Koko Matteuksen evankeliumin kuudes luku on Vapahtajan opetuspuhetta omilleen. Jeesus korostaa asioiden tärkeysjärjestystä elämässä ja erityisesti uskonelämässä. Sunnuntain evankeliumi muistuttaa, että rukouksessa keskeisintä on rukoilijan suhde Jumalaan, ei esimerkiksi rukouksen näyttävyys ja näkyvyys muille ihmisille.
Evankeliumiin sisältyy rukous, joka tunnetaan Isä meidän -rukouksena tai Herran rukouksena. Jeesus varoittaa ensin siitä, mikä ei ole oikeaa rukoilemista. Opetuslasten ympärillä näkyi runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka rukous korostui tekoina, joita voitiin kuulla ja nähdä kuin julkisia näytelmiä. Rukoilijan oma teko ja persoona ylikorostuivat. Sitä Vapahtaja neuvoi välttämään.
Erityinen Isä-suhde
Rukous on parhaimmillaan henkilökohtaista kiitosta ja pyyntöä persoonalliselle Jumalalle, kuin turvalliselle omalle isälle. Pieni lapsi yleensä kokee, että oma isä on osaavin, voimakkain ja mahtavin. Sama asenne sopii Vapahtajan opetuksen mukaan lähestyttäessä kaikkein mahtavinta Isää. Isälle voi avata sydämensä huolet ja murheet luottaen, että hän kykenee auttamaan.
Taivaan Isä on voimassaan läsnä kaikkialla. Hän on kunnian taivaassa, mutta erityisesti sellaisen rukoilijan luona, jolla on särkynyt mieli ja nöyrä henki (Jes. 57:15).
Jumalalla tulee olla oma erityinen sijansa rukoilijan elämässä. Ensimmäisessä käskyssä muistutetaan: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” Jumalan tulisi pysyä tärkempänä kuin mikään muu.
Oma tahto kovassa koulussa
Jumalalla on ihmisten keskellä oma valtakuntansa, joka lähestyy ihmistä evankeliumissa. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset kaikkialla tekisivät parannuksen ja uskoisivat evankeliumin (Ap. t. 17:30). Evankeliumin uskoja pääsee Jumalan valtakunnan asukkaaksi.
Valtakuntaan sisälle päästyäänkin ihmisen tulisi muistaa, että Jumalan tahdon toteutumisen tulisi olla hänen elämässään kaikkein tärkeintä. Se ei tahdo onnistua, sillä ihmisen oma minä, liha ja veri saavat voittoja. Tätä Paavali murehti, ja Pietarikin sai käydä kovaa koulua oman tahdon kurittamisessa. Vaikka henki oli altis, liha oli heikko.
Leipää täksi päiväksi
Mitä on sopivaa pyytää rukouksessa? Saamme pyytää Isältä myös ajallisen elämän tarpeita. Isä meidän -rukouksen viesti “anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” korostaa, että leipä on jokapäiväistä. Emme pysty syömään viikkokausien varalle, siksi leipä on tarkoitettu aivan lähiajan tarpeisiin. Luther selitti, että jokapäiväinen leipä sisältää sekä henkiset että materiaaliset tarpeemme.
Isä meidän -rukouksen pyynnöistä vain yksi koskee ajallisia asioita. Olisiko se meille ohjeellinen suhdeluku, kun pyydämme Isältä elämämme tarpeita?
Isä meidän -rukouksessa tulee esille myös anteeksipyytämisen ja -antamisen tärkeys. Saamme harjoittaa niitä arjessa lähimpiemme parissa. Kun Taivaan Isä saa siunata meitä anteeksiantamuksellaan, Jumalan armo opettaa meitä antamaan anteeksi lähimmäisillemme, myös vihollisillemme, vaikka se usein onkin vaikeaa.
Miten päästä pahasta?
Kiusaus on tila, jossa sielunvihollinen erityisesti lähestyy meitä. Vihollisella on tarkoituksenaan saattaa kristitty ajattelemaan, sanomaan tai tekemään väärin, Jumalan tahdon vastaisesti. Kiusauksissa kannattaa pyytää Jumalalta voimaa.
Jeesus on kiusausten voittaja. Hänen sovitustyönsä perusteella saamme uskoa syntimme anteeksi, jolloin evankeliumi puhdistaa sydämemme.
Lopullisesti pääsemme kaikesta pahasta, kun matkasauva kirpoaa vaeltajan kädestä. ”Ei siellä enää muisteta ett’ ompi oltu sodassa” (Sl. 55:9). Heikko usko on voittanut.
Ilkka Hakulinen
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
5. sunnuntai pääsiäisestä: Ps. 40:2–6, Dan. 9:17–20, Room. 8:24–28, Matt. 6:5–13
Julkaistu Päivämiehessä 21.5.2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys