Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Syn­ty­mä, kuo­le­ma ja eri­lai­set on­net­to­muu­det ovat hä­tä­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­le­vien jo­ka­päi­väis­tä ar­kea. Jo­kai­seen pu­he­luun tu­lee skar­pa­ta.

Mee­ri Häy­ry­nen toi­mii hä­tä­kes­kus­tie­to­jär­jes­tel­män alu­e­pää­käyt­tä­jä­nä Ou­lus­sa. Hä­nen työn­ku­vaan­sa kuu­luu esi­mer­kik­si päi­vys­tä­jien laa­dun­val­von­ta, tie­to­jär­jes­tel­mään kou­lut­ta­mi­nen sekä tie­to­jär­jes­tel­män uu­sien omi­nai­suuk­sien tes­taa­mi­nen.

Häy­ry­nen on työs­ken­nel­lyt hä­tä­kes­kuk­ses­sa yli 15 vuot­ta. Kun hän en­si­hoi­ta­ja­na läh­ti Kuo­pi­oon opis­ke­le­maan hä­tä­kes­kus­päi­vys­tä­jäk­si, puo­li­so ja van­hin ty­tär ot­ti­vat vas­tuun per­heen pie­nim­mis­tä. Päi­vi­sin per­hees­sä oli myös kun­nal­li­nen per­he­päi­vä­hoi­ta­ja.

– Jo­kai­ses­sa kuu­des­sa hä­tä­kes­kuk­ses­sa on vä­hin­tään nel­jä asi­an­tun­ti­jaa kes­kuk­sen koos­ta riip­pu­en. Tämä asi­an­tun­ti­joi­den kans­sa työs­ken­te­le­mi­nen on tii­mi­työ­tä, Häy­ry­nen taus­toit­taa.

Häy­ry­nen eh­ti työs­ken­nel­lä päi­vys­tä­jä­nä ja sa­lin eri roo­leis­sa 11 vuot­ta en­nen ny­kyi­siä teh­tä­vi­ään.

– It­se hä­tä­kes­kus­päi­vys­tä­jän työ on to­del­la mie­len­kiin­tois­ta, jo­kai­seen pu­he­luun tu­lee skar­pa­ta ja jo­kai­nen työ­vuo­ro on eri­lai­nen, hän ker­too.

Ma­ti­as Si­vu­la työs­ken­te­lee Ou­lun hä­tä­kes­kuk­ses­sa päi­vys­tä­jä­nä. Hän ko­kee työn­sä mie­len­kiin­toi­sek­si ja vaih­te­le­vak­si.

– Työ­tä teh­dään avo­kont­to­ris­sa, jos­sa jo­kai­sel­la on oma pöy­tä. Kuu­lok­keet pääs­sä odo­te­taan pu­he­lua. Pi­tää ol­la val­mii­na no­pe­aan toi­min­taan, jos soit­ta­jal­la on kii­reel­lis­tä apua vaa­ti­va hä­tä­ti­lan­ne. Pal­jon kui­ten­kin on myös pu­he­lui­ta, jois­sa ei ole var­si­nai­nen hätä, vaan soit­ta­ja tar­vii esi­mer­kik­si neu­von­taa, Si­vu­la va­lot­taa.

– Työs­sä pa­ras­ta on se, kun saa il­moit­ta­jan toi­mi­maan an­net­tu­jen oh­jei­den mu­kaan ja hän saa avun, hän li­sää.

Häy­ry­nen kat­soo sa­maa asi­aa hie­man eri nä­kö­kul­mas­ta:

– Pa­ras­ta työs­sä­ni on se, kun olen kou­lut­ta­nut esi­mer­kik­si meil­lä aloit­ta­nut­ta po­lii­sia tie­to­jär­jes­tel­män käyt­töön ja hän ky­ke­nee ot­ta­maan vas­taan hä­tä­pu­he­lun. Kou­lu­tusp­ro­ses­si on pit­kä, usei­ta viik­ko­ja. Kou­lu­tet­ta­vat saa­vat pe­reh­dy­tyk­sen­sä sa­lis­sa yli­päi­vys­tä­jien tu­ke­ma­na.

Pu­he­luis­sa voi tul­la eteen mo­nen­lais­ta. Si­vu­la ker­too:

– Jos pu­he­lu jää vai­vaa­maan, voi pyy­tää de­fu­sing-kes­kus­te­lua. Sii­nä käy­dään kou­lu­tuk­sen saa­neen hen­ki­lön kans­sa läpi pu­he­lun asi­at.

Häy­ry­sel­lä on ko­ke­mus­ta näis­tä­kin kes­kus­te­luis­ta. Hän to­te­aa, et­tä syn­ty­mä, kuo­le­ma ja eri­lai­set on­net­to­muu­det ovat työs­sä lä­hes jo­ka­päi­väis­tä ar­kea.

– Sil­loin kun työs­ken­te­lin esi­mie­he­nä sa­lis­sa, piti ol­la her­käl­lä kor­val­la, mi­ten ku­kin päi­vys­tä­jä re­a­goi eri­lai­sis­sa vaa­ti­vis­sa ti­lan­teis­sa. Muis­tu­tin­kin, et­tä mi­nul­le voi soit­taa vaik­ka kes­kel­lä yö­tä, jos joku asia jää mie­ti­tyt­tä­mään, Häy­ry­nen muis­te­lee.

Työ on psyyk­ki­ses­ti rank­kaa ei­kä kol­mi­vuo­ro­työ sovi kai­kil­le. Hä­tä­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­lee eri­lai­sia ih­mi­siä, nuo­ria ja van­ho­ja.

– Pu­he­lun kä­sit­te­lys­sä aut­taa myös elä­män­ko­ke­mus, mut­ta hä­tä­kes­kuk­ses­sa kä­si­tel­lään pu­he­lu vi­ra­no­mais­ten laa­ti­mien oh­jei­den mu­kai­ses­ti, Häy­ry­nen täh­den­tää.

Lue tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä li­säk­si, mil­lais­ta on vuo­ro­työ sekä mil­tä näyt­tää Su­vi­seu­ro­jen tur­va­päi­vys­tyk­ses­sä.