Lii­sa Karp­pi­nen

Hau­ki­pu­das

Us­ko­va pää­see pe­ril­le, mut­ta maa­il­ma tar­jo­aa jat­ku­vas­ti vaih­to­eh­to­ja Ju­ma­lan sa­nal­le.

Seu­ra­vie­rai­ta ko­koon­tui Mee­ri ja Os­mo Pe­rä­ta­lon ko­tiin Ou­lun Kel­loon kuun­te­le­maan Ou­lun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen net­ti­seu­ro­ja 1. hei­nä­kuu­ta. Es­ko Mat­ti­la pu­hui Sa­kar­jan kir­jan poh­jal­ta. Teks­ti ker­too ver­taus­ku­val­li­ses­ti ih­mis­kun­nas­ta ja sii­tä, kuin­ka vain yk­si osa sii­tä pää­see pe­ril­le tai­vaan val­ta­kun­taan.

”Ja pi­tää ta­pah­tu­man, sa­noo Her­ra, et­tä jo­kai­ses­sa maa­kun­nas­sa kak­si osaa hä­vi­ää ja huk­kuu, ja kol­mas osa sii­hen jää­pi. Ja kol­man­nen osan tah­don minä vie­dä tu­len lä­vit­se, ja puh­dis­taa sen, niin kuin ho­pia puh­dis­te­taan, ja tah­don sen kir­kas­taa, niin kuin kul­ta kir­kas­te­taan. Nämä mi­nun ni­me­ä­ni avuk­si huu­ta­vat, ja minä tah­don hei­tä kuul­la ja sa­noa: se on mi­nun kan­sa­ni: ja hei­dän pi­tää sa­no­man: Her­ra mi­nun Ju­ma­la­ni.” (Sak. 13:8–9.)

Hyvä vai paha?

Mat­ti­la taus­toit­ti ai­kaa, jol­loin Sa­kar­ja eli. Hän oli pap­pis­su­kua ja aloit­ti toi­min­tan­sa pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta pa­laa­mi­sen ai­kaan 520 eKr.

Teks­ti ker­too ih­mi­sen omas­ta va­lin­nas­ta hy­vän ja pa­han vä­lil­lä. Ju­ma­la an­taa ih­mi­sel­le va­lin­nan mah­dol­li­suu­den, mut­ta us­ko on Ju­ma­lan työ. Ju­ma­la tie­si ih­mi­sen heik­kou­den jo luo­mi­sen het­kel­lä.

Mat­ti­la muis­tut­ti, mi­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tais­te­le­va val­ta­kun­ta ja jo­kai­nen ih­mi­nen käy tais­te­lua omas­sa si­sim­mäs­sään. Va­lin­to­ja jou­tuu te­ke­mään joka het­ki, ja vi­hol­li­nen löy­tää jo­kai­se­na ai­ka­kau­te­na so­pi­vat kons­tit, joil­la tah­too erot­taa ih­mi­sen elä­väs­tä us­kos­ta. Se saa ky­sy­mään: sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?

Evan­ke­liu­min sa­no­ma on tar­jol­la

– Ju­ma­la rii­suu mei­tä ah­taas­sa por­tis­sa. Us­ko on lah­ja ei­kä us­ko ole kil­voi­tuk­ses­sa vaan ar­mos­sa, Mat­ti­la pu­hui.

– Yk­sin­ker­tai­ses­sa saar­nas­sa kuu­luu hyvä sa­no­ma syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta. Päi­vän lap­se­na on tur­val­lis­ta teh­dä mat­kaa. Ju­ma­la muis­tut­taa, et­tä eläm­me vain het­ken.

Mat­ti­la pu­hui sii­tä, kuin­ka ny­ky­ään evan­ke­liu­min sa­no­man voi kuul­la in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä koko maa­il­mas­sa. Hän sa­noi, et­tä Ju­ma­la pu­hal­si ih­mi­seen elä­vän hen­gen, kai­puun Ju­ma­laan. Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan kuu­luu yhä sen ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le.

– Kun kuu­let Ju­ma­lan ää­nen, älä siir­rä pa­ran­nus­ta huo­mi­seen, vaan us­ko syn­ti­si an­teek­si ja siir­ry pi­mey­des­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.