JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Uskon määrää ei tarvitse mitata

Sana sunnuntaiksi
23.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

14.1. 10:05
2022011410051820220123060000

Reeta Ylikoski

Reeta Ylikoski

Mar­ko Tyys­kä

Jee­sus aut­toi sa­dan­pääl­lik­köä suu­res­sa hä­däs­sä – vie­lä­kin Ju­ma­la tar­jo­aa apua ja loh­tua sa­nas­saan.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too ti­lan­tees­ta, jos­sa Jee­suk­sen ih­me­te­ot ja ope­tus oli­vat pu­hu­tel­leet ih­mi­siä. Hän oli juu­ri lo­pet­ta­nut vuo­ri­saar­nan­sa ja ih­mi­set oli­vat häm­mäs­tyk­sis­sään hä­nen ope­tuk­ses­taan. Hän opet­ti niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta, ei niin kuin lai­no­pet­ta­jat.

Jee­sus oli las­keu­tu­nut alas vuo­rel­ta ja saa­pu­nut ko­ti­kau­pun­kiin­sa Ka­per­nau­miin. Kau­pun­gis­sa hä­nen luok­seen tuli Roo­man so­ta­val­lan up­see­ri, sa­dan­pääl­lik­kö, jol­la oli suu­ri hätä.

Jee­sus voi aut­taa hä­däs­sä

Luuk­kaan evan­ke­liu­mi ker­too, et­tä sa­dan­pääl­li­kön suu­res­sa ar­vos­sa pi­tä­mä pal­ve­li­ja oli kuo­le­man­sai­raa­na. Hän ma­ka­si ko­to­na ko­vis­sa tus­kis­sa. So­ti­las oli kuul­lut, et­tä Jee­sus pa­ran­si ih­mi­siä.

Jee­sus tie­tää ja tun­tee kär­si­myk­sen. Sa­dan­pääl­lik­kö us­koi, et­tä Jee­sus voi aut­taa, ja läh­ti ha­ke­maan apua. Jee­suk­sel­la ei oli­si ol­lut juu­ta­lai­se­na lupa men­nä roo­ma­lai­sen mie­hit­tä­jän ko­tiin, mut­ta hä­nen vas­tauk­sen­sa osoit­ti, et­tei hä­däs­sä aut­ta­mi­nen tun­ne ra­jo­ja. Hän oli heti val­mis läh­te­mään sai­raan luok­se ja pa­ran­ta­maan hä­net.

Sa­dan­pääl­li­kön us­ko oli vah­va

Sa­dan­pääl­lik­kö tun­si Ju­ma­lan py­hyy­den ää­rel­lä oman ti­lan­sa ja syn­ti­syy­ten­sä: ”Ei, Her­ra, en minä ole sen ar­voi­nen, et­tä tu­li­sit kat­to­ni al­le. Sano vain sana, ja pal­ve­li­ja­ni pa­ra­nee.” (Matt. 8:8.) Up­see­ri us­koi sa­nan voi­maan. Hän oli it­se­kin so­ti­laa­na tot­tu­nut tot­te­le­maan käs­ky­jä ja ko­men­ta­maan toi­sia. Sa­dan­pääl­li­köl­lä oli vah­va us­ko ja luot­ta­mus, et­tä Jee­sus voi ju­ma­lal­li­sen sa­nan voi­mal­la pa­ran­taa sai­raan.

Jee­sus häm­mäs­tyi mie­hen us­koa ja sa­noi: ”Näin vah­vaa us­koa en ole ta­van­nut yh­del­lä­kään is­ra­e­li­lai­sel­la – – Mene. Ta­pah­tu­koon niin kuin us­kot.” (Matt. 8:10, 13.) Sa­dan­pää­mies us­koi Ju­ma­lan sa­nan to­teu­tu­mi­seen, ja ta­pah­tui ih­mi­sym­mär­ryk­sel­le kä­sit­tä­mä­tön ih­me. Sa­mal­la het­kel­lä pal­ve­li­ja pa­ra­ni.

Pa­ran­ta­va sana on kai­kil­le

Jee­sus tah­toi voi­ma­te­oil­laan pu­hu­tel­la ja he­rä­tel­lä ih­mi­siä sekä to­dis­taa, et­tä hän on Ju­ma­lan poi­ka. Jee­suk­sen ope­tuk­sen ydin oli sa­no­ma Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, pa­ran­nuk­ses­ta ja kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Hän tuli pa­ran­ta­maan syn­ti­sai­rai­ta.

Jee­sus vas­ta­si fa­ri­seuk­sil­le, jot­ka ih­met­te­li­vät, kun hän söi syn­tis­ten kans­sa: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat” (Matt. 9:12). Kaik­ki ei­vät hän­tä us­ko­neet, mut­ta he jot­ka us­koi­vat, sai­vat hä­nel­tä voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si (Joh. 1:12).

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu edel­leen pa­ran­ta­va sana. Pe­las­tus­ta ei ole ra­jat­tu juu­ta­lai­sen ajat­te­lu­ta­van mu­kaan vain tie­tyl­le jou­kol­le, vaan Py­hän Hen­gen voi­mal­la ju­lis­tet­tu evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma on tar­koi­tet­tu kai­kel­le kan­sal­le. Jee­suk­sen pa­ran­ta­vat sa­nat ta­voit­ta­vat sel­lai­sen ih­mi­sen, jon­ka kor­vat ja sy­dä­men Ju­ma­la on avan­nut. ”Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana” (Room. 10:17).

Lu­pauk­siin voi luot­taa

Us­ko­vai­nen ei usein­kaan tun­ne it­ses­sään sa­dan­pääl­li­kön vah­vaa us­koa. Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä us­ko­vai­nen tun­tee oman syn­ti­syy­ten­sä. Ope­tus­lap­set­kin ko­ki­vat us­kon heik­kout­ta ja pyy­si­vät Jee­suk­sel­ta li­sää us­koa (Luuk.17:5).

Jee­sus opet­ti, et­tä us­kon mää­rää ei tar­vit­se mi­ta­ta. Pie­nen si­na­pin­sie­me­nen kal­tai­nen us­ko riit­täi­si ih­me­te­koi­hin. (Luuk. 17:5–6.) Evan­ke­liu­min sana on Ju­ma­lan an­ta­ma voi­ma. Yk­sin­ker­tai­nen lap­se­nus­ko riit­tää vie­mään pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Ju­ma­lan lap­si saa iloi­ta ja luot­taa Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 8:5–13

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli saa­pu­nut Ka­per­nau­miin, muu­an sa­dan­pääl­lik­kö tuli hä­nen luok­seen ja pyy­si hä­nel­tä apua sa­no­en: ”Her­ra, pal­ve­li­ja­ni ma­kaa ko­to­na hal­vaan­tu­nee­na, ko­vis­sa tus­kis­sa.” Jee­sus sa­noi: ”Minä tu­len ja pa­ran­nan hä­net.” Mut­ta sa­dan­pääl­lik­kö vas­ta­si: ”Ei, Her­ra, en minä ole sen ar­voi­nen, et­tä tu­li­sit kat­to­ni al­le. Sano vain sana, ja pal­ve­li­ja­ni pa­ra­nee. Minä tot­te­len it­se­kin tois­ten käs­ky­jä ja ko­men­nan omia so­ti­lai­ta­ni. Kun sa­non so­ti­laal­le: ’Mene’, niin hän me­nee, tai toi­sel­le: ’Tule’, niin hän tu­lee, tai pal­ve­li­jal­le­ni: ’Tee tämä’, niin hän te­kee.” Tä­män kuul­les­saan Jee­sus häm­mäs­tyi ja sa­noi niil­le, jot­ka hän­tä seu­ra­si­vat: ”To­ti­ses­ti: näin vah­vaa us­koa en ole ta­van­nut yh­del­lä­kään is­ra­e­li­lai­sel­la. Minä sa­non teil­le, et­tä niin idäs­tä kuin län­nes­tä tu­lee mo­nia, jot­ka tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa käy­vät ate­ri­al­le yh­des­sä Ab­ra­ha­min, Ii­sa­kin ja Jaa­ko­bin kans­sa. Mut­ta ne, joi­den oli mää­rä pe­riä val­ta­kun­ta, hei­te­tään ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta.” Sit­ten Jee­sus sa­noi sa­dan­pääl­li­köl­le: ”Mene. Ta­pah­tu­koon niin kuin us­kot.” Sil­lä het­kel­lä pal­ve­li­ja pa­ra­ni.

Bib­lia: Mut­ta kuin Je­sus meni Ka­per­nau­miin, tuli sa­dan­pää­mies hä­nen ty­kön­sä, ja ru­koi­li hän­tä, ja sa­noi: Her­ra! Mi­nun pal­ve­li­a­ni sai­ras­taa ko­to­na hal­vat­tu­na, ja ko­vin vai­va­taan. Je­sus sa­noi hä­nel­le: minä tu­len ja pa­ran­nan hä­nen. Niin sa­dan­pää­mies vas­ta­si ja sa­noi: Her­ra, en ole minä mah­dol­li­nen, et­tä sinä tu­let mi­nun kat­to­ni al­le; vaan sano ai­no­as­ti sana, niin pal­ve­li­a­ni pa­ra­nee. Sil­lä minä olen myös ih­mi­nen toi­sen val­lan al­la, ja mi­nun al­la­ni on so­ta­mie­hiä, ja sa­non täl­le: mene! ja hän me­nee, ja toi­sel­le: tule! ja hän tu­lee, ja pal­ve­li­al­le­ni: tee tämä! ja hän te­kee. Kuin Jee­sus tä­män kuu­li, ih­met­te­li hän, ja sa­noi heil­le, jot­ka seu­ra­si­vat: to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: en ole minä löy­tä­nyt sen­kal­tais­ta us­koa Is­ra­e­lis­sa. Mut­ta minä sa­non teil­le: mon­ta tu­le­vat idäs­tä ja län­nes­tä, ja pi­tää Ab­ra­ha­min, Isaa­kin ja Ja­ko­bin kans­sa tai­vaan val­ta­kun­nas­sa is­tu­man. Mut­ta val­ta­kun­nan lap­set hei­te­tään ul­ko­nai­seen pi­mey­teen: siel­lä pi­tää ole­man it­ku ja ham­mas­ten ki­ris­tys. Ja Je­sus sa­noi sa­dan­pää­mie­hel­le: mene, ja niin­kuin sinä us­koit, niin si­nul­le ta­pah­tu­koon. Ja sil­lä het­kel­lä pa­ra­ni hä­nen pal­ve­li­an­sa.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys