JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Va­pah­ta­jan teh­tä­vä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
19.4.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443120190419070000

Jee­sus ar­mah­ti ris­til­lä ri­kol­li­sen ja so­vit­ti koko maa­il­man syn­nit.

Pit­kä­per­jan­tai­hin si­säl­tyy koko raa­ma­tun­his­to­ri­an traa­gi­sim­mat ta­pah­tu­mat: Jee­suk­sen kär­si­mys­tie maa­her­ra Pi­la­tuk­sen pa­lat­sil­ta pil­kat­tu­na ja hä­väis­ty­nä ris­tin kan­ta­ja­na Gol­ga­tan kal­li­ol­le ris­tin­kuo­le­maan.

Kuka meis­tä oli­si ky­en­nyt vas­taa­vaan? ”Mut­ta Her­ra pani mei­dän kaik­kien syn­ti­ve­lan hä­nen kan­net­ta­vak­seen. Hän­tä pii­nat­tiin, ja hän alis­tui sii­hen, ei hän suu­tan­sa avan­nut.” (Jes. 53:6, 7.)

Je­sa­ja ku­va­si en­nus­tuk­ses­saan Ju­ma­lan lu­pauk­sen tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta ja hä­nen teh­tä­väs­tään: ”Mut­ta kun hän an­toi it­sen­sä so­vi­tu­suh­rik­si, hän saa näh­dä su­kun­sa jat­ku­van, hän elää kau­an, ja Her­ran tah­to täyt­tyy hä­nen kaut­taan” (Jes. 53:10). Hän täyt­ti sen teh­tä­vän, jon­ka kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la oli hä­nel­le an­ta­nut: so­vit­ti syn­nit kuo­le­mal­laan ja ava­si tien tai­vaa­seen.

Kan­san vil­lit­si­jä

Tuo­mi­o­ta vaa­ti­neet juu­ta­lai­set syyt­ti­vät Jee­sus­ta sii­tä, et­tä hän an­toi ih­mi­sil­le syn­te­jä an­teek­si ja sa­noi ole­van­sa Ju­ma­lan poi­ka. Ylei­se­nä pel­ko­na oli kan­san vil­liin­ty­mi­nen.

Sa­moin Jee­sus näh­tiin uh­ka­na fa­ri­seus­ten ja yli­pap­pien hen­gel­li­sel­le val­ta-ase­mal­le. Kan­san voi­ma­kas pai­nos­tus pa­kot­ti Pi­la­tuk­sen luo­vut­ta­maan Jee­suk­sen ruos­kit­ta­vak­si ja ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si.

Evan­ke­lis­tat ku­vaa­vat yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti Ju­ma­lan po­jan vii­mei­siä het­kiä en­nen kuo­le­maa. Jee­sus tuo­mit­tiin kuo­le­maan ai­kan­sa hä­pe­äl­li­sim­mäl­lä ta­val­la.

Ran­gais­tu­ja oli mui­ta­kin. Kak­si ri­kol­lis­ta yh­des­sä Jee­suk­sen kans­sa ri­pus­tet­tiin ris­til­le kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­le. Pilk­kaa­jat rie­muit­si­vat sii­tä, et­tä Ju­ma­lan poi­ka oli an­ta­nut ris­tiin­nau­li­ta it­sen­sä. ”Jos olet juu­ta­lais­ten ku­nin­gas, niin pe­las­ta it­se­si.” He ei­vät näh­neet hä­nes­sä muu­ta kuin kan­saa vil­lin­neen Joo­se­fin po­jan.

Ar­mo ryö­vä­ril­le­kin

Pilk­kaa­mi­seen yh­tyi myös toi­nen Jee­suk­sen kans­sa ris­til­le ri­pus­te­tuis­ta ri­kol­li­sis­ta. Hän sa­noi: ”Et­kö sinä ole Mes­si­as? Pe­las­ta nyt it­se­si ja mei­dät!”

Toi­nen Jee­suk­sen vie­rel­le ri­pus­te­tuis­ta ryö­vä­ris­tä näki ti­lan­teen toi­sin. Hän tun­nus­ti an­sain­neen­sa ran­gais­tuk­sen, mut­ta Jee­sus oli syy­tön. Ja hän sa­noi: ”Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si.” Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti: jo tä­nään olet mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa.” Ju­ma­lan ar­mos­ta ryö­vä­ris­tä tuli Ju­ma­lan lap­si en­nen kuo­le­maan­sa.

