JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Siu­nat­kaa, äl­kää ki­rot­ko

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
14.5.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:41
2020010123410420140514000000

Evan­ke­lis­ta Jo­han­nes on kir­joit­ta­nut Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kouk­ses­ta. Jee­sus ru­koi­lee sii­nä kirk­kaut­ta ja voi­maa it­sel­leen. Ru­kouk­ses­sa on luo­pu­mi­sen tus­kais­ta tun­net­ta. Hän hy­väs­te­lee ope­tus­lap­si­an­sa ja val­mis­tau­tuu Gol­ga­tan uh­ri­kuo­le­maan. Toi­saal­ta myös tai­vas­kai­puu on nä­ky­vis­sä vah­vas­ti. Kris­tus tie­si pää­se­vän­sä pian tai­vaan ko­tiin.

Evan­ke­liu­mi­teks­tiin si­säl­ty­väs­sä ru­kouk­ses­sa Jee­sus muis­te­lee saa­maan­sa teh­tä­vää ja sii­tä suo­riu­tu­mis­ta: Kai­ken olen, Isä, tah­to­nut ah­ke­ras­ti ja nöy­räs­ti teh­dä. Olen ker­to­nut si­nus­ta ja he ovat us­ko­neet. He ovat ot­ta­neet sa­na­si vas­taan ja kuu­lu­vat si­nul­le. He tun­te­vat vie­raut­ta maa­il­mas­ta, kos­ka maa­il­ma ei hei­tä tun­ne!

Jee­sus ru­koi­lee it­sel­leen ja ope­tus­lap­sil­leen voi­maa py­syä Isän ja Po­jan yh­tey­des­sä Py­häs­sä Hen­ges­sä. Ai­kai­sem­min Jee­sus oli lu­van­nut Py­hän Hen­gen to­dis­teek­si it­ses­tään ope­tus­lap­sil­le, mut­ta myös muul­le maa­il­mal­le.

Vie­rau­den tun­net­ta maa­il­mas­ta

Raa­ma­tun mu­kaan maa­il­ma tun­tee us­ko­vien tuok­sun. Osal­le se on elä­män tuok­su, mut­ta osa tun­tee us­ko­vis­sa kuo­le­man eli tuo­mi­on tuok­sun (2. Kor. 2:16). Kris­tuk­sen tuok­su voi tun­tua us­ko­vas­ta ras­kaal­ta­kin. Ih­mi­sel­lä on tai­pu­mus sa­mais­tua ja toi­mia niin kuin ih­mis­ten enem­mis­tö toi­mii. Raa­ma­tun ope­tuk­sen mu­kaan Kris­tuk­sen seu­raa­mi­nen aset­taa kui­ten­kin elä­mäl­le tur­val­li­sen suun­nan.

Pe­rin­tei­nen ope­tus on ai­na si­säl­tä­nyt pa­ran­nuk­sen ja kil­voit­te­lun kä­sit­teet: syn­tie­lä­mäs­tä tu­li­si luo­pua ja kään­tyä maa­il­mas­ta Ju­ma­lan lap­sek­si. Jee­sus kut­suu kaik­kia ih­mi­siä seu­raa­maan it­se­ään: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni.” (Joh. 14:6.)

Maa­il­man pil­kan täh­den kil­voit­te­lu voi tun­tua ajoit­tain ras­kaal­ta. Ar­vok­kaam­paa on kui­ten­kin hyvä oma­tun­to ja us­ko sekä tie­to sii­tä, et­tä Her­ra oh­jaa elä­mää­ni. Ju­ma­la siu­naa vai­hee­ni jo täs­sä ajas­sa ja myö­hem­min tai­vaas­sa.

En­nal­ta mää­rät­ty?

”Sinä olet us­ko­nut kaik­ki ih­mi­set hä­nen val­taan­sa, jot­ta hän an­tai­si ikui­sen elä­män kai­kil­le, jot­ka olet hä­nel­le us­ko­nut. Ja ikui­nen elä­mä on sitä, et­tä he tun­te­vat si­nut, ai­no­an to­del­li­sen Ju­ma­lan, ja hä­net, jon­ka olet lä­het­tä­nyt, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen.” (Joh. 17:2–3.) Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kouk­ses­sa pu­hu­taan kuin en­nal­ta mää­rä­tyis­tä ih­mi­sis­tä, us­ko­tuis­ta ja va­li­tuis­ta. On­ko siis tur­haa py­ris­tel­lä Her­ran tah­toa vas­taan? Va­lit­see­ko hän ke­net tah­too?

Jee­sus ei ope­ta en­nal­ta­mää­rää­mi­ses­tä niin, et­tä oli­sim­me tie­tä­mät­täm­me luo­tu­ja ka­do­tuk­seen. Laa­jem­man opin­kap­pa­leen pe­las­tuk­ses­ta hän opet­ti Ni­ko­de­mok­sel­le: ”jot­ta jo­kai­nen, joka us­koo hä­neen, sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:15). Jää­hy­väis­ru­kouk­sen luon­ne on myös ti­lan­ne­koh­tai­nen. Täs­sä Jee­sus ni­me­no­maan muis­taa hä­neen us­ko­via.

Evan­ke­liu­mi ei ole hä­peä

Ope­tus­lap­set jou­tui­vat Kris­tuk­sen seu­raa­ji­na eri­tyi­sen ah­taal­le. Hei­tä ta­pet­tiin ja vai­not­tiin. Sil­ti Jee­sus ke­hot­ti hei­tä saar­naa­maan pa­ran­nus­ta maa­il­mal­le rak­kau­den hen­ges­sä (Matt. 26:52). Hän ke­hot­ti seu­raa­ji­aan siu­naa­maan ki­rouk­sen si­jaan: ”Siu­nat­kaa nii­tä, jot­ka tei­tä vai­no­a­vat, siu­nat­kaa äl­kää­kä ki­rot­ko” (Room. 12:14).

Vä­lil­lä ky­se­lem­me, mi­ten Ju­ma­la tie­dot­taa val­ta­kun­nas­taan? Saa­vat­ko kaik­ki kuul­la Kris­tuk­ses­ta? Se, mi­ten kut­su ta­voit­taa evan­ke­liu­mis­ta tie­tä­mät­tö­mät ih­mi­set, on Ju­ma­lal­la tie­dos­sa. Oma­koh­tai­nen kil­voi­tus on yk­sit­täi­sel­le Ju­ma­lan lap­sel­le tär­ke­äm­pää kuin koko maa­il­man mur­hei­den kan­ta­mi­nen omal­la sy­dä­mel­lään.

Tah­don kil­voi­tel­la sil­lä tiel­lä, jol­le mi­nut on ar­mos­ta kut­sut­tu. Kut­sua vien ja vä­li­tän, jos Ju­ma­la suo. Tah­don us­koa nöy­räs­ti, mut­ta sel­kä suo­ra­na. Mik­si hä­pe­äi­sin Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia tä­nä­kään ai­ka­na? Tämä on ai­van hyvä ai­ka sekä us­koa et­tä elää.

Pen­na Par­vi­ai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

4. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä: Ps. 98:2–9, Jes. 32:15–20, Room. 8:9–11, Joh. 17:6–10

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.5.2014.

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys