Meeri Häyrynen ja Matias Sivula työskentelevät hätäkeskuslaitoksessa Oulussa. Heillä on kokemusta myös Suviseurojen turvapäivystyksessä. – Suviseuravieraat ovat hienosti oppineet myös itse soittamaan 112:een, jos tarvitaan kiireellistä apua. Näissä tilanteissa meidän tehtäväksi on jäänyt huolehtia hälytysajoneuvon esteetön pääsy kohteeseen.
Kuva haastateltavilta
Meeri Häyrynen ja Matias Sivula työskentelevät hätäkeskuslaitoksessa Oulussa. Heillä on kokemusta myös Suviseurojen turvapäivystyksessä. – Suviseuravieraat ovat hienosti oppineet myös itse soittamaan 112:een, jos tarvitaan kiireellistä apua. Näissä tilanteissa meidän tehtäväksi on jäänyt huolehtia hälytysajoneuvon esteetön pääsy kohteeseen.
Kuva haastateltavilta
Johanna Lumijärvi
Syntymä, kuolema ja erilaiset onnettomuudet ovat hätäkeskuksessa työskentelevien jokapäiväistä arkea. Jokaiseen puheluun tulee skarpata.
Meeri Häyrynen toimii hätäkeskustietojärjestelmän aluepääkäyttäjänä Oulussa. Hänen työnkuvaansa kuuluu esimerkiksi päivystäjien laadunvalvonta, tietojärjestelmään kouluttaminen sekä tietojärjestelmän uusien ominaisuuksien testaaminen.
Häyrynen on työskennellyt hätäkeskuksessa yli 15 vuotta. Kun hän ensihoitajana lähti Kuopioon opiskelemaan hätäkeskuspäivystäjäksi, puoliso ja vanhin tytär ottivat vastuun perheen pienimmistä. Päivisin perheessä oli myös kunnallinen perhepäivähoitaja.
– Jokaisessa kuudessa hätäkeskuksessa on vähintään neljä asiantuntijaa keskuksen koosta riippuen. Tämä asiantuntijoiden kanssa työskenteleminen on tiimityötä, Häyrynen taustoittaa.
Häyrynen ehti työskennellä päivystäjänä ja salin eri rooleissa 11 vuotta ennen nykyisiä tehtäviään.
– Itse hätäkeskuspäivystäjän työ on todella mielenkiintoista, jokaiseen puheluun tulee skarpata ja jokainen työvuoro on erilainen, hän kertoo.
Matias Sivula työskentelee Oulun hätäkeskuksessa päivystäjänä. Hän kokee työnsä mielenkiintoiseksi ja vaihtelevaksi.
– Työtä tehdään avokonttorissa, jossa jokaisella on oma pöytä. Kuulokkeet päässä odotetaan puhelua. Pitää olla valmiina nopeaan toimintaan, jos soittajalla on kiireellistä apua vaativa hätätilanne. Paljon kuitenkin on myös puheluita, joissa ei ole varsinainen hätä, vaan soittaja tarvii esimerkiksi neuvontaa, Sivula valottaa.
– Työssä parasta on se, kun saa ilmoittajan toimimaan annettujen ohjeiden mukaan ja hän saa avun, hän lisää.
Häyrynen katsoo samaa asiaa hieman eri näkökulmasta:
– Parasta työssäni on se, kun olen kouluttanut esimerkiksi meillä aloittanutta poliisia tietojärjestelmän käyttöön ja hän kykenee ottamaan vastaan hätäpuhelun. Koulutusprosessi on pitkä, useita viikkoja. Koulutettavat saavat perehdytyksensä salissa ylipäivystäjien tukemana.
Puheluissa voi tulla eteen monenlaista. Sivula kertoo:
– Jos puhelu jää vaivaamaan, voi pyytää defusing-keskustelua. Siinä käydään koulutuksen saaneen henkilön kanssa läpi puhelun asiat.
Häyrysellä on kokemusta näistäkin keskusteluista. Hän toteaa, että syntymä, kuolema ja erilaiset onnettomuudet ovat työssä lähes jokapäiväistä arkea.
– Silloin kun työskentelin esimiehenä salissa, piti olla herkällä korvalla, miten kukin päivystäjä reagoi erilaisissa vaativissa tilanteissa. Muistutinkin, että minulle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos joku asia jää mietityttämään, Häyrynen muistelee.
Työ on psyykkisesti rankkaa eikä kolmivuorotyö sovi kaikille. Hätäkeskuksessa työskentelee erilaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja.
– Puhelun käsittelyssä auttaa myös elämänkokemus, mutta hätäkeskuksessa käsitellään puhelu viranomaisten laatimien ohjeiden mukaisesti, Häyrynen tähdentää.
Lue tämän viikon Päivämiehestä lisäksi, millaista on vuorotyö sekä miltä näyttää Suviseurojen turvapäivystyksessä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys