JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Val­vo ja luo­ta lu­pauk­siin

Sana sunnuntaiksi
15.11.2020 6.15

Juttua muokattu:

16.11. 12:41
2020111612410620201115061500

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Timo Lii­ka­nen

Jee­sus ke­hot­taa val­vo­maan us­kos­sa, jot­ta oli­sim­me ajan lop­pu­es­sa val­mii­ta.

Kirk­ko­vuo­den kah­den vii­mei­sen py­hän teks­tit liit­ty­vät Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen ajan ta­pah­tu­miin. Nämä tee­mat saat­ta­vat pe­lot­taa, ja niis­tä pu­hu­mi­nen tun­tuu mo­nes­ti vai­ke­al­ta. Us­kon­tun­nus­tuk­sen mu­kai­ses­ti Her­ram­me toi­nen tu­le­mi­nen kuu­luu kris­til­li­sen us­kon pe­rus­to­tuuk­siin. Ai­he on ai­na myös kiin­nos­ta­nut eri­lai­sia en­nus­ta­jia. Kui­ten­kin Jee­sus to­te­aa: ”Sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät en­ke­lit tai­vaas­sa ei­kä edes Poi­ka, ei ku­kaan muu kuin Isä” (Mark. 13:32).

Ju­ma­lan ja ih­mi­sen ai­ka­kä­si­tyk­sen vä­li­ses­tä eri­lai­suu­des­ta ker­to­vat psal­min sa­nat: ”Tu­hat vuot­ta on si­nul­le kuin yk­si päi­vä” (Ps. 90:4). Kun ope­tus­lap­set ky­se­le­vät lo­pun ai­ko­jen mer­keis­tä, Jee­sus an­taa ar­voi­tuk­sel­li­sen vas­tauk­sen: ”Va­ro­kaa, et­tei ku­kaan joh­da tei­tä har­haan” (Mark. 13:5; Matt. 24:4). Vas­tauk­sel­laan Her­ram­me kiin­nit­tää hä­nen seu­raa­jien­sa huo­mi­on olen­nai­seen – us­kos­sa val­vo­mi­seen.

Ol­kaa va­ruil­lan­ne

Mo­nis­sa Jee­suk­sen toi­seen tu­le­mi­seen liit­ty­vis­sä ver­tauk­sis­sa kes­ki­ös­sä on yl­lä­tyk­sel­li­syys. Näin oli esi­mer­kik­si vii­sai­den ja tyh­mien mor­sius­nei­to­jen ver­tauk­ses­sa (Matt. 25:1–13), ja en­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa, jos­sa Jee­sus pu­huu vie­rail­le mail­le mat­kus­ta­van isän­nän pal­ve­li­jois­ta (Mark. 13:33–37).

Va­rak­kail­la isän­nil­lä oli ti­loil­laan pal­ve­li­joi­ta, joil­le oli us­kot­tu eri­lai­sia teh­tä­viä. Jos­kus isän­nät us­koi­vat jopa koko omai­suu­ten­sa­kin pal­ve­li­joi­den­sa hoi­det­ta­vak­si (Matt. 25:14). Oven­var­ti­jal­la oli eri­tyi­nen teh­tä­vä pi­tää huol­ta sii­tä, et­tä hän on val­veil­la, kun isän­tä pa­laa ta­kai­sin (Mark. 13:34–36).

Kris­til­li­sen us­kon nä­kö­kul­mas­ta teks­ti pu­huu val­vo­mi­sen tär­key­des­tä, mut­ta mui­ta­kin ver­taus­ku­via on ha­vait­ta­vis­sa. Em­me tie­dä, mil­loin Her­ram­me tu­lee ta­kai­sin. Myös kuo­le­ma yl­lät­tää voi­mal­laan. Van­han tes­ta­men­tin mat­ka­mie­hen ta­voin mei­tä roh­kais­taan ru­koi­le­maan ja val­vo­maan us­kos­sa: ”Ope­ta meil­le, mi­ten ly­hyt on ai­kam­me, et­tä sai­sim­me vii­saan sy­dä­men” (Ps. 90:12).

Val­vo­mi­sen
mer­ki­tyk­ses­tä

Us­kos­sa val­vo­mi­ses­ta on ai­ko­jen saa­tos­sa muo­tou­tu­nut hen­gel­li­nen kä­si­te, joka on saat­ta­nut tun­tua ras­kaal­ta. Sen ei tu­li­si ol­la voi­mia ku­lut­ta­vaa ja ah­dis­ta­vaa it­sen­sä tut­ki­mis­ta. Raa­ma­tun al­ku­teks­tin krei­kan mu­kaan sa­nal­le an­ne­taan yk­sin­ker­tai­sia kään­nös­vaih­to­eh­to­ja: val­voa, ol­la val­veil­la, ol­la he­reil­lä, ol­la va­ruil­laan ja ol­la elos­sa.

Jee­suk­sen ver­tauk­sen mu­kaan val­vo­mi­nen on osa us­kon­kil­voi­tus­ta. Se on va­rau­tu­mis­ta, jat­ku­vaa val­miut­ta sii­hen, et­tä Her­ram­me tu­lee ta­kai­sin tai kut­su ikui­suu­teen koit­taa. Ju­ma­la ei kut­su mei­tä toi­met­to­muu­teen, vaan pal­ve­le­mi­seen ja ra­kas­ta­mi­seen hä­nen kun­ni­ak­seen ja lä­him­mäis­ten par­haak­si.

Val­vo­mi­nen on en­nen kaik­kea tur­val­lis­ta luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin. Odot­ta­es­sam­me Her­ram­me toi­sen tu­le­mi­sen päi­vää mei­tä roh­kais­taan ai­na elä­mään täs­sä het­kes­sä ja nä­ke­mään se siu­naus, jota Ju­ma­la on osoit­ta­nut. Elä­män kuor­mat ja tu­le­vai­suu­den huo­let saat­ta­vat es­tää mei­tä nä­ke­mäs­tä Ju­ma­lan an­ta­mia lah­jo­ja.

Ar­mon voi­mal­la

Jee­suk­sen ope­tus­lap­set ja al­ku­seu­ra­kun­ta odot­ti­vat, et­tä Jee­sus tu­lee ta­kai­sin pian, jo hei­dän eli­nai­ka­naan. Al­ku­seu­ra­kun­nan elä­mäs­tä ker­ro­taan seu­raa­vaa: ”Seu­ra­kun­ta kuun­te­li ja nou­dat­ti us­kol­li­ses­ti apos­to­lien ope­tus­ta. Us­ko­vat eli­vät kes­ki­näi­ses­sä yh­tey­des­sä, mur­si­vat yh­des­sä lei­pää ja ru­koi­li­vat.” (Ap. t. 2:42.)

Us­kos­sa val­vo­vaa yk­sit­täis­tä kris­tit­tyä ja koko Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa Raa­ma­tun ope­tuk­set roh­kai­se­vat ja vah­vis­ta­vat. Sana kir­kas­taa yhä uu­del­leen Jee­suk­sen so­vi­tus­työn voi­maa. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­sa saa omis­taa Ju­ma­lan ar­mon täy­det lu­pauk­set. Evan­ke­liu­mi kut­suu, ja roh­kai­see us­ko­maan. Us­ko­vien vä­li­nen yh­teys, ru­kouk­sen lah­ja ja lei­vän mur­ta­mi­nen, siis eh­tool­li­sen sak­ra­ment­ti on an­net­tu voi­man­läh­teek­si us­kon kil­voi­tuk­seen.

Raa­mat­tua lu­kies­sa ja sa­nan se­li­tys­tä kuun­nel­les­sa avau­tuu nä­kö­a­la sii­tä, et­tä Kris­tus on vii­toit­ta­nut tien pe­ril­le as­ti Isän ko­tiin: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni” (Joh. 14:6).

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Mark. 13:33–37

Raa­mat­tu 1992: ”Pi­tä­kää va­ran­ne, ol­kaa val­veil­la, sil­lä te et­te tie­dä mil­loin se ai­ka tu­lee. Kun mies mat­kus­taa vie­rail­le mail­le ja ta­los­ta läh­ties­sään an­taa kul­le­kin pal­ve­li­jal­le oman teh­tä­vän ja vas­tuun, niin oven­var­ti­jan hän käs­kee val­voa. Val­vo­kaa siis, sil­lä te et­te tie­dä, kos­ka ta­lon her­ra tu­lee: il­lal­la vai kes­kiy­öl­lä, ku­kon­lau­lun ai­kaan vai aa­mun jo val­je­tes­sa. Hän tu­lee äk­ki­ar­vaa­mat­ta -- va­ro­kaa siis, et­tei hän ta­paa tei­tä nuk­ku­mas­ta. Min­kä minä sa­non teil­le, sen sa­non kai­kil­le: val­vo­kaa!”

Bib­lia: Ka­vah­ta­kaat, val­vo­kaat ja ru­koil­kaat, sil­lä et­te tie­dä, kos­ka se ai­ka tu­lee. Niin­kuin ih­mi­nen, joka muil­le mail­le va­el­si, jät­ti huo­neen­sa ja an­toi pal­ve­li­ain­sa hal­tuun, ja kul­le­kin hä­nen as­ka­reen­sa, ja käs­ki oven­var­ti­ain val­voa. Niin val­vo­kaat siis: (sil­lä et­te tie­dä, kos­ka huo­neen Her­ra tu­le­va on, eh­too­na, taik­ka puo­liy­ö­nä, eli ku­kon lau­lais­sa, eli aa­mul­la): et­tei hän äkis­ti tul­les­san­sa löy­täi­si tei­tä ma­kaa­mas­ta. Mut­ta mitä minä teil­le sa­noin, sen minä kai­kil­le sa­non: val­vo­kaat!

3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys