Hel­mi Yr­jä­nä

Ou­lu

Evan­ke­liu­min vies­ti on kul­ke­nut alus­ta as­ti sa­ma­na ja py­syy muut­tu­mat­to­ma­na maa­il­man lop­puun as­ti.

15. ke­sä­kuu­ta Ou­lun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pi­de­tyis­sä kes­ki­viik­koil­lan seu­rois­sa oli sali täyn­nä nuo­ria. Sa­mu­li Riek­ki pu­hui seu­ra­pu­hees­saan Roo­ma­lais­kir­jeen en­sim­mäi­sen lu­vun ja­kei­den 16 ja 17 poh­jal­ta.

– Paa­va­li pu­huu täs­sä evan­ke­liu­mis­ta ja evan­ke­liu­min voi­mas­ta. Tämä evan­ke­liu­mi on hyvä sa­no­ma, ilo­sa­no­ma. Se on kris­ti­nus­kon ydin­sa­no­maa Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen ih­mi­sil­le val­mis­ta­mas­taan pe­las­tuk­ses­ta. Se sa­no­ma kul­kee no­pe­as­ti sel­lai­sel­le, joka ha­lu­aa evan­ke­liu­min kuul­la. Vies­ti kul­kee vie­lä no­pe­am­min kuin mei­dän vies­tim­me, joi­ta pu­he­li­mel­la lä­het­te­lem­me ys­tä­vil­lem­me.

Riek­ki ko­ros­ti pu­hees­saan sitä, kuin­ka evan­ke­liu­min sa­no­ma on niin suu­ri ja kal­li­sar­voi­nen vies­ti, et­tä tois­ta sel­lais­ta ei ole.

– Ih­mis­jär­jel­lä ei voi ym­mär­tää, kuin­ka val­ta­va voi­ma sil­lä vies­til­lä on. Sitä ei voi ym­mär­tää kuin sel­lai­nen ih­mi­nen, joka sen on saa­nut ko­kea.

Pu­hu­ja ker­toi vä­lit­tä­vän­sä Tai­vaan Isän tah­don mu­kai­ses­ti evan­ke­liu­min ydin­sa­no­maa.

– Näin seu­ro­jen alus­sa­kin Tai­vaan Isä ha­lu­aa juu­ri si­nua täl­lä evan­ke­liu­min sa­no­mal­la loh­dut­taa. Saat us­koa syn­nit, kiu­sauk­set an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Paa­va­li oli it­se ko­ke­nut tä­män omas­sa elä­mäs­sään. Riek­ki ku­vai­li, kuin­ka Paa­va­li oli kas­va­nut vah­vas­ti juu­ta­lai­ses­sa ko­dis­sa ja vas­tus­ta­nut kii­vaas­ti kaik­kia nii­tä ih­mi­siä, jot­ka us­koi­vat, et­tä Jee­sus, ris­tiin­nau­lit­tu mies voi­si ol­la Mes­si­as.

– Paa­va­lin kään­ty­mi­nen Da­mas­kos­sa sai hä­net va­kuut­tu­neek­si sii­tä, et­tä tämä hä­nen vas­tus­ta­man­sa us­ko on sit­ten­kin oi­kea us­ko.

Ju­ma­la joh­taa elä­mää

Riek­ki koh­dis­ti sa­nan­sa seu­rois­sa ole­vil­le nuo­ril­le ja ker­toi, mi­ten Tai­vaan Isäl­lä on suun­ni­tel­ma jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le.

– Olen saa­nut ko­kea elä­mäs­sä­ni, et­tä se on tot­ta: Ju­ma­la joh­taa mei­dän elä­määm­me. Kun Ju­ma­la on saa­nut joh­taa elä­mää, ei voi kuin ih­me­tel­lä, kuin­ka hy­vin hän on sitä joh­ta­nut. Suu­rim­pa­na ja tär­keim­pä­nä ih­me­tyk­sen ai­hee­na on, et­tä täl­lä het­kel­lä saa ol­la us­ko­mas­sa. Opis­ke­lem­me ja teem­me työ­tä niil­lä lah­joil­la, joi­ta meil­le on an­net­tu mut­ta luo­tam­me sii­hen, et­tä Ju­ma­la tie­tää jo­kai­sen elä­mäs­sä, mikä on hy­väk­si, muis­tut­ti Riek­ki.

Pu­hu­ja pa­la­si vie­lä teks­tin ai­hee­seen, evan­ke­liu­miin.

– Evan­ke­liu­mi ei ole muut­tu­nut, ei­kä muu­tu. Ju­ma­lan sana py­syy sa­ma­na. Se on ol­lut sama alus­ta as­ti ja py­syy sa­ma­na maa­il­man lop­puun as­ti.

Lue jut­tu ko­ko­nai­suu­des­saan tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä.