JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Si­me­on sai näh­dä Ju­ma­lan lä­het­tä­män va­lon

Sana sunnuntaiksi
7.2.2021 7.00

Juttua muokattu:

1.2. 10:12
2021020110121720210207070000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Teri Hil­tu­nen

Jee­sus syn­tyi maa­il­maan Ju­ma­lan lu­paus­ten mu­kai­ses­ti. Hän on valo, joka lois­taa kai­kil­le kan­soil­le.

Je­ru­sa­le­mis­sa eli Si­me­on-ni­mi­nen mies. Si­me­o­nis­ta sa­not­tiin, et­tä hän odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta ja et­tä Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään.

Si­me­on oli us­ko­vai­nen mies. Hän us­koi sa­mal­la ta­val­la kuin muut­kin Van­han tes­ta­men­tin us­ko­vai­set. He us­koi­vat sen lu­pauk­sen, joka oli jo en­sim­mäi­sel­le ih­mis­pa­ril­le ker­rot­tu: ”Ja minä pa­nen vai­non si­nun ja vai­mon vä­lil­le ja si­nun sie­me­ne­si ja hä­nen sie­me­nen­sä vä­lil­le; se on pol­ke­va rik­ki si­nun pää­si, ja sinä olet pis­tä­vä sitä kan­ta­pää­hän” (1. Moos. 3:15).

Si­me­on oli Ju­ma­lan lu­pauk­seen liit­ty­en saa­nut Py­häl­tä Hen­gel­tä hen­ki­lö­koh­tai­sen lu­pauk­sen. Hän sai­si it­se näh­dä Her­ran Voi­del­lun, Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen en­nen kuo­le­maan­sa. Si­me­o­nil­la oli siis ai­van eri­tyi­nen syy odot­taa lu­pauk­sen täyt­ty­mis­tä.

Si­me­o­nin kii­tos­vir­si

Ma­ria, Joo­sef ja Jee­sus-lap­si tu­li­vat Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin, kun Jee­sus oli nel­jän­kym­me­nen päi­vän ikäi­nen. Lain mu­kaan lap­si piti sil­loin vie­dä Her­ran eteen ja äi­din piti tuo­da mu­ka­naan uh­ri Her­ral­le. Ma­ria ja Joo­sef kuu­lui­vat köy­hään kan­saan, jo­ten hei­dän uh­rik­sen­sa riit­ti kak­si met­sä­kyyh­kys­tä.

Pyhä Hen­ki joh­dat­ti Si­me­o­nin temp­pe­liin sa­maan ai­kaan py­hän per­heen kans­sa. Odo­tus päät­tyi, kun van­ha mies ja poi­ka­lap­si koh­ta­si­vat. Si­me­o­nin täyt­ti suu­ri ilo. Lu­paus oli täyt­ty­nyt, hän sai omin sil­min näh­dä Va­pah­ta­jan. Si­me­on ot­ti Jee­sus-lap­sen sy­liin­sä ja puh­ke­si kiit­tä­mään Ju­ma­laa:

”Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le.” (Luuk. 2:29–32.)

Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä Jee­suk­ses­ta sa­not­tiin. Si­me­on siu­na­si hei­tä.

Jee­sus on valo

Kynt­ti­län­päi­vän kes­kei­nen sa­no­ma on Jee­suk­ses­ta lois­ta­va valo. Kris­tus-valo al­koi lois­taa jo ai­ko­jen alus­sa.

Luo­mis­ker­to­muk­sen toi­se­na päi­vä­nä Ju­ma­la sa­noi: ”’Tul­koon valo!’ Ja valo tuli.” (1. Moos. 1:3.) Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi sa­noo sa­man näin: ”Alus­sa oli Sana. Sana oli Ju­ma­lan luo­na, ja Sana oli Ju­ma­la.” (Joh. 1:1.) Täs­tä va­los­ta ker­ro­taan läpi Raa­ma­tun.

Pro­fee­tat en­nus­ti­vat va­los­ta: ”Kan­sa, joka pi­mey­des­sä va­el­taa, nä­kee suu­ren va­lon. Niil­le, jot­ka asu­vat kuo­le­man var­jon maas­sa, lois­taa kirk­kaus.” (Jes. 9:1.) Jo­han­nes Kas­ta­ja puo­les­taan oli va­lon to­dis­ta­ja: ”Hän tuli to­dis­ta­jak­si, to­dis­ta­maan va­los­ta, jot­ta kaik­ki us­koi­si­vat sii­hen” (Joh. 1:7).

Vii­mein sana tuli li­hak­si ja asui ih­mis­ten kes­kel­lä. ”Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Hän oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.” (Joh. 1:14.) Jee­sus ke­hot­ti us­ko­maan ja seu­raa­maan tätä va­loa: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.)

Ar­mon valo Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa

Ar­mon valo lois­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa maan pääl­lä. Valo tu­lee Kris­tuk­sen kas­vois­ta.

Her­ran Siu­nauk­sen toi­nen osa lu­paa: ”Her­ra kir­kas­ta­koon si­nul­le kas­von­sa ja ol­koon si­nul­le ar­mol­li­nen.” Van­han tes­ta­men­tin Jaa­ko­bin elä­mä an­taa täs­tä yh­den esi­mer­kin.

