JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Sana tuli li­hak­si

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
25.12.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:42
2020010123420020161225070000

Jo­han­nes aloit­taa jou­lu­e­van­ke­liu­min­sa pu­hu­mal­la alus­sa ol­lees­ta Sa­nas­ta. Näin hän vie mei­dät maa­il­man luo­mi­seen.

Sa­nal­laan Ju­ma­la loi kai­ken, sekä nä­ky­vän et­tä nä­ky­mät­tö­män maa­il­man. Nä­ky­vän maa­il­man me ha­vain­noim­me ais­teil­lam­me – kuu­le­mal­la, nä­ke­mäl­lä, kos­ket­ta­mal­la ja hais­ta­mal­la. Nä­ky­mä­tön maa­il­ma, jo­hon kuu­lu­vat muun mu­as­sa en­ke­lit, on ais­tiem­me ulot­tu­mat­to­mis­sa.

Ju­ma­lan sa­nas­sa oli voi­ma. Kun Ju­ma­la sa­noi, ta­pah­tui ai­na sen mu­kaan. Syn­tyi­vät tai­vas, maa, päi­vä, yö, kas­vit, eläi­met, au­rin­ko, kuu ja täh­det. Lo­puk­si Ju­ma­la sa­nal­laan loi ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan Ju­ma­lan maa­il­maa.

Mut­ta en­nen kai­ken luo­mis­ta oli Ju­ma­la ja hä­nen sa­nan­sa. Täs­sä Sa­nas­sa oli läs­nä myös jo Ju­ma­lan poi­ka, Jee­sus Kris­tus. Isä Ju­ma­la ja Poi­ka Ju­ma­la yh­des­sä loi­vat maa­il­man. ”Mi­kään, mikä on syn­ty­nyt, ei ole syn­ty­nyt il­man hän­tä. – – Maa­il­mas­sa hän oli, ja hä­nen kaut­taan maa­il­ma oli saa­nut syn­tyn­sä.”

Koko maa­il­ma luo­tiin elä­mään Kris­tuk­sen va­ras­sa. Kun Kris­tus tu­lee toi­sen ker­ran maan pääl­le, hä­nen maa­il­maa kan­nat­te­le­va voi­man­sa rau­ke­aa. Sil­loin maa­il­ma tu­hou­tuu. Jo­han­nek­sen mu­kaan Jee­suk­ses­sa on elä­mä, ja tämä elä­mä on ih­mis­ten val­keus.

Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa pi­meys ih­mis­sy­dä­miin

Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa pi­meys las­keu­tui maan pääl­le. Syn­tiin lan­gen­neen ih­mi­sen tah­to tai­pui pa­haan. Hän tuli voi­mat­to­mak­si hy­vään. Tämä tai­pu­mus jäi py­sy­väk­si omi­nai­suu­dek­si ih­mis­su­kuun.

Sen seu­rauk­se­na pi­mey­den voi­mat jyl­lää­vät maa­il­mas­sa. Mo­nen­lai­nen tur­me­lus tu­ho­aa ih­mi­se­lä­mää. Se nä­kyy ih­mis­suh­teis­sa, per­he-elä­mäs­sä ja ih­mis­ten yh­tei­sis­sä toi­mis­sa. En­nen kaik­kea syn­nin voi­mat tur­me­le­vat ja tuot­ta­vat tu­hoa

kun­kin yk­si­lön omas­sa elä­mäs­sä.

Syn­ti erot­taa ih­mi­sen Ju­ma­las­ta. Sik­si mo­nen ih­mi­sen elä­mää jäy­tää syn­nin tuo­ma syyl­li­syys ja elä­män tar­koi­tuk­set­to­muus.

Val­keu­den lä­het­ti­läät

Ju­ma­la ha­lu­aa luo­mien­sa ih­mis­ten elä­vän on­nel­lis­ta elä­mää. Kaik­ki ih­mi­set on tar­koi­tet­tu elä­mään Kris­tuk­ses­sa eli us­ko­vai­si­na. Sik­si Ju­ma­la et­sii ja kut­suu pi­mey­den teil­le ek­sy­nei­tä pa­ran­nuk­seen, elä­mään val­keu­des­sa.

Jo­han­nes Kas­ta­ja oli yk­si täl­lai­nen val­keu­den to­dis­ta­ja. Hän saar­na­si Jor­dan-vir­ral­la kuu­li­joil­leen: ”Teh­kää pa­ran­nuk­sen so­ve­li­ai­ta he­del­miä.” Hän kut­sui ih­mi­siä kat­se­le­maan Ju­ma­lan Ka­rit­saa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin. Hän pu­hui va­los­ta, joka tuo ih­mi­sel­le to­del­li­sen elä­män. Saar­na oli evan­ke­liu­mia syn­nin­hä­däs­sä ole­val­le.

Täl­lai­sia kut­sun kuu­lut­ta­jia ovat vie­lä­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat. Kut­sun vas­taa­not­ta­ja pää­see pi­mey­des­tä val­keu­teen, saa­ta­nan val­las­ta Ju­ma­lan rak­kaan Po­jan val­ta­kun­taan.

Sana tuli li­hak­si

Sana tuli li­hak­si pari tu­hat­ta vuot­ta sit­ten. Täs­tä Ju­ma­lan rak­kau­des­ta ker­too jou­lun ilo­sa­no­ma, Va­pah­ta­jan syn­ty­mä. Jo­han­nes ku­vaa ta­pah­tu­maa muis­tut­ta­en uu­des­taan jo maa­il­man alus­sa ol­lees­ta Kris­tuk­ses­ta: ”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Hän oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.”

Sana tuli neit­syt Ma­ri­an vä­li­tyk­sel­lä li­hak­si. Jee­sus syn­tyi Py­häs­tä Hen­ges­tä siin­nee­nä Bet­le­he­min tal­lis­sa. Ih­mi­se­nä hän so­vit­ti maa­il­man syn­nit ja lu­nas­ti mei­dät syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta va­pau­teen. Ne, jot­ka ot­ta­vat hä­net vas­taan, saa­vat voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si.

Kris­tus, li­hak­si tul­lut Sana, käys­ken­te­lee vie­lä­kin omien­sa kes­kel­lä. Hän an­taa Py­häs­sä Hen­ges­sä saar­na­tus­sa evan­ke­liu­mis­sa sen us­ko­jal­le voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sek­si. Ju­ma­lan lap­si saa us­kon kaut­ta Kris­tuk­ses­sa kat­sel­la jo tai­vaal­lis­ta kirk­kaut­ta, joka mat­kan pääs­sä kim­mel­tää.

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 21.12.2016

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 1:1–14

Bib­lia

Alus­sa oli sana, ja se Sana oli Ju­ma­lan ty­kö­nä, ja Ju­ma­la oli se Sana. Tämä oli alus­sa Ju­ma­lan ty­kö­nä. Kaik­ki ovat sen kaut­ta teh­dyt, ja il­man sitä ei ole mi­tään teh­ty, joka teh­ty on. Hä­nes­sä oli elä­mä, ja elä­mä oli ih­mis­ten val­keus, ja val­keus pais­taa pi­mey­des­sä, jota ei pi­meys kä­sit­tä­nyt. Yk­si mies oli lä­he­tet­ty Ju­ma­lal­ta, jon­ka nimi oli Jo­han­nes: se tuli val­keu­des­ta to­dis­ta­maan, et­tä kaik­ki us­koi­si­vat hä­nen kaut­tan­sa. Ei hän ol­lut val­keus, mut­ta hän oli lä­he­tet­ty val­keu­des­ta to­dis­ta­maan. Se oli to­ti­nen val­keus, joka va­lis­taa kaik­ki ih­mi­set, jot­ka maa­il­maan tu­le­vat; se oli maa­il­mas­sa, ja maa­il­ma oli hä­nen kaut­tan­sa teh­ty, ja ei maa­il­ma hän­tä tun­te­nut. Hän tuli omil­len­sa, ja ei hä­nen oman­sa hän­tä ot­ta­neet vas­taan, mut­ta niil­le, jot­ka hä­nen ot­ti­vat vas­taan, an­toi hän voi­man Ju­ma­lan lap­sik­si tul­la, jot­ka us­ko­vat hä­nen ni­men­sä pääl­le, jot­ka ei ve­res­tä ei­kä li­han tah­dos­ta ei myös mie­hen tah­dos­ta, mut­ta Ju­ma­las­ta syn­ty­neet ovat. Ja Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän se­as­sam­me, (ja me näim­me hä­nen kun­ni­an­sa niin­kuin ai­no­an Po­jan kun­ni­an Isäs­tä,) täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.

Raa­mat­tu 1992

Alus­sa oli Sana. Sana oli Ju­ma­lan luo­na, ja Sana oli Ju­ma­la. Jo alus­sa Sana oli Ju­ma­lan luo­na. Kaik­ki syn­tyi Sa­nan voi­mal­la. Mi­kään, mikä on syn­ty­nyt, ei ole syn­ty­nyt il­man hän­tä. Hä­nes­sä oli elä­mä, ja elä­mä oli ih­mis­ten valo. Valo lois­taa pi­mey­des­sä, pi­meys ei ole saa­nut sitä val­taan­sa. Tuli mies, Ju­ma­lan lä­het­tä­mä, hä­nen ni­men­sä oli Jo­han­nes. Hän tuli to­dis­ta­jak­si, to­dis­ta­maan va­los­ta, jot­ta kaik­ki us­koi­si­vat sii­hen. Ei hän it­se ol­lut tuo valo, mut­ta va­lon to­dis­ta­ja hän oli. To­del­li­nen valo, joka va­lai­see jo­kai­sen ih­mi­sen, oli tu­los­sa maa­il­maan. Maa­il­mas­sa hän oli, ja hä­nen kaut­taan maa­il­ma oli saa­nut syn­tyn­sä, mut­ta se ei tun­te­nut hän­tä. Hän tuli omaan maa­il­maan­sa, mut­ta hä­nen oman­sa ei­vät ot­ta­neet hän­tä vas­taan. Mut­ta kai­kil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan, hän an­toi oi­keu­den tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si, kai­kil­le, jot­ka us­ko­vat hä­neen. He ei­vät ole syn­ty­neet ve­res­tä, ei­vät ruu­miin ha­lus­ta, ei­vät mie­hen tah­dos­ta, vaan Ju­ma­las­ta. Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Hän oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.

1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys