Siunatkaa, älkää kirotko
Evankelista Johannes on kirjoittanut Jeesuksen jäähyväisrukouksesta. Jeesus rukoilee siinä kirkkautta ja voimaa itselleen. Rukouksessa on luopumisen tuskaista tunnetta. Hän hyvästelee opetuslapsiansa ja valmistautuu Golgatan uhrikuolemaan. Toisaalta myös taivaskaipuu on näkyvissä vahvasti. Kristus tiesi pääsevänsä pian taivaan kotiin.
Evankeliumitekstiin sisältyvässä rukouksessa Jeesus muistelee saamaansa tehtävää ja siitä suoriutumista: Kaiken olen, Isä, tahtonut ahkerasti ja nöyrästi tehdä. Olen kertonut sinusta ja he ovat uskoneet. He ovat ottaneet sanasi vastaan ja kuuluvat sinulle. He tuntevat vierautta maailmasta, koska maailma ei heitä tunne!
Jeesus rukoilee itselleen ja opetuslapsilleen voimaa pysyä Isän ja Pojan yhteydessä Pyhässä Hengessä. Aikaisemmin Jeesus oli luvannut Pyhän Hengen todisteeksi itsestään opetuslapsille, mutta myös muulle maailmalle.
Vierauden tunnetta maailmasta
Raamatun mukaan maailma tuntee uskovien tuoksun. Osalle se on elämän tuoksu, mutta osa tuntee uskovissa kuoleman eli tuomion tuoksun (2. Kor. 2:16). Kristuksen tuoksu voi tuntua uskovasta raskaaltakin. Ihmisellä on taipumus samaistua ja toimia niin kuin ihmisten enemmistö toimii. Raamatun opetuksen mukaan Kristuksen seuraaminen asettaa kuitenkin elämälle turvallisen suunnan.
Perinteinen opetus on aina sisältänyt parannuksen ja kilvoittelun käsitteet: syntielämästä tulisi luopua ja kääntyä maailmasta Jumalan lapseksi. Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä seuraamaan itseään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6.)
Maailman pilkan tähden kilvoittelu voi tuntua ajoittain raskaalta. Arvokkaampaa on kuitenkin hyvä omatunto ja usko sekä tieto siitä, että Herra ohjaa elämääni. Jumala siunaa vaiheeni jo tässä ajassa ja myöhemmin taivaassa.
Ennalta määrätty?
”Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:2–3.) Jeesuksen jäähyväisrukouksessa puhutaan kuin ennalta määrätyistä ihmisistä, uskotuista ja valituista. Onko siis turhaa pyristellä Herran tahtoa vastaan? Valitseeko hän kenet tahtoo?
Jeesus ei opeta ennaltamääräämisestä niin, että olisimme tietämättämme luotuja kadotukseen. Laajemman opinkappaleen pelastuksesta hän opetti Nikodemokselle: ”jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:15). Jäähyväisrukouksen luonne on myös tilannekohtainen. Tässä Jeesus nimenomaan muistaa häneen uskovia.
Evankeliumi ei ole häpeä
Opetuslapset joutuivat Kristuksen seuraajina erityisen ahtaalle. Heitä tapettiin ja vainottiin. Silti Jeesus kehotti heitä saarnaamaan parannusta maailmalle rakkauden hengessä (Matt. 26:52). Hän kehotti seuraajiaan siunaamaan kirouksen sijaan: ”Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko” (Room. 12:14).
Välillä kyselemme, miten Jumala tiedottaa valtakunnastaan? Saavatko kaikki kuulla Kristuksesta? Se, miten kutsu tavoittaa evankeliumista tietämättömät ihmiset, on Jumalalla tiedossa. Omakohtainen kilvoitus on yksittäiselle Jumalan lapselle tärkeämpää kuin koko maailman murheiden kantaminen omalla sydämellään.
Tahdon kilvoitella sillä tiellä, jolle minut on armosta kutsuttu. Kutsua vien ja välitän, jos Jumala suo. Tahdon uskoa nöyrästi, mutta selkä suorana. Miksi häpeäisin Kristuksen evankeliumia tänäkään aikana? Tämä on aivan hyvä aika sekä uskoa että elää.
Penna Parviainen
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
4. sunnuntai pääsiäisestä: Ps. 98:2–9, Jes. 32:15–20, Room. 8:9–11, Joh. 17:6–10
Julkaistu Päivämiehessä 14.5.2014.
Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