Vau­ras­tu­nut Jaa­kob oli op­pi­nut luot­ta­maan omiin voi­miin­sa. Hän oli pa­laa­mas­sa syn­nyin­seu­dul­leen, kun sai tie­tää vel­jen­sä Esaun ole­van tu­los­sa vas­taan. Jaa­kob pe­läs­tyi. Yöl­lä Jaa­kob pai­ni erään mie­hen kans­sa Jab­bok-vir­ral­la. Aa­mul­la Jaa­kob ei pääs­tä­nyt mies­tä en­nen kuin tämä siu­na­si Jaa­ko­bia. Mat­ka jat­kui, pel­ko vaih­tui ilok­si: ”Minä olen näh­nyt Ju­ma­lan kas­vos­ta kas­voon, ja mi­nun sie­lu­ni on va­pah­det­tu” (1. Moos. 32:30.)

Ju­ma­lan lap­sel­le kuu­luu Her­ran siu­nauk­sen kol­mas­kin lu­paus, Ju­ma­lan ar­mo­hoi­to. Jee­sus sa­noi: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon.” (Joh. 14:27.) Kun on syn­nit an­teek­si, on Ju­ma­lan rau­ha sy­dä­mel­lä.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:22–33

Raa­mat­tu 1992: Kun tuli päi­vä, jol­loin hei­dän Moo­sek­sen lain mu­kaan piti puh­dis­tau­tua, he me­ni­vät Je­ru­sa­le­miin vie­däk­seen lap­sen Her­ran eteen, sil­lä Her­ran lais­sa sa­no­taan näin: ”Jo­kai­nen poi­ka­lap­si, joka esi­koi­se­na tu­lee äi­tin­sä koh­dus­ta, on py­hi­tet­tä­vä Her­ral­le.” Sa­mal­la hei­dän piti tuo­da Her­ran lais­sa sää­det­ty uh­ri, ”kak­si met­sä­kyyh­kyä tai kyyh­ky­sen­poi­kaa”.

Je­ru­sa­le­mis­sa eli hurs­kas ja ju­ma­laa­pel­kää­vä mies, jon­ka nimi oli Si­me­on. Hän odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään. Pyhä Hen­ki oli hä­nel­le il­moit­ta­nut, et­tei kuo­le­ma koh­taa hän­tä en­nen kuin hän on näh­nyt Her­ran Voi­del­lun. Hen­gen joh­da­tuk­ses­ta hän tuli temp­pe­liin, ja kun Jee­suk­sen van­hem­mat toi­vat las­ta sin­ne teh­däk­seen sen, mikä lain mu­kaan oli teh­tä­vä, hän ot­ti lap­sen kä­si­var­sil­leen, ylis­ti Ju­ma­laa ja sa­noi:

– Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le.

Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä hä­nes­tä sa­not­tiin.

Bib­lia: Kuin hei­dän puh­dis­tus­päi­vän­sä oli­vat täy­te­tyt Mo­sek­sen lain jäl­keen, vei­vät he hä­net Je­ru­sa­le­miin, aset­taak­sen­sa hän­tä Her­ran eteen, niin­kuin kir­joi­tet­tu on Her­ran lais­sa: kaik­ki mie­hen­puo­li, joka en­sin avaa äi­tin­sä koh­dun, pi­tää kut­sut­ta­man Her­ral­le py­häk­si, ja uh­ra­tak­sen­sa, niin­kuin sa­not­tu on Her­ran lais­sa, pari met­tis­tä eli kak­si kyh­ky­läi­sen poi­kaa.

Ja kat­so, mies oli Je­ru­sa­le­mis­sa, jon­ka nimi oli Si­me­on: tämä oli hurs­kas ja ju­ma­li­nen mies, odot­tain Is­ra­e­lin loh­du­tus­ta, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nes­sä. Ja hä­nel­le oli sa­not­tu Py­häl­tä Hen­gel­tä, et­tei hä­nen pi­tä­nyt en­nen kuo­le­maa nä­ke­män, kuin hän nä­kis Her­ran Kris­tuk­sen. Ja hän tuli Hen­gen kaut­ta temp­liin. Ja kuin van­hem­mat toi­vat lap­sen Je­suk­sen si­säl­le, teh­däk­sen­sä hä­nen edes­tän­sä lain ta­van jäl­keen, niin hän ot­ti hä­nen sy­liin­sä, ja kiit­ti Ju­ma­laa ja sa­noi:

Nyt sinä, Her­ra, las­ket pal­ve­li­as rau­haan me­ne­mään, sa­nas jäl­keen; sil­lä mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun au­tuu­tes, jon­ka sinä val­mis­tit kaik­kein kan­sain eteen, val­keu­dek­si va­lis­ta­maan pa­ka­noi­ta ja si­nun kan­sas Is­ra­e­lin kun­ni­ak­si.

Ja Jo­seph ja hä­nen äi­tin­sä ih­met­te­li­vät nii­tä, joi­ta hä­nes­tä sa­not­tiin.

8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys