JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Usko johtaa totuuden äärelle

Sana sunnuntaiksi
7.8.2022 6.15

Juttua muokattu:

1.8. 11:02
2022080111025720220807061500

Erkki Alasaarela

Erkki Alasaarela

Pau­li So­ran­ta

Jee­sus opet­taa va­ro­maan vää­riä pro­feet­to­ja, jot­ka oh­jaa­vat syn­nin lu­val­li­suu­teen. Tur­val­lis­ta on luot­taa Ju­ma­lan sa­naan ja Py­hän Hen­gen ää­neen.

Maa­il­mas­sa on mo­nen­lai­sia to­tuuk­sia: on vää­riä us­ko­muk­sia, mut­ta myös di­sin­for­maa­ti­o­ta, ta­hal­laan tuo­tet­tua vää­rää tie­toa. Mis­tä voi tie­tää, mikä on tot­ta ja mikä val­het­ta? Usein asi­an oi­kea luon­ne pal­jas­tuu vas­ta jäl­keen­päin. Val­hee­seen luot­ta­neen pet­ty­mys voi ol­la suu­ri. Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­la on to­tuus ja hä­nen tun­te­mi­sen­sa joh­taa kaik­keen to­tuu­teen. Sik­si Ju­ma­laan ja hä­nen sa­naan­sa on tur­val­lis­ta luot­taa kai­kis­sa elä­män ky­sy­myk­sis­sä.

Sie­lun­vi­hol­li­nen oh­jaa la­ve­al­le tiel­le

Evan­ke­liu­mi­teks­tin edel­lä, osa­na vuo­ri­saar­naa, Jee­sus pu­hui ava­ras­ta ja ah­taas­ta por­tis­ta sekä la­ve­as­ta ja ka­pe­as­ta ties­tä. La­vea tie vie ka­do­tuk­seen, ka­pea on elä­män tie. Nyt hän va­roit­taa vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka tu­le­vat Jee­suk­sen omien luo raa­te­le­vi­na su­si­na lam­pai­den vaat­teis­sa. Ju­ma­lan lam­mas­lau­ma tar­vit­see pai­me­nia, joil­la on Hy­vän Pai­me­nen ää­ni ja op­paa­na Pyhä Hen­ki. Sie­lun­vi­hol­li­sen pet­tä­mä vää­rä pro­feet­ta ha­lu­ai­si oh­ja­ta kai­dan tien kul­ki­jat la­ve­al­le tiel­le, syn­nin lu­val­li­suu­teen ja it­se ra­ken­net­tuun hen­gel­li­syy­teen. Jee­suk­sen ja Ju­ma­lan ni­meen ve­do­ten he opet­ta­vat usein vas­toin Ju­ma­lan sa­naa: Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?

Moo­ses ja oi­ke­at pro­fee­tat va­roit­ti­vat Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na usein Is­ra­e­lia vää­ris­tä pro­fee­tois­ta (5. Moos. 13:1–5), ja sa­moin teki Paa­va­li (Ap. t. 20:29–30). Vaa­ral­li­sin­ta on sil­loin, kun vää­rät pro­fee­tat nou­se­vat omien jou­kos­ta. Jee­suk­sen ke­ho­tus ”va­ro­kaa” tai ”ka­vah­ta­kaa” ku­vas­taa jat­ku­van val­miu­den ti­laa. On val­vo­mi­sen paik­ka, et­tä ope­tus ja us­ko py­sy­vät ai­na Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tuk­sel­la.

Us­ko tuot­taa hy­viä he­del­miä

Jee­suk­sen ajan Pa­les­tii­nas­sa kas­voi pää­a­si­as­sa kah­den­lai­sia pui­ta, hyö­dyl­li­siä he­del­mä­pui­ta ja pol­tet­ta­vak­si kel­paa­via ros­ka­pui­ta. Jo­kai­sel­la puul­la oli omat he­del­män­sä: vii­ni­ry­pä­lei­tä ei poi­mit­tu or­jan­tap­pu­rois­ta ei­kä vii­ku­noi­ta oh­dak­keis­ta. Toi­saal­ta sa­man la­jin puut saat­toi­vat tuot­taa laa­dul­taan eri­lai­sia he­del­miä. Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan oi­kea pro­feet­ta on ver­rat­ta­vis­sa hy­viä he­del­miä tuot­ta­vaan hy­vään puu­hun. Vää­rät­kin pro­fee­tat pal­jas­tu­vat he­del­mis­tään: tar­koi­tuk­se­na ei ol­lut­kaan koo­ta vaan ha­jot­taa. Täs­tä ei syn­ny us­koa vaan epä­us­koa.

Py­hän Hen­gen hy­viä he­del­miä ovat van­hurs­kaus, ilo ja rau­ha. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tär­kein tun­to­merk­ki on rak­kaus, joka vir­taa Ju­ma­las­ta ja vai­kut­taa us­ko­vien yh­tei­sös­sä. Sie­lun­vi­hol­li­nen voi yrit­tää mat­kia Ju­ma­lan lah­jo­ja, mut­ta lo­pul­ta val­he ai­na pal­jas­tuu. Sie­lun­vi­hol­li­sen saar­naan us­ko­van si­sim­pään jää tyh­jä ja pe­tet­ty olo.

Us­ko on Ju­ma­lan teko

Tai­vaan val­ta­kun­nan asuk­kaal­ta odo­te­taan en­nen kaik­kea sy­dä­men us­koa. Pelk­kä suun tun­nus­ta­mi­nen ei rii­tä, vaik­ka se si­nän­sä on­kin oi­kein ja tar­peel­lis­ta. Paa­va­li kir­joit­taa Roo­ma­lais­kir­jees­sä: ”Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den, suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen” (Room. 10:10).

Ju­ma­lan tah­to on il­moi­tet­tu Ju­ma­lan sa­nas­sa. Kun Jee­suk­sel­ta ky­syt­tiin, ”Mitä mei­dän tu­lee teh­dä, et­tä te­kom­me oli­si­vat Ju­ma­lan te­ko­ja”, hän vas­ta­si: ”Us­ko­kaa hä­neen, jon­ka Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt. Se on Ju­ma­lan teko.” (Joh. 6:28–29.) Ju­ma­la saa ih­mi­ses­sä ai­kaan us­kon, ja Jee­sus ha­lu­aa ava­ta tai­vaa­seen joh­ta­van us­kon tien. Se on omis­tet­ta­vis­sa us­kon kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 7:15–23

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Va­ro­kaa vää­riä pro­feet­to­ja. He tu­le­vat luok­sen­ne lam­pai­den vaat­teis­sa, mut­ta si­säl­tä he ovat raa­te­le­via su­sia. He­del­mis­tä te hei­dät tun­net­te. Ei­hän or­jan­tap­pu­rois­ta koo­ta ry­pä­lei­tä ei­kä oh­dak­keis­ta vii­ku­noi­ta. Hyvä puu te­kee hy­viä he­del­miä, huo­no puu kel­vot­to­mia he­del­miä. Ei hyvä puu voi teh­dä kel­vot­to­mia ei­kä huo­no puu hy­viä he­del­miä. Jo­kai­nen puu, joka ei tee hy­vää he­del­mää, kaa­de­taan ja hei­te­tään tu­leen. He­del­mis­tä te siis tun­net­te hei­dät. Ei jo­kai­nen, joka sa­noo mi­nul­le: ’Her­ra, Her­ra’, pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Sin­ne pää­see se, joka te­kee tai­vaal­li­sen Isä­ni tah­don. Mo­net sa­no­vat mi­nul­le sinä päi­vä­nä: ’Her­ra, Her­ra! Si­nun ni­mes­sä­si­hän me pro­fe­toim­me, si­nun ni­mes­sä­si me kar­ko­tim­me pa­ho­ja hen­kiä ja si­nun ni­mes­sä­si teim­me mo­nia voi­ma­te­ko­ja.’ Mut­ta sil­loin he saa­vat mi­nul­ta vas­tauk­sen: ’En tun­ne tei­tä. Men­kää pois mi­nun luo­ta­ni, vää­ryy­den­te­ki­jät!’”

Bib­lia: Mut­ta ka­vah­ta­kaat tei­tän­ne vää­ris­tä prop­he­tais­ta, jot­ka tei­dän ty­kön­ne lam­mas­ten vaat­teil­la tu­le­vat, mut­ta si­säl­tä he ovat raa­te­le­vai­set su­det. Hei­dän he­del­mis­tän­sä te tun­net­te hei­dät: ha­kee­ko joku vii­na­mar­jo­ja or­jan­tap­pu­rois­ta, taik­ka fi­ku­nia oh­dak­keis­ta? Niin jo­kai­nen hyvä puu kas­vaa hy­vät he­del­mät; mut­ta mä­dän­nyt puu kas­vaa häi­jyt he­del­mät. Hyvä puu ei tai­da häi­jy­jä he­del­miä kas­vaa, ei­kä mä­dän­nyt puu hy­viä he­del­miä kas­vaa. Jo­kai­nen puu, joka ei kas­va hy­vää he­del­mää, ha­ka­taan pois, ja tu­leen hei­te­tään. Sen­täh­den tun­te­kaat hei­tä he­del­mis­tän­sä. Ei jo­kai­nen, joka sa­noo mi­nul­le: Her­ra, Her­ra! pidä tu­le­man tai­vaan val­ta­kun­taan; mut­ta joka te­kee mi­nun isä­ni tah­don, joka on tai­vais­sa. Moni sa­noo mi­nul­le sinä päi­vä­nä: Her­ra, Her­ra! em­me­kö me si­nun ni­mes kaut­ta en­nus­ta­neet, ja si­nun ni­mel­läs aja­neet ulos per­ke­lei­tä, ja ole si­nun ni­mes kaut­ta mon­ta vä­ke­vää työ­tä teh­neet? Ja sil­loin minä tun­nus­tan, en minä tei­tä ikä­nä tun­te­nut: men­käät pois mi­nun ty­kö­ä­ni, te vää­rin­te­ki­ät.

4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys