JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Syn­nin seu­raus­ta?

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
19.8.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:16
2020010123165720150819000000

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min 9. lu­vun ta­pah­tu­ma ker­too ai­van aluk­si sen to­si­a­si­an, et­tä Va­pah­ta­jam­me py­säh­tyi näh­ty­ään tien ohes­sa ole­van so­ke­an mie­hen. Jee­sus ei kul­ke­nut syn­ti­se­nä ja saas­tai­se­na pi­de­tyn lä­him­mäi­sen ohi.

So­ke­a­na tai muu­ten eri­lai­se­na syn­ty­nyt­tä saa­tet­tiin pi­tää tuo­hon ai­kaan syn­tien seu­rauk­se­na eli ran­gais­tuk­sen lap­se­na.

Ope­tus­lap­set­kin ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, kuka on teh­nyt sen syn­nin, et­tä hän syn­tyi so­ke­a­na – hän­kö it­se vai hä­nen su­kun­sa?

Teh­tä­vä­nä val­keu­den töi­tä

Jee­sus kään­si so­ke­an mie­hen ta­pauk­sen ai­van pää­la­el­leen. So­kea mies oli lap­se­na syn­ty­nyt eri­lai­sek­si juu­ri sen vuok­si, et­tä hä­nes­sä­kin nä­kyi­si Ju­ma­lan täy­del­li­nen ja ri­kas luo­mis­työ. So­ke­a­na syn­ty­nyt oli ai­van yh­tä ar­vo­kas Ju­ma­lan edes­sä, vaik­kei tuon ajan kult­tuu­ris­sa näin aja­tel­tu­kaan.

Koh­taa­mi­ses­sa ja so­ke­an pa­ran­ta­mi­ses­sa Jee­sus myös osoit­ti ju­ma­lal­lis­ta voi­maan­sa ja teh­tä­vään­sä. Hän teki Ju­ma­lan töi­tä lä­him­mäis­ten ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan rik­kau­dek­si. Hän opet­ti, et­tä niin kau­an kun on päi­vä, on teh­tä­vä va­lon töi­tä.

Yön pi­mey­del­lä Jee­sus tar­koit­ta­nee täs­sä maa­il­man syn­ti­töi­den pi­meyt­tä, jois­sa Her­ran kirk­kaus ei lois­ta.

Ju­ma­lan sana pa­ran­si

Niin kau­an kuin on va­lon ja työn ai­ka, on myös so­kei­ta tien ohes­sa is­tu­via, jot­ka kai­paa­vat evan­ke­liu­mia. Jee­sus pa­ran­si so­ke­an mie­hen hy­vä­nä työ­nään ja Ju­ma­lan kirk­kau­den kun­ni­ak­si.

Jee­sus käs­ki vie­lä so­ke­aa pe­se­mään it­sen­sä paik­ka­kun­nan py­hä­nä pi­de­tys­sä Si­lo­an al­taas­sa. Eh­kä Jee­sus näin sa­no­es­saan ajat­te­li mie­hen ajal­lis­ta pa­ras­ta, kos­ka yh­tei­sö, jos­sa hän asui, us­koi al­taan pa­ran­ta­vaan vai­ku­tuk­seen.

Lah­jak­si näkö ja pa­ran­nuk­sen ar­mo

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min ta­pah­tu­mis­sa il­me­nee se, et­tä mies sai pait­si nä­kön­sä, myös pa­ran­nuk­sen ar­mon. Hän sai kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si ja Ju­ma­lan Py­hän Hen­gen sy­dä­meen­sä.

Täs­tä ker­too yk­sin­ker­tai­suu­des­saan hä­nen us­kon­sa, joka ei pe­rus­tu­nut tie­toon. Hän nuh­te­li fa­ri­seuk­sia luot­ta­vai­sel­la us­kol­laan: Ky­ke­ni­si­kö ku­kaan, joka ei ole Ju­ma­las­ta, avaa­maan so­ke­a­na syn­ty­neen sil­mät?

Kirk­kaam­mat nä­kö­a­lat

Teks­tim­me vii­mei­sin ope­tus on suun­nat­tu ”so­keil­le so­kei­den ta­lut­ta­jil­le”, fa­ri­seuk­sil­le (Matt. 15:14). Jee­sus mai­nit­see hei­dän ole­van pa­ran­nuk­sen tar­pees­sa: syn­ti ei läh­de oma­van­hurs­kau­del­la tai muul­la­kaan hurs­kau­del­la.

Kirk­kom­me vuo­den 1948 kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä syn­ti tur­me­lee jat­ku­vas­ti ih­mi­sen sie­lua ja ruu­mis­ta: "Ih­mi­sen jär­ki so­kais­tuu, ja hä­nen tah­ton­sa suun­tau­tuu pa­haan. Tyh­jyys ja le­vot­to­muus ku­lut­ta­vat hä­nen voi­maan­sa. Syn­ti erot­taa hä­net ih­mi­sis­tä ja tuo hä­nel­le kär­si­mys­tä. Jat­ku­va syn­nin har­joit­ta­mi­nen te­kee ih­mi­sen syn­nin or­jak­si; hä­nen oma­tun­ton­sa paa­tuu.

Syn­ti syn­nyt­tää myös vi­haa ja ka­teut­ta, rii­taa ja vä­ki­val­taa. Si­ten se le­vit­tää tur­me­lus­ta ja on­net­to­muut­ta yh­tei­se­lä­mään.” (KO 24.)

Ih­mis­ten kes­kel­lä edel­leen Hen­ken­sä kaut­ta kul­ke­va Jee­sus koh­taa tien oheen tai tiel­tä poi­ken­nei­ta syn­ti­siä. Hä­nen ni­men­sä voi­mal­la ja ve­ren­sä kaut­ta saam­me ai­na syn­tim­me an­teek­si. Kun kuu­lem­me ää­nel­li­sen evan­ke­liu­min ja us­kom­me sen, nä­em­me us­kon­sil­min tai­vas­tien jäl­leen kirk­kaam­min.

Pen­na Par­vi­ai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

13. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 30:3–6, 12–13 tai Ps. 146:5–10; 2. Kun. 5:1–15; Ap. t. 3:1–10; Joh. 9:1–7, 39–41

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.8.2015.

2.7.2020

Minä kuu­lun si­nul­le. Pe­las­ta mi­nut! Si­nun sää­dös­te­si mu­kaan minä tah­don elää. Minä olen kuin ek­sy­nyt lam­mas. Et­si mi­nut! Si­nun käs­ky­jä­si minä en unoh­da. Ps. 119:94,176

Viikon kysymys