JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­ko epäi­lyk­sis­tä huo­li­mat­ta

Sana sunnuntaiksi
20.8.2014 0.04

Jee­suk­sen ly­hyt saar­na Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa ilah­dut­ti kuu­li­joi­ta. Evan­ke­liu­mi­teks­tim­me edel­lä Jee­sus pu­huu: ”Tä­nään, tei­dän kuul­ten­ne, on tämä kir­joi­tus käy­nyt to­teen.” Se oli hen­ki­lö­koh­tai­nen ilo­sa­no­ma, joka he­rät­ti toi­veen: Mi­nul­le jo­tain hy­vää, nyt ja tä­nään! Pian tu­li­vat kui­ten­kin epäi­lyk­set: Tuo on pai­kal­li­nen työ­mies, Joo­se­fin poi­ka Na­sa­re­tis­ta. Mitä hän voi tie­tää?

Taus­tat na­sa­re­ti­lais­ten tie­dos­sa

Teks­tim­me al­kaa Jee­suk­sen vas­tauk­sel­la näil­le epäi­li­jöil­le. Hän ky­syy, pi­täi­si­kö hä­nen kuu­li­joi­den mie­les­tä sa­noa: ”Lää­kä­ri, pa­ran­na it­se­si.” Jee­sus käyt­tää pai­kal­lis­ta sa­non­taa, joka saat­toi tar­koit­taa ke­ho­tuk­sia "lää­kä­ri, hoi­da it­se­si kun­toon" tai "huo­leh­di omis­ta asi­ois­ta­si". Toi­nen Jee­suk­sen vas­taus liit­tyi tun­nus­te­koi­hin. Mo­net lu­pa­si­vat us­koa, jos nä­ki­si­vät riit­tä­vän suu­ren ih­meen. Vas­tauk­sek­si Jee­sus to­te­si: Us­ko­kaa mi­nua!

Jee­sus koki ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä sa­nan­pal­ve­li­jal­le tut­tu­ja tun­te­muk­sia ja tie­si ih­mis­ten aja­tuk­set. Na­sa­re­ti­lai­set tun­si­vat hä­nen per­he­taus­tan­sa, kou­lu­tuk­sen­sa ja koko hä­nen elä­män­sä. Ai­no­as­taan se, et­tä hän oli Ju­ma­lan poi­ka, ei ol­lut hei­dän tie­dos­saan. Tätä Jee­sus yrit­ti heil­le va­lais­ta, mut­ta teks­ti­koh­das­ta pää­tel­len hei­koin tu­lok­sin.

Sana sat­tui koh­dal­le

Ju­ma­lan sa­nan tul­les­sa omal­le koh­dal­le pu­hut­te­le­va­na se on syy­tä ot­taa sy­dä­meen tut­kis­kel­ta­vak­si. Teks­ti­koh­das­sam­me no­pea tun­ne­re­ak­tio joh­ti na­sa­re­ti­lai­sia kii­vau­teen ja vi­haan. Jee­suk­sen suu py­rit­tiin tuk­ki­maan mah­dol­li­sim­man pian hä­nen lu­kies­saan en­nen kir­joi­tet­tua Ju­ma­lan sa­naa. Juu­ta­lai­set tun­si­vat var­mas­ti hy­vin kir­joi­tuk­set Elia-pro­fee­tas­ta.

Jee­suk­sen ly­hyt se­li­tys teks­tis­tä, jos­sa pro­feet­ta va­lai­si hä­nen ju­ma­luut­taan, ei pa­lan­nut tyh­jä­nä lä­het­tä­jäl­leen (Jes. 55:11), vaan täyt­ti teh­tä­vän­sä. Jee­sus to­teut­ti va­lit­se­mal­laan ker­to­muk­sel­la pro­feet­ta Je­re­mi­an ope­tus­ta: ”Py­säh­ty­kää ja kat­so­kaa, min­ne olet­te me­nos­sa, ot­ta­kaa op­pia men­neis­tä ajois­ta” (Jer. 6:16). Pro­feet­ta Eli­as­ta ker­to­val­la ta­pah­tu­mal­la Jee­sus osoit­ti, et­tei ole mi­tään uut­ta au­rin­gon al­la (Saarn.1:9).

Näyt­tää sil­tä, et­tä täs­sä ta­pauk­ses­sa sa­nan tuli sa­tut­taa; oli louk­kaa­vaa, et­tä juu­ta­lais­ten rin­nal­le nos­tet­tiin pa­ka­noi­ta edes py­hän kir­joi­tuk­sen va­los­sa. Tar­koi­tus oli he­rät­tää pa­ran­nuk­sen tar­ve, mut­ta kuu­li­joi­den sy­dän ei näyt­tä­nyt avau­tu­van us­kol­le. Us­kon en­sim­mäi­nen he­del­mä on rak­kaus, joka ei he­rän­nyt kuu­li­jois­sa (Gal. 5:22).

Ju­ma­la vie sa­naan­sa sin­ne, mis­sä on vas­taa­not­ta­vaa us­koa. Oma­van­hurs­kaan pa­ran­nus oli Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa har­vi­nai­nen ta­pah­tu­ma. Jee­sus ei täs­tä syys­tä teh­nyt mon­ta­kaan ih­me­työ­tä Na­sa­re­tis­sa. Ih­mis­ten epä­us­ko siel­lä häm­mäs­tyt­ti hän­tä

(Mark. 6:5).

Kut­su hen­ki­lö­koh­tai­seen us­koon

On loh­dul­lis­ta, et­tä us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen. Epä­us­kon pal­jou­des­ta huo­li­mat­ta jo­kai­sel­la on lupa us­koa. Jee­sus­kin ke­hot­ti hen­ki­lö­koh­tai­seen us­koon, vaik­ka pu­hui Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa ol­leil­le yh­tei­ses­ti.

Sar­pa­tin les­ki ja syy­ri­a­lai­nen Naa­man sai­vat us­koa pro­fee­tan tuo­man sa­nan. Hei­dät, pa­ka­nat, puh­dis­tet­tiin, vaik­ka Is­ra­el kär­si syn­neis­tään Ju­ma­lan sal­li­maa kui­vuut­ta ja nä­län­hä­tää. Ju­ma­la oli tuol­loin­kin yl­pei­tä vas­taan, mut­ta köy­hil­le ar­mol­li­nen (Jaak. 4:6).

Ju­ma­lan sa­naa ei voi py­säyt­tää

Kris­tus oli ”Lo­gos” eli ih­mi­sek­si tul­lut Ju­ma­lan sana. Ko­ti­seu­ra­kun­nan kii­vaat jä­se­net raa­ha­si­vat Jee­suk­sen jyr­kän­teel­le heit­tääk­seen hä­net alas. Kris­tuk­sen sa­nal­le oli edel­leen tar­vet­ta, jo­ten mur­ha­työ, jon­ka kii­vai­li­jat var­mas­ti­kin pe­rus­te­li­vat Moo­sek­sen lail­la, ei on­nis­tu­nut.

Moo­sek­sen lain ai­noa on­nis­tu­nut täyt­tä­jä kä­ve­li tyy­nes­ti pai­kal­ta pois. Ih­mi­sen tai saa­ta­nan toi­min­ta ei py­säyt­tä­nyt Ju­ma­lan sa­naa. Sitä ei py­säy­tä tä­nään­kään ku­kaan. Se me­nes­tyy ja kut­suu ih­mi­siä so­pi­val­la ja so­pi­mat­to­mal­la ajal­la pa­ran­nuk­seen ja Ju­ma­lan las­ten yh­tey­teen. On et­sik­ko­ai­ka edel­leen.

Pen­na Par­vi­ai­nen

Kir­joi­tus jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.8.2014

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu: Ps. 81:9–17; Jer. 6:16–19; Room. 11:17–24; Luuk. 4:23–30