma­kaa ko­to­na hal­vaan­tu­nee­na, ko­vis­sa tus­kis­sa.” Jee­sus sa­noi: ”Minä tu­len ja pa­ran­nan hä­net.” Mut­ta sa­dan­pääl­lik­kö vas­ta­si: ”Ei, Her­ra, en minä ole sen ar­voi­nen, et­tä tu­li­sit kat­to­ni al­le. Sano vain sana, ja pal­ve­li­ja­ni pa­ra­nee. Minä tot­te­len it­se­kin tois­ten käs­ky­jä ja ko­men­nan omia so­ti­lai­ta­ni. Kun sa­non so­ti­laal­le: ’Mene’, niin hän me­nee, tai toi­sel­le: ’Tule’, niin hän tu­lee, tai pal­ve­li­jal­le­ni: ’Tee tämä’, niin hän te­kee.” Tä­män kuul­les­saan Jee­sus häm­mäs­tyi ja sa­noi niil­le, jot­ka hän­tä seu­ra­si­vat: ”To­ti­ses­ti: näin vah­vaa us­koa en ole ta­van­nut yh­del­lä­kään is­ra­e­li­lai­sel­la. Minä sa­non teil­le, et­tä niin idäs­tä kuin län­nes­tä tu­lee mo­nia, jot­ka tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa käy­vät ate­ri­al­le yh­des­sä Ab­ra­ha­min, Ii­sa­kin ja Jaa­ko­bin kans­sa. Mut­ta ne, joi­den oli mää­rä pe­riä val­ta­kun­ta, hei­te­tään ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta.” Sit­ten Jee­sus sa­noi sa­dan­pääl­li­köl­le: ”Mene. Ta­pah­tu­koon niin kuin us­kot.” Sil­lä het­kel­lä pal­ve­li­ja pa­ra­ni.

Bib­lia: Mut­ta kuin Jee­sus meni Ka­per­nau­miin, tuli sa­dan­pää­mies hä­nen ty­kön­sä, ja ru­koi­li hän­tä, ja sa­noi: Her­ra! mi­nun pal­ve­li­a­ni sai­ras­taa ko­to­na hal­vat­tu­na, ja ko­vin vai­va­taan. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: minä tu­len ja pa­ran­nan hä­nen. Niin sa­dan­pää­mies vas­ta­si ja sa­noi: Her­ra, en ole minä mah­dol­li­nen, et­tä sinä tu­let mi­nun kat­to­ni al­le; vaan sano ai­no­as­ti sana, niin pal­ve­li­a­ni pa­ra­nee. Sil­lä minä olen myös ih­mi­nen toi­sen val­lan al­la, ja mi­nun al­la­ni on so­ta­mie­hiä, ja sa­non täl­le: mene! ja hän me­nee, ja toi­sel­le: tule! ja hän tu­lee, ja pal­ve­li­al­le­ni: tee tämä! ja hän te­kee. Kuin Jee­sus tä­män kuu­li, ih­met­te­li hän, ja sa­noi heil­le, jot­ka seu­ra­si­vat: to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: en ole minä löy­tä­nyt sen­kal­tais­ta us­koa Is­ra­e­lis­sa. Mut­ta minä sa­non teil­le: mon­ta tu­le­vat idäs­tä ja län­nes­tä, ja pi­tää Ab­ra­ha­min, Isaa­kin ja Ja­ko­bin kans­sa tai­vaan val­ta­kun­nas­sa is­tu­man. Mut­ta val­ta­kun­nan lap­set hei­te­tään ul­ko­nai­seen pi­mey­teen: siel­lä pi­tää ole­man it­ku ja ham­mas­ten ki­ris­tys. Ja Jee­sus sa­noi sa­dan­pää­mie­hel­le: mene, ja niin­kuin sinä us­koit, niin si­nul­le ta­pah­tu­koon. Ja sil­lä het­kel­lä pa­ra­ni hä­nen pal­ve­li­an­sa.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys