JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Voi­maa ja roh­keut­ta Py­häs­tä Hen­ges­tä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
2.6.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443820190602070000

Pyhä Hen­ki on us­ko­vai­sel­le puo­lus­ta­ja, loh­dut­ta­ja ja To­tuu­den hen­ki.

Pää­si­äi­sa­te­ri­al­le ko­koon­tu­neet ope­tus­lap­set oli­vat ko­ke­neet poik­keuk­sel­li­sia asi­oi­ta. Jee­sus oli pes­syt hei­dän jal­kan­sa, ke­hot­ta­nut kes­ki­näi­seen rak­kau­teen, pu­hu­nut jo­ta­kin kä­sit­tä­mä­tön­tä ka­val­ta­mi­ses­taan ja omas­ta pois­me­nos­taan. Hei­dän opet­ta­jan­sa ja mes­ta­rin­sa oli myös ker­to­nut tu­le­vis­ta vai­non ajois­ta, jot­ka kos­ket­tai­si­vat hei­tä kaik­kia hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Ja Juu­das oli läh­te­nyt – jo­hon­kin. Nämä yk­si­tois­ta mies­tä oli­vat ym­mäl­lään.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä elä­män ro­soi­suu­den ja vai­keuk­sien kes­kel­le il­moi­tet­tiin lu­paus. Täs­sä lu­pauk­ses­sa ope­tus­lap­set saa­vat jäl­leen tun­tea mes­ta­rin­sa sa­nois­ta kum­pu­a­van voi­man. Jee­suk­sen roh­kai­se­vat ja toi­voa he­rät­tä­vät sa­nat rau­hoit­ti­vat epäi­le­viä, pel­kää­viä ja ih­meis­sään ole­via ope­tus­lap­sia.

Näil­le ym­mär­tä­mät­tö­mil­le mie­hil­le an­net­tiin lu­paus Puo­lus­ta­jas­ta, Loh­dut­ta­jas­ta ja To­tuu­den Hen­ges­tä, joka oli­si hei­dän kans­saan ja aut­tai­si. Tä­nään myös Jee­suk­sen seu­raa­jat saa­vat epäi­le­vi­nä ja pel­kää­vi­nä ko­kea hä­nen seu­ra­kun­nas­saan tä­män lu­pauk­sen to­dek­si jo­kai­se­na päi­vä­nä.

Py­hän Hen­gen ole­mus

Päi­vän evan­ke­liu­min ta­pah­tu­ma ajoit­tuu het­kiin, jois­sa Jee­sus pu­hui tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta. Ope­tus­lap­set tun­si­vat tur­vat­to­muut­ta, niin kuin moni tun­tee muu­tos­ten kes­kel­lä. Jee­suk­sen puhe omas­ta pois­me­nos­ta ai­heut­ti or­pou­den tun­teen, oli­han tii­vis yh­des­sä­o­lo lop­pu­mas­sa. Tä­hän ti­lan­tee­seen Jee­sus lu­pa­si Py­hän Hen­gen. Mil­lai­nen tämä Hen­ki on ja kuin­ka se aut­taa ope­tus­lap­sia?

Jee­suk­sen il­moit­ta­ma Hen­ki oli ope­tus­lap­sil­le ja on edel­leen myös tä­män ajan Ju­ma­lan lap­sil­le vai­ke­as­ti avau­tu­va, kä­sit­tä­mä­tön ja abst­rak­ti asia. Ju­ma­lan kol­mi­nai­suut­ta ei ole help­po ym­mär­tää. Jee­sus se­lit­ti Hen­gen ole­mus­ta ku­vaa­mal­la ja ha­vain­nol­lis­ta­mal­la sen toi­min­taa.

Yk­si Py­hän Hen­gen omi­nai­suus, jol­loin Jee­sus käyt­ti sa­naa To­tuu­den Hen­ki, on toi­mia opet­ta­ja­na. Hen­ki ei puhu omi­aan, vaan ker­too sen, min­kä Jee­sus il­moit­taa (Joh. 16:13–16). Toi­sen omi­nai­suu­den Jee­sus ni­me­ää Puo­lus­ta­jak­si, ja se pa­laut­taa mie­leen Jee­suk­sen ope­tuk­sen: ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26). Toi­saal­ta Hen­ki myös puo­lus­taa Ju­ma­lan lap­sia us­kon vuok­si ta­pah­tu­vis­sa vai­nois­sa ja ah­dis­tuk­sis­sa an­ta­mal­la voi­maa ja roh­keut­ta tun­nus­taa us­kon­sa. ”Kun tei­tä vie­dään luo­vu­tet­ta­vik­si vi­ra­no­mai­sil­le, äl­kää etu­kä­teen ol­ko huo­lis­san­ne sii­tä mitä pu­hui­sit­te. Pu­hu­kaa ne sa­nat, jot­ka teil­le tuo­na het­ke­nä an­ne­taan. Sil­loin et­te puhu te, vaan Pyhä Hen­ki.” (Mark. 13:11.)

Pyhä Hen­ki loh­dut­taa

Pyhä Hen­ki asuu maan pääl­lä vain us­ko­vai­ses­sa sy­dä­mes­sä (Joh. 14:16–17). Sa­mal­la Pyhä Hen­ki on Ju­ma­lan ja Jee­suk­sen luo­na ja liit­tää yh­teen koko ju­ma­luu­den ja maan­pääl­li­sen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on näin elä­väs­sä yh­tey­des­sä Kris­tuk­seen. Puo­lus­ta­ja läh­tee Isäs­tä ja Po­jas­ta ja vai­kut­taa us­ko­vai­sen ih­mi­sen vä­li­tyk­sel­lä.

Täs­tä au­ke­aa nä­ky­mä ope­tus­lap­siin Kris­tuk­sen to­dis­ta­ji­na ja evan­ke­liu­min työn jat­ka­ji­na. Tä­män sai­vat ko­kea ope­tus­lap­set Jee­suk­sen kes­kus­tel­les­sa hei­dän kans­saan kuo­le­man­sa jäl­keen. ”Jee­sus sa­noi uu­del­leen: Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät. Sa­not­tu­aan tä­män hän pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” (Joh. 20:21–23.) Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan.

Evan­ke­liu­min kes­kei­nen sa­no­ma on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, mut­ta se myös vah­vis­taa Kris­tuk­sen seu­raa­jien us­koa tu­le­vis­sa ko­et­te­le­muk­sis­sa. Sa­no­ma kuu­lui loh­dut­ta­va­na Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le, ja se kuu­luu myös tänä päi­vä­nä Jee­suk­sen seu­raa­jil­le, joi­ta roh­kais­taan us­ko­maan luot­ta­vai­ses­ti niin hy­vi­nä kuin vai­kei­na ai­koi­na. Kris­tus on lu­van­nut ol­la Hen­ken­sä kaut­ta omien­sa kes­kel­lä joka päi­vä maa­il­man lop­puun as­ti (Joh. 14:16).

Teks­ti: Mau­no Ku­run­lah­ti

Ku­vi­tus­ku­va: H. H.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.5.2019

EVAN­KE­LIU­MI: Joh. 15:26–16:4

RAA­MAT­TU 1992:

”Te saat­te puo­lus­ta­jan; minä lä­he­tän hä­net Isän luo­ta. Hän, To­tuu­den Hen­ki, läh­tee Isän luo­ta ja to­dis­taa mi­nus­ta. Myös te olet­te mi­nun to­dis­ta­ji­a­ni, olet­te­han ol­leet kans­sa­ni alus­ta as­ti. Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, et­tei us­kon­ne ko­e­tuk­sis­sa sor­tui­si. Tei­dät ero­te­taan sy­na­go­gas­ta, ja tu­lee se­kin ai­ka, jol­loin jo­kai­nen, joka sur­maa jon­kun teis­tä, luu­lee toi­mit­ta­van­sa py­hän pal­ve­luk­sen Ju­ma­lal­le. Näin he te­ke­vät, kos­ka he ei­vät tun­ne Isää ei­vät­kä mi­nua. Olen pu­hu­nut tä­män teil­le sik­si, et­tä kun se ai­ka tu­lee, te muis­tai­sit­te mi­nun sa­no­neen tä­män teil­le. En ole ai­kai­sem­min pu­hu­nut teil­le täs­tä, kos­ka olen it­se ol­lut kans­san­ne.”

BIB­LIA:

Mut­ta kuin Loh­dut­ta­ja tu­lee, jon­ka minä teil­le Isäl­tä lä­he­tän, to­tuu­den Hen­ki, joka Isäs­tä käy ulos, se on mi­nus­ta to­dis­ta­va. Ja tei­dän pi­tää myös to­dis­ta­man; sil­lä te olet­te alus­ta mi­nun kans­sa­ni. Näi­tä olen minä pu­hu­nut teil­le, et­te pa­he­ni­si. He pa­ne­vat tei­tä pan­naan. Ja ai­ka tu­lee, et­tä jo­kai­nen, joka tei­dät tap­paa, se luu­lee te­ke­vän­sä Ju­ma­lal­le pal­ve­luk­sen. Ja näi­tä he te­ke­vät teil­le, et­tei he tun­ne Isää ei­kä mi­nua. Vaan minä pu­huin näi­tä teil­le, et­tä kuin se ai­ka tu­lee, te niis­tä muis­tai­sit­te, et­tä minä teil­le sa­no­nut olen; mut­ta en minä ole teil­le näi­tä alus­ta sa­no­nut, sil­lä minä olin tei­dän kans­san­ne.

1.6.2020

Pie­ta­ri sa­noi: "Kään­ty­kää ja ot­ta­kaa it­se ku­kin kas­te Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­meen, jot­ta syn­tin­ne an­net­tai­siin an­teek­si. Sil­loin te saat­te lah­jak­si Py­hän Hen­gen." Ap. t. 2:38

Viikon kysymys