Jee­sus tie­si koh­ta­lon­sa ja sen mer­ki­tyk­sen. Hän näki pilk­kaa­jien­sa te­ke­vän vain sen, mitä hei­dän tuli en­nus­tus­ten mu­kaan teh­dä. Va­pah­ta­jal­la riit­ti ar­mah­ta­vaa miel­tä heil­le­kin. ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät.”

Pit­kä­per­jan­tais­ta pää­si­äi­sen voit­to­sa­no­maan

Ris­tin­kuo­le­man mer­ki­tyk­sen voi ym­mär­tää Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta. Pit­kä­per­jan­tain ala­ku­lo muut­tuu pää­si­äi­saa­mun rie­muk­si.

Ylös­nou­se­muk­sen rie­mul­li­sen ilo­sa­no­maan saa tur­vau­tua jo­kai­nen syn­tien, ah­dis­tuk­sen ja ar­jen kuor­mien kans­sa ki­pui­le­va. Jee­suk­sen työ syn­tien so­vit­ta­ja­na ja kuo­le­man voit­ta­ja­na oli täy­del­li­nen. Tätä sa­no­maa ovat Jee­suk­sen seu­raa­jan ju­lis­ta­neet al­ku­seu­ra­kun­nan ajois­ta tä­hän päi­vään as­ti, Jee­suk­sen ke­ho­tuk­sen mu­kai­ses­ti.

Pit­kä­per­jan­tain tun­nel­mis­sa­kin ar­kea elä­vä ih­mi­nen saa us­koa syn­nit an­teek­si ris­til­lä kuol­leen Va­pah­ta­jan ni­mes­sä ja ve­res­sä. Tämä evan­ke­liu­min voi­ma kan­taa ar­jen mur­heis­sa, va­paut­taa syn­ti­taa­kan al­ta ja pa­laut­taa us­ko­mi­sen ilon.

Jee­sus an­toi ar­mos­saan ryö­vä­ril­le­kin ian­kaik­ki­sen elä­män, ja se roh­kai­see nyt­kin us­ko­maan. Sa­maa ar­mah­dus­ta us­ko­vai­set ru­koi­le­vat rak­kau­den kut­su­na kai­kil­le us­kon­sa me­net­tä­neil­le.

Teks­ti: Kyös­ti Mar­ja­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Ree­ta Yli­kos­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.4.2019

EVAN­KE­LIU­MI: Luuk. 23:32–46

Raa­mat­tu 1992

Jee­suk­sen kans­sa te­loi­tet­ta­vak­si vie­tiin kak­si muu­ta mies­tä, kak­si ri­kol­lis­ta. Kun tul­tiin paik­kaan, jota kut­su­taan Pää­kal­lok­si, he ris­tiin­nau­lit­si­vat Jee­suk­sen ja ri­kol­li­set, toi­sen hä­nen oi­ke­al­le puo­lel­leen, toi­sen va­sem­mal­le. Mut­ta Jee­sus sa­noi: ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät.”* So­ti­laat ja­koi­vat kes­ke­nään Jee­suk­sen vaat­teet heit­tä­mäl­lä niis­tä ar­paa. Kan­sa sei­soi kat­se­le­mas­sa. Hal­li­tus­mie­hi­ä­kin oli siel­lä ivai­le­mas­sa Jee­sus­ta. He sa­noi­vat: ”Mui­ta hän kyl­lä on aut­ta­nut -- aut­ta­koon nyt it­se­ään, jos hän ker­ran on Mes­si­as, Ju­ma­lan va­lit­tu.” Myös so­ti­laat pilk­ka­si­vat hän­tä. He tu­li­vat hä­nen luok­seen, tar­jo­si­vat hä­nel­le ha­pan­vii­niä ja sa­noi­vat: ”Jos olet juu­ta­lais­ten ku­nin­gas, niin pe­las­ta it­se­si.” Jee­suk­sen pään ylä­puo­lel­la oli myös kir­joi­tus: ”Tämä on juu­ta­lais­ten ku­nin­gas.”

