Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pu­huu hy­vis­tä ja huo­nois­ta he­del­mis­tä ja tar­koit­taa sil­lä ih­mi­sen us­kon rait­tiut­ta.

Mei­dän maas­sam­me he­del­mä­puut ovat hie­man eri­lai­sia kuin Is­ra­e­lis­sa, mut­ta Jee­suk­sen ver­taus he­del­mis­tä toi­mii yh­tä hy­vin. Pie­ni lap­si­kin tie­tää, et­tä jos ome­na­puu on ki­tu­kas­vui­nen ja sen ok­sat ovat kui­vu­neet, me­he­viä he­del­miä on tur­ha odot­taa. Tuo­reet ja veh­maat puut tuot­ta­vat to­den­nä­köi­sem­min hy­vän sa­don.

Jee­suk­sen ver­tauk­ses­sa puul­la tar­koi­te­taan ih­mi­sen sy­dä­men ti­laa. Kuu­li­ja­kun­ta­na oli­vat fa­ri­seuk­set, joi­den sy­dä­men ti­lan Jee­sus rin­nas­taa huo­noi­hin pui­hin. Jee­sus kut­suu fa­ri­seuk­sia an­ka­raan sä­vyyn kyy­käär­meit­ten si­ki­öik­si. Fa­ri­seuk­set us­koi­vat ole­van­sa esi­mer­kil­li­siä ja hy­vin on­nis­tu­nei­ta ih­mi­siä, mut­ta Jee­sus näki hei­dän epä­us­koi­seen sy­dä­meen­sä. Hä­nen tar­koi­tuk­se­naan oli saa­da fa­ri­seus­ten syn­nin­tun­to he­rää­mään.

Sa­man­kal­tai­sin sa­nan­kään­tein saar­na­si Jee­suk­sen edel­lä­kä­vi­jä Jo­han­nes Kas­ta­ja: ”Kir­ves on jo pan­tu puun juu­rel­le. Jo­kai­nen puu, joka ei tee hy­vää he­del­mää, ha­ka­taan poik­ki ja hei­te­tään tu­leen.” (Matt. 3:10.)

He­del­mis­tä tun­tee vää­rän pro­fee­tan

Fa­ri­seuk­set ei­vät tun­te­neet Jee­sus­ta ei­vät­kä näh­neet hä­nes­sä syn­tien­sä so­vit­ta­jaa. Jee­sus teki mo­nia epää­mät­tö­miä ih­mei­tä osoit­taak­seen ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa. Hän esi­mer­kik­si pa­ran­si so­ke­an ja my­kän mie­hen niin, et­tä mies näki ja pu­hui.

Kun fa­ri­seuk­set kuu­li­vat sii­tä, he tuu­mi­vat: ”It­sen­sä Bel­se­bu­lin, pää­pa­ho­lai­sen, avul­la hän pa­ho­ja hen­kiä kar­kot­taa!” (Mark. 3:22.)

Raa­ma­tus­sa va­roi­te­taan mo­nes­sa koh­taa, et­tä vii­mei­si­nä ai­koi­na tu­lee vää­riä pro­feet­to­ja, jot­ka saar­naa­vat vää­rää op­pia. He tu­le­vat lam­pai­den vaat­teis­sa, mut­ta si­säl­tä he ovat raa­te­le­via su­sia: ”He­del­mis­tä te hei­dät tun­net­te. Ei­hän or­jan­tap­pu­rois­ta koo­ta ry­pä­lei­tä ei­kä oh­dak­keis­ta vii­ku­noi­ta.” (Matt. 7:16.)

On py­syt­tä­vä Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­la, vaik­ka vää­riä opet­ta­jia oli­si lu­ku­mää­räi­ses­ti pal­jon. Näin­hän oli Eli­an­kin ai­ka­na. Ju­ma­la osoit­ti tai­vaas­ta lan­ke­a­val­la tu­lel­la Kar­me­lin­vuo­rel­la, kuka on ai­nut ja oi­kea Ju­ma­la. (1. Kun. 18)

Pie­ta­ris­sa nä­kyy kak­si­o­sai­suus

Vaik­ka me Ju­ma­lan lap­set olem­me ver­tauk­sen mu­kaan hy­viä pui­ta, se ei tar­koi­ta et­tä kaik­ki te­kom­me oli­si­vat käy­tän­nös­sä hy­viä ja kil­voit­te­lum­me oli­si eri­koi­sen on­nis­tu­nut­ta.

Muis­tam­me Pie­ta­rin, joka an­toi Jee­suk­ses­ta oi­ke­an to­dis­tuk­sen: ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka” (Matt. 16:16). Tätä ei Pie­ta­ril­le il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan Tai­vaan Isä.

Kui­ten­kin myös sie­lun­vi­hol­li­nen osa­si vai­kut­taa Pie­ta­riin. Kun Jee­sus al­koi pu­hua kuo­le­mas­taan, Pie­ta­ri toi­voi, et­tei sel­lais­ta sai­si ta­pah­tua. Sil­loin Jee­sus kään­tyi pois ja sa­noi: ”Väis­ty tiel­tä­ni, Saa­ta­na! Sinä tah­dot saa­da mi­nut lan­ke­a­maan. Si­nun aja­tuk­se­si ei­vät ole Ju­ma­las­ta, vaan ih­mi­ses­tä!” (Matt. 16:23)

Kie­len­käyt­töä on syy­tä miet­tiä

Kuu­lem­me täs­sä maa­il­mas­sa usein voi­ma­sa­no­ja, ja nii­tä voi nous­ta omaan­kin mie­leem­me ar­jen kom­mel­lus­ten kes­kel­lä.

Jaa­ko­bin kir­jees­sä muis­tu­te­taan, et­tei ole hyvä et­tä kii­tos ja ki­rous läh­te­vät sa­mas­ta suus­ta: ”Tämä ei käy, vel­je­ni! Ei­hän sa­mas­ta läh­teen­sil­mäs­tä pulp­pua ma­ke­aa ja kar­vas­ta vet­tä. Ei vii­ku­na­puus­sa kas­va olii­ve­ja ei­kä vii­ni­köyn­nök­ses­sä vii­ku­noi­ta, vai mitä, vel­je­ni? Sa­moin ei suo­lai­ses­ta läh­tees­tä juok­se ma­ke­aa vet­tä.” (Jaak. 3:10–12)

Sel­lai­set päi­vit­te­lyt kuin ”Voi Luo­ja” ja ”Her­ra­nen ai­ka” voi­vat tun­tua har­mit­to­mil­ta, mut­ta muis­tam­me­ko, mitä toi­ses­sa käs­kys­sä sa­no­taan: ”älä tur­haan lau­su Her­ran, Ju­ma­la­si, ni­meä.”

Jee­sus muis­tut­ti: ”Kuul­kaa ja ym­mär­tä­kää. Ei ih­mis­tä saas­tu­ta se, mikä me­nee suus­ta si­sään. Se ih­mi­sen saas­tut­taa, mikä tu­lee suus­ta ulos.” (Matt. 15:10–11.) Suu on sy­dä­men tulk­ki.

Kie­len­käy­tös­sä­kin on syy­tä miet­tiä, vie­kö se lä­hem­mäs vai kau­em­mas Ju­ma­las­ta. Huo­not sa­nat kan­nat­taa kor­ja­ta evan­ke­liu­min voi­min. Tai­vaan Isän mie­leen on nöy­rä sy­dän, sel­lai­nen joka pel­kää Ju­ma­laa ja tun­nus­taa us­kon­sa:

”Jos sinä suul­la­si tun­nus­tat, et­tä Jee­sus on Her­ra, ja sy­dä­mes­sä­si us­kot, et­tä Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt hä­net kuol­leis­ta, olet pe­las­tu­va. Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den, suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen.” (Room. 10:9–10)

Ju­ma­lan las­ten tu­li­si ol­la maan suo­la ja maa­il­man val­keus. Ju­ma­lan huo­ne on suu­huo­ne, jos­sa käy­dään kuu­le­maan mitä Her­ra pu­huu.

Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.8.2017

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 12:33–37

Bib­lia:

Taik­ka teh­käät hyvä puu, niin hä­nen he­del­män­sä tu­lee hy­väk­si, taik­ka teh­käät mä­dän­nyt puu, niin hä­nen he­del­män­sä tu­lee mä­dän­neek­si; sil­lä he­del­mäs­tä puu tun­ne­taan. Te kyy­kär­met­ten si­ki­ät, kuin­ka te tai­dat­te hy­vää pu­hua, kos­ka te it­se pa­hat olet­te? sil­lä sy­dä­men kyl­lyy­des­tä suu pu­huu. Hyvä ih­mi­nen tuo edes hy­väs­tä sy­dä­men ta­va­ras­ta hy­viä, ja paha ih­mi­nen tuo edes pa­has­ta ta­va­ras­ta pa­ho­ja. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set pu­hu­vat, pi­tää hei­dän lu­vun te­ke­män tuo­mi­o­päi­vä­nä; sil­lä sa­nois­tas sinä hurs­kaak­si teh­dään, ja sa­nois­tas sinä tuo­mi­taan.

Raa­mat­tu 1992:

”Jos puu on hyvä, sen he­del­mä­kin on hyvä, mut­ta jos puu on huo­no, sen he­del­mä­kin on huo­no. He­del­mäs­tään puu tun­ne­taan. Te käär­meen si­ki­öt, kuin­ka tei­dän pu­heen­ne voi­si ol­la hy­vää, kun it­se olet­te pa­ho­ja! Mitä sy­dän on täyn­nä, sitä suu pu­huu. Hyvä ih­mi­nen tuo hy­vyy­ten­sä va­ras­tos­ta esiin hy­vää, paha ih­mi­nen pa­huu­ten­sa va­ras­tos­ta pa­haa. Minä sa­non teil­le: jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set lau­su­vat, hei­dän on tuo­mi­o­päi­vä­nä teh­tä­vä tili. Sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut ju­lis­te­taan syyt­tö­mäk­si, ja sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut tuo­mi­taan syyl­li­sek­si.”