Päi­vä­mies

Kes­ki­viik­ko­na 19.4. il­mes­ty­vän Päi­vä­mie­hen tee­ma­na on "Us­ko­mi­sen ilo". Sa­ma­na maa­lis­kui­se­na päi­vä­nä, kun Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus suun­nit­te­li tee­maa, Mu­hok­sen rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä oli nais­te­nil­ta juu­ri sa­mas­ta ai­hees­ta. Leh­des­sä on tuon nais­te­nil­lan alus­tuk­sen poh­jal­ta koot­tu ar­tik­ke­li ja nos­to­ja il­lan kes­kus­te­lus­ta. Täs­sä muu­ta­mia nois­ta nos­tois­ta:

"Nuo­re­na opis­to­lai­se­na elä­mäs­sä oli mo­nen­lai­sia kiu­sauk­sia ja hou­ku­tuk­sia. Erää­nä yö­nä jut­te­lin toi­sen nuo­ren kans­sa. Mie­tim­me, et­tä jos nyt tu­li­si läh­tö, mi­ten­hän kä­vi­si, kun sy­dä­mel­lä on an­teek­si­saa­mat­to­mia syn­te­jä. Tun­ne oli niin voi­ma­kas, et­tä läh­dim­me koh­ti opet­ta­jan asun­toa. As­ke­leet oli­vat ras­kaat. Opet­ta­ja ava­si oven ja pyy­si si­säl­le. Is­tuim­me soh­val­la, pu­huim­me, ja hän rak­kaal­la ta­val­la siu­na­si meil­le kaik­ki syn­nit an­teek­si. Kä­vel­les­säm­me ta­kai­sin asun­to­laan tun­tui, et­tei­vät ja­lat kos­ke­ta maa­ta, oli niin ke­vyt olo."

"Ei tar­vit­se ot­taa pai­nei­ta sii­tä, et­tä koko ajan pi­täi­si tun­tea iloa. Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä ei jak­sa. Otan vä­lil­lä sel­lai­sen tsemp­paus­ju­tun, et­tä mie­tin joka päi­vä, mis­tä tun­nen iloa. Ai­ka lail­la joka ker­ta mie­leen tu­lee us­ko. Se on suu­ri ilo­nai­he ja kan­taa eteen­päin."

"Mi­nul­le iloa tuo se, kun näen ys­tä­vi­ä­ni. Kai­paan ar­kis­ta kuu­lu­mis­ten vaih­ta­mis­ta, se on help­poa myös seu­ro­jen kah­vi­pöy­dän ää­res­sä ja tuot­taa iloa."

"Koin iloa nuo­ris­ta, jot­ka oli­vat meil­lä il­ta­ky­läs­sä."

"1-luok­ka­lai­nen oli ker­to­nut kou­lus­sa opet­ta­jal­leen, et­tä heil­le on syn­ty­nyt vau­va. Opet­ta­ja oli ky­sy­nyt, et­tä mi­ten se on, kun tei­tä on niin pal­jon, niin mi­ten van­hem­mil­la riit­tää rak­kaut­ta kai­kil­le. Lap­si oli vas­tan­nut: 'Kun minä syn­nyin, oli vain äi­ti ja isä ja minä, nyt sil­le vau­val­le on pal­jon enem­män rak­kaut­ta, kun on li­säk­si kuu­si las­ta.' Opet­ta­ja oli myö­hem­min käy­nyt per­heen ko­to­na pyy­tä­mäs­sä ky­sy­mys­tään an­teek­si. Rak­kaus ei ole­kaan ja­ko­las­ku, vaan ker­to­las­ku."

"Eläm­me niin hy­vää ai­kaa, et­tä unoh­tuu­ko us­ko ja sii­tä ko­et­tu ilo? Voi­vat­ko muut asi­at nous­ta tär­ke­äm­mik­si? On hyvä muis­taa, et­tä us­ko­mi­ses­sa ky­sy­tään ha­lua, ei tun­net­ta."

"Us­ko ei usein­kaan ole pulp­pu­a­vaa iloa, vaan enem­män­kin le­vol­li­suut­ta ja rau­haa. Se on sel­lai­nen kan­ta­va taus­ta­voi­ma."

Lue ar­tik­ke­li, li­sää kes­kus­te­lu­nos­to­ja sekä ko­ke­mus­kom­ment­ti "Ilo hyp­py­sis­sä" pa­pe­ri- tai di­gi­leh­des­tä!