Johanneksen evankeliumin 9. luvun tapahtuma kertoo aivan aluksi sen tosiasian, että Vapahtajamme pysähtyi nähtyään tien ohessa olevan sokean miehen. Jeesus ei kulkenut syntisenä ja saastaisena pidetyn lähimmäisen ohi.
Sokeana tai muuten erilaisena syntynyttä saatettiin pitää tuohon aikaan syntien seurauksena eli rangaistuksen lapsena.
Opetuslapsetkin kysyivät Jeesukselta, kuka on tehnyt sen synnin, että hän syntyi sokeana – hänkö itse vai hänen sukunsa?
Tehtävänä valkeuden töitä
Jeesus käänsi sokean miehen tapauksen aivan päälaelleen. Sokea mies oli lapsena syntynyt erilaiseksi juuri sen vuoksi, että hänessäkin näkyisi Jumalan täydellinen ja rikas luomistyö. Sokeana syntynyt oli aivan yhtä arvokas Jumalan edessä, vaikkei tuon ajan kulttuurissa näin ajateltukaan.
Kohtaamisessa ja sokean parantamisessa Jeesus myös osoitti jumalallista voimaansa ja tehtäväänsä. Hän teki Jumalan töitä lähimmäisten ja Jumalan valtakunnan rikkaudeksi. Hän opetti, että niin kauan kun on päivä, on tehtävä valon töitä.
Yön pimeydellä Jeesus tarkoittanee tässä maailman syntitöiden pimeyttä, joissa Herran kirkkaus ei loista.
Jumalan sana paransi
Niin kauan kuin on valon ja työn aika, on myös sokeita tien ohessa istuvia, jotka kaipaavat evankeliumia. Jeesus paransi sokean miehen hyvänä työnään ja Jumalan kirkkauden kunniaksi.
Jeesus käski vielä sokeaa pesemään itsensä paikkakunnan pyhänä pidetyssä Siloan altaassa. Ehkä Jeesus näin sanoessaan ajatteli miehen ajallista parasta, koska yhteisö, jossa hän asui, uskoi altaan parantavaan vaikutukseen.
Lahjaksi näkö ja parannuksen armo
Johanneksen evankeliumin tapahtumissa ilmenee se, että mies sai paitsi näkönsä, myös parannuksen armon. Hän sai kaikki syntinsä anteeksi ja Jumalan Pyhän Hengen sydämeensä.
Tästä kertoo yksinkertaisuudessaan hänen uskonsa, joka ei perustunut tietoon. Hän nuhteli fariseuksia luottavaisella uskollaan: Kykenisikö kukaan, joka ei ole Jumalasta, avaamaan sokeana syntyneen silmät?
Kirkkaammat näköalat
Tekstimme viimeisin opetus on suunnattu ”sokeille sokeiden taluttajille”, fariseuksille (Matt. 15:14). Jeesus mainitsee heidän olevan parannuksen tarpeessa: synti ei lähde omavanhurskaudella tai muullakaan hurskaudella.
Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista: "Ihmisen järki sokaistuu, ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimaansa. Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.
Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään.” (KO 24.)
Ihmisten keskellä edelleen Henkensä kautta kulkeva Jeesus kohtaa tien oheen tai tieltä poikenneita syntisiä. Hänen nimensä voimalla ja verensä kautta saamme aina syntimme anteeksi. Kun kuulemme äänellisen evankeliumin ja uskomme sen, näemme uskonsilmin taivastien jälleen kirkkaammin.
Penna Parviainen
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
13. sunnuntai helluntaista: Ps. 30:3–6, 12–13 tai Ps. 146:5–10; 2. Kun. 5:1–15; Ap. t. 3:1–10; Joh. 9:1–7, 39–41
Julkaistu Päivämiehessä 19.8.2015.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.