Toi­nen ris­til­lä riip­pu­vis­ta pa­han­te­ki­jöis­tä her­ja­si hän­kin Jee­sus­ta. Hän sa­noi: ”Et­kö sinä ole Mes­si­as? Pe­las­ta nyt it­se­si ja mei­dät!” Mut­ta toi­nen moit­ti hän­tä: ”Et­kö edes sinä pel­kää Ju­ma­laa, vaik­ka kär­sit sa­maa ran­gais­tus­ta? Me­hän olem­me an­sain­neet tuo­mi­om­me, mei­tä ran­gais­taan te­ko­jem­me mu­kaan, mut­ta tämä mies ei ole teh­nyt mi­tään pa­haa.” Ja hän sa­noi: ”Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si.” Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti: jo tä­nään olet mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa.”

Oli jo kuu­des tun­ti. Sil­loin, kes­ki­päi­väl­lä, au­rin­ko pi­me­ni. Pi­meys tuli koko maan yl­le, ja sitä kes­ti yh­dek­sän­teen tun­tiin saak­ka. Temp­pe­lin vä­li­ver­ho re­pe­si kes­kel­tä kah­tia. Ja Jee­sus huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Isä, si­nun kä­sii­si minä us­kon hen­ke­ni.” Tä­män sa­not­tu­aan hän hen­käi­si vii­mei­sen ker­ran.

Bib­lia

Niin vie­tiin myös hä­nen kans­san­sa kak­si muu­ta pa­han­te­ki­ää sur­mat­taa. Ja kuin he sii­hen si­aan tu­li­vat, joka Pää­kal­lon pai­kak­si kut­su­taan, sii­nä he hä­nen ris­tiin­nau­lit­si­vat ja ne pa­han­te­ki­ät, yh­den oi­ki­al­le ja toi­sen va­sem­mal­le puo­lel­le. Niin sa­noi Jee­sus: Isä, an­na heil­le an­teek­si, sil­lä ei he tie­dä, mitä he te­ke­vät. Ja he ja­koi­vat hä­nen vaat­teen­sa ja heit­ti­vät niis­tä ar­paa. Ja kan­sa sei­soi ja kat­se­li, mut­ta pää­mie­het pilk­ka­si­vat hän­tä hei­dän kans­san­sa ja sa­noi­vat: mui­ta hän va­pah­ti, va­pah­ta­kaan it­sen­sä, jos hän on Kris­tus, Ju­ma­lan va­lit­tu. Ja huo­vit myös pilk­ka­si­vat hän­tä, me­ni­vät ja ko­kot­ti­vat hä­nel­le etik­kaa, ja sa­noi­vat: jos olet Juu­da­lais­ten ku­nin­gas, niin va­pah­da it­se si­nus. Oli myös hä­nes­tä pääl­le­kir­joi­tus Gre­kan, La­ti­nan ja Heb­re­an puus­ta­veil­la kir­joi­tet­tu: Tämä on Juu­da­lais­ten ku­nin­gas.

Niin yk­si pa­han­te­ki­öis­tä, jot­ka ri­pus­te­tut oli­vat, pilk­ka­si hän­tä ja sa­noi: jos sinä olet Kris­tus, niin va­pah­da si­nus ja mei­tä. Mut­ta toi­nen vas­ta­si ja nuh­te­li hän­tä sa­no­en: et­kö si­nä­kään Ju­ma­laa pel­kää, et­täs olet yh­des­sä ka­do­tuk­ses­sa? Ja to­sin me olem­me oi­kein sii­nä, sil­lä me saam­me mei­dän töi­dem­me an­si­on jäl­keen; mut­ta ei tämä mi­tään pa­haa teh­nyt. Ja sa­noi Jee­suk­sel­le: Her­ra, muis­ta mi­nua, kuin tu­let val­ta­kun­taas. Niin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: tä­nä­pä­nä pi­tää si­nun ole­man mi­nun kans­sa­ni pa­ra­di­sis­sa.

Ja se oli lä­hes kuu­des het­ki, ja pi­meys tuli kai­ken maan pääl­le, ha­maan yh­dek­sän­teen het­keen as­ti. Ja au­rin­ko pi­me­ni, ja temp­lin esi­vaa­te re­pe­si kah­tia, ja Jee­sus huu­si suu­rel­la ää­nel­lä ja sa­noi: Isä, si­nun kä­siis minä an­nan hen­ke­ni. Ja kuin hän sen oli sa­no­nut, an­toi hän hen­ken­sä.

4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys