Tam­pe­reen Alek­san­te­rin kirk­ko täyt­tyi ää­ri­ään myö­ten pal­mu­sun­nun­tai-il­ta­na. Ih­mi­set ihan pie­nes­tä vau­vas­ta vaa­riin saak­ka oli­vat tul­leet lau­la­maan ja kuu­le­maan pää­si­äi­sa­jan vir­siä. Ti­lai­suu­den jär­jes­ti­vät Tam­pe­reen Tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­ta ja Ka­ma­ri­kuo­ro Can­ti­le­ne. Se oli osa tam­pe­re­lais­ten seu­ra­kun­tien yh­teis­lau­lu­jen tee­ma­vuot­ta.

Vir­si­ru­noi­li­ja­na tun­net­tu Nii­lo Rau­ha­la joh­dat­ti kuu­li­joi­ta vir­res­tä toi­seen. Pää­si­äi­sa­jan vir­ret ker­to­vat Jee­suk­sen kär­si­myk­ses­tä ja lo­pul­ta ylös­nou­se­muk­sen voi­tos­ta. Rau­ha­lan mu­kaan ne ovat vir­si­kir­jan kes­kei­sim­piä vir­siä.

Vir­si­ru­noi­li­jat ovat nii­tä kir­joit­ta­es­saan poh­ti­neet suh­tau­tu­mis­taan Jee­suk­sen kuo­le­maan ja kär­si­myk­seen. Myös vir­siä lau­la­vat py­säh­ty­vät ky­sy­mään it­sel­tään, mitä vi­at­to­man Va­pah­ta­jan kuo­le­ma mer­kit­see heil­le. Vir­ret vas­taa­vat: Jee­sus an­toi it­sen­sä uh­rik­si, et­tä sinä pe­las­tui­sit.

Niilo Rauhala kiinnitti kuulijoiden huomiota myös virsien herkkään, voimakkaaseen, syvälliseen ja hyvin läheisesti koskettavaan kieleen.

Nii­lo Rau­ha­la kiin­nit­ti kuu­li­joi­den huo­mi­o­ta myös vir­sien herk­kään, voi­mak­kaa­seen,

sy­väl­li­seen ja hy­vin lä­hei­ses­ti kos­ket­ta­vaan kie­leen.

Vir­sien lo­mas­sa Rau­ha­la luki myös Jee­suk­sen kär­si­mys­tie­hen ja pää­si­äi­sen ai­kaan liit­ty­viä ru­no­jaan. Ne­kin ker­to­vat voi­mak­kaas­ti pää­si­äi­sen sa­no­mas­ta: Täy­tet­ty on kaik­ki, huu­taa ris­tin­puu. Jee­sus­ta Rau­ha­la ku­vaa mie­len­kiin­toi­sel­la ta­val­la myös vä­hem­män tu­tuil­la ni­mil­lä ku­ten Au­rin­ko ja Ris­tin mies.

Pir­kan­maa­lai­sis­ta lau­la­jis­ta koos­tu­va Can­ti­le­ne-kuo­ro toi­vot­ti ti­lai­suu­den alus­sa kirk­ko­kan­san ter­ve­tul­leek­si loh­dut­ta­val­la ko­raa­lil­la Jee­sus puo­lees kään­nyn. Ener­gi­nen ja sy­dä­mel­lis­tä iloa soi­va kuo­ro lau­loi kirk­ko­kan­sal­le myös Oi kat­so Gol­ga­taa sekä Jo­han­nes-pas­si­os­ta­kin tu­tun Ruht wohl -kuo­ro­lau­lun. Sä­ve­let nou­si­vat van­han kir­kon kor­keuk­siin ja loi­vat pää­si­äis­tun­nel­mas­ta kä­sin­kos­ke­tel­ta­vaa.

Voi­mal­lis­ta oli myös kirk­ko­kan­san lau­lu eten­kin, kun se nou­si vei­saa­maan virt­tä 84, Nyt se suu­ri päi­vä koit­ti. Pää­si­äi­sen voi­tol­la Jee­sus ku­kis­ti pa­han val­lan. Käär­me viek­kauk­si­neen, faa­rao vau­nui­neen ja Gol­jat lin­koi­neen ovat pois­sa, kun Kris­tus on nyt val­ti­aam­me. Vir­ren sa­no­ma on, et­tä Jee­suk­seen tur­vaa­vien ei tar­vit­se enää pe­lä­tä, vaan he ovat Kris­tuk­sen kär­si­myk­sen ja ylös­nou­se­muk­sen an­si­os­ta ar­mah­det­tu­ja ja va­pai­ta.

Yk­si il­lan hel­mis­tä oli vuo­ro­lau­lu. Rie­mul­li­nen Hal­le­lu­ja! kai­kui vuo­roin voi­mak­kaas­ti kirk­ko­kan­san lau­la­ma­na ur­ku­ri Mika Sa­gu­li­nin oh­jak­sis­sa ja vuo­roin puh­taas­ti soin­tu­en Mer­ja Lo­hi­lah­den joh­ta­man kuo­ron lau­la­ma­na. Lau­lun sa­no­ma ki­tey­tyy vii­mei­sen sä­keis­tön sa­noi­hin: Elä­mä voit­ti kuo­le­man.

Useis­sa kir­kon pen­keis­sä is­tui myös lap­sia. Hei­tä ilah­dut­ti Jaak­ko Haa­vi­on vir­si 88, Len­si maa­han en­ke­li. Täs­sä lau­lus­sa pää­si­äi­saa­mus­ta ker­ro­taan erit­täin ha­vain­nol­li­ses­ti. Tut­tu lau­lu ka­jah­ti reip­paas­ti pien­ten­kin lau­la­jien suus­ta.

Rau­ha­la kut­sui use­aan ot­tee­seen syn­nin voit­ta­nut­ta Kris­tus­ta au­rin­gok­si, joka nou­si ylös pää­si­äi­saa­mu­na. Il­lan päät­teek­si kirk­ko­kan­sa yh­tyi­kin tut­tuun ja va­loi­saan Le­o­nard Ty­pön ru­noi­le­maan vir­teen 105.

Au­rin­kom­me ylös­nou­si,

pais­taa voit­to­vuo­rel­la.

Läm­min valo siel­tä lois­taa,

su­rut, mur­heet ha­jot­taa.

Ko­koon tul­kaa, tai­vaan lin­nut,

suvi-il­maan puh­taa­seen.

Vi­ser­tä­kää, pie­net lei­vot,

vii­ni­puus­sa tuo­rees­sa.

Ku­vat: Mik­ko Väy­ry­nen