KUVA: PäIVI PELTONIEMI
KUVA: PäIVI PELTONIEMI
Rukoussunnuntai on pääsiäisen ja helatorstain väliin sijoittuva pyhä, viides sunnuntai pääsiäisestä. Päivän tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Niissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja siitä, miten hän opetti opetuslapsiaan rukoilemaan.
Rukous
Luukkaan evankeliumissa kerrotaan opetuslasten pyytäneen Jeesukselta, että hän opettaisi heitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti omia opetuslapsiaan (Luuk. 11:1).
Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus opetti rukouksesta ensin, millaista opetuslasten rukouksen tulee olla. Hän varoitti, etteivät opetuslapset tekopyhien tavoin asettuisi rukoilemaan näkyville, julkisille paikoille. Jeesus sanoi, että teidän Isänne, joka on salassa, näkee kyllä teidät ja palkitsee teidät.
Lohduttavaa on myös Vapahtajan toteamus: ”Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään” (Matt. 6:8).
Rukous on sydämen nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa, kuten kristinoppimme opettaa (KO 78). Rukouksessa saamme kertoa Jumalalle omia asioitamme, kiitollisuuttamme, murheitamme ja ilojamme. Pyydämme siunausta itsellemme ja toisille.
Jumala kuulee rukouksen
Tekstimme alkaa: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille” (Joh.16:23).
Jumalan lapsina tunnemme itsemme huonoiksi rukoilijoiksi. Sanojakin on joskus vaikea löytää. Näin kokivat myös opetuslapset. Siksi he pyysivät Vapahtajalta neuvoa ja hän opetti heille Isä meidän -rukouksen.
Rukoilijoina me usein huomaamme, että Jumala ei anna meille, mitä me häneltä pyydämme, vaan sen, mitä me tarvitsemme. Me pyydämme usein vain ajallisia asioita.
Jumala johtaa elämäämme ja tarkastelee tarpeitamme iankaikkisen elämän näkökulmasta. Hän antaa, mikä on meille parasta. Tämä voi joskus olla myös vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Niitähän ei kukaan itselleen pyydä, mutta Jumala isällisessä rakkaudessaan voi niitäkin antaa.
Jumala kuulee rukouksemme ja tietää kaikki tarpeemme, vaikka emme osaisi niitä sanoiksi ja lauseiksi muodostaa. Me saamme lähestyä Jumalaa kaikissa elämämme asioissa niin kuin rakkaat lapset armasta isäänsä. Rukous on Jumalan ja ihmisen välistä keskustelua.
Joskus saatamme kysellä, kuuleeko Jumala rukouksemme? Hän kyllä kuulee ja ymmärtää, vaikka pyyntömme eivät toteutuisikaan toivomallamme tavalla. Joskus ymmärrämme vasta myöhemmin Jumalan vastauksen rukoukseemme.
Raamatusta saamme lukea, miten Jumala voi herättää epäuskoisen etsimään Jumalaa ja kääntymään rukouksessa hänen puoleensa. Muistamme, miten Saulus, Kandaken hoviherra ja Kornelius rukoilivat. Jumala kuuli näiden rukoilijoiden hädän ja auttoi heidät sisälle Jumalan valtakuntaan. Itse rukous ei ollut tie sisälle, vaan Jumala lähetti katuvan syntisen luo Jumalan valtakunnan evankeliumin saarnaajan välityksellä.
Jeesus lohduttaa omiaan
Jäähyväispuheessaan Jeesus varusti omiaan myös tuleviin tapahtumiin ja lohdutti heitä kertomalla Isän kodista, johon hän menee valmistamaan heille sijaa. Opetuslapset saivat tuntea Vapahtajan rakkautta ja siitä seuraavaa Jumalan rakkautta. ”Rakastihan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota” (Joh.16:27).
Johannes ihastelee epistolassaan sitä Jumalan rakkautta, että me saamme olla Jumalan lapsia (1. Joh. 3:1). Jumalan lapsen rukous ja toivo eivät ole vain näissä ajallisissa, vaan me tähyämme eteenpäin. ”Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä saamme hänet nähdä sellaisena kuin hän on” (1. Joh. 3:2).
Saamme rukouksissamme pyytää niin ajallista kuin iankaikkista siunausta. Tänä aikana saamme olla myös pyytämässä Jumalan siunausta koko isänmaallemme sekä viisautta ja taitoa vastuunkantajille.
Jumalan valtakunnasta kuulutetaan vielä kutsuvaa evankeliumia sitä kaipaavalle. Hartain rukouksemme on, että saisimme asua lapsina tässä lasten valtakunnassa ja kerran saavuttaisimme uskomme päämäärän, kunnian taivaan.
Vapahtajamme rohkaisi omiaan maailman keskellä, sillä hän on voittanut maailman. Saamme pyytää: Herra, opeta meitä rukoilemaan ja tapahtukoon Isä sinun tahtosi.
Ilmari Korhonen
Julkaistu Päivämiehessä 27.4.2016.
Päivän evankeliumiteksti: Joh.16:23–33
Biblia: Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille. Ette ole mitään minun nimeeni tähän asti anoneet: rukoilkaat, niin te saatte, että teidän ilonne olis täydellinen. Näitä olen minä teille puhunut tapauksissa; mutta aika tulee, etten minä silleen puhu teille tapauksissa, vaan ilmoitan julkisesti teille minun Isästäni. Sinä päivänä pitää teidän rukoileman minun nimeeni. Ja en minä sano teille, että minä rukoilen Isää teidän tähtenne; sillä Isä rakastaa itse teitä, että te minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta lähteneen. Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan: taas minä jätän maailman ja menen Isän tykö. Sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: katso, nyt sinä julkisesti puhut, ja et yhtään tapausta sano. Nyt me tiedämme sinun kaikki tietävän, ja et sinä tarvitse, että joku sinulta kysyy, sentähden me uskomme sinun Jumalasta lähteneen. Jesus vastasi heitä: nyt te uskotte. Katso, aika tulee, ja nyt tuli, että te jokainen hajoitetaan omillensa, ja minun te yksinäni jätätte. En minä kuitenkaan yksinäni ole, sillä Isä on minun kanssani. Näitä olen minä teille puhunut, että teillä minussa rauha olis. Maailmassa on teillä tuska; mutta olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman.
Raamattu 1992: Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. ”Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.” Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.” ”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.