Ii­da Mau­no ja Tuu­la Kar­ja­lai­nen

Ra­nua

Tu­le­vai­suut­ta suun­ni­tel­les­sa voi luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Ra­nu­an opis­ton tal­vi­päi­vät 3.–4. hel­mi­kuu­ta ko­ko­si suu­ren jou­kon Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Vä­keä, eten­kin nuo­ria, oli lau­an­tai-il­lan alus­tus­ta kuu­le­mas­sa noin 1350.

Mat­ka­ys­tä­vil­tä voi pyy­tää oh­jaus­ta

Mat­ti Määt­tä alus­ti tal­vi­päi­vien tun­nus­lau­sees­ta ”Sinä joh­da­tat mi­nua” (Ps. 23). Määt­tä muis­tut­ti, et­tä tu­le­vai­suut­ta suun­ni­tel­les­sa ja sii­tä unel­moi­des­sa voi luot­taa, et­tä Tai­vaan Isäl­lä on kun­kin elä­mään val­mis suun­ni­tel­ma.

– Meil­lä jo­kai­sel­la on teh­tä­väm­me maa­il­mas­sa. Ei ole lah­ja­ton­ta Ju­ma­lan las­ta. Olen­ko tyy­ty­väi­nen omiin lah­joi­hi­ni? On­ko toi­sen lah­ja ka­teu­den koh­tee­na? Ne ovat Ju­ma­lan lah­jo­ja ja saam­me ol­la nii­hin tyy­ty­väi­siä.

Määt­tä pu­hui sii­tä, kuin­ka ajan sy­vän mur­rok­sen kes­kel­lä voi ol­la vai­kea py­syä us­ko­mas­sa. Hän ker­toi, kuin­ka on it­se voi­mat­to­muu­den ja ym­mär­tä­mät­tö­myy­den het­ki­nä saa­nut oh­jaus­ta mat­ka­ys­tä­vil­tä. Us­koa tu­ke­vat rat­kai­sut löy­ty­vät kyl­lä yh­des­sä.

Myös ko­et­te­le­muk­set kuu­lu­vat elä­mään, jot­ta py­syi­si vir­ke­ä­nä us­kos­sa.

– Ju­ma­lan lap­sen mat­ka on kil­voi­tus­ta joka päi­vä ja joka het­ki. Kun lä­hei­nen ka­dot­taa us­kon lah­jan, voi voi­mat­to­ma­na­kin ru­koil­la apua. Huo­kaus­kin kuul­laan huu­to­na Ju­ma­lan kor­vaan.

Pa­ne­lis­tit ja­koi­vat ko­ke­muk­si­aan

Alus­tuk­sen jäl­keen nel­jä opis­to­nuor­ta pi­ti­vät pa­nee­li­kes­kus­te­lun alus­tuk­sen poh­jal­ta. Vee­ra Ter­ho ver­ta­si pai­menp­sal­mia opis­ton erä­ret­keen.

– Opis­to­lais­ten kans­sa kul­jet­tiin ylä- ja ala­mä­kiä yh­des­sä koh­ti suo­jai­saa lei­ri­paik­kaa. Sa­moin elä­mäs­säm­me nä­kyy Ju­ma­lan joh­da­tus, niin opis­ke­lu­pai­kan saa­mi­ses­sa kuin ys­tä­vien löy­ty­mi­ses­sä­kin.

Ma­rik­ki Pöyk­kö poh­ti, et­tä vä­lil­lä Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen on help­po luot­taa, esi­mer­kik­si ke­sä­seu­rois­sa isos­sa­tel­tas­sa lau­la­es­sa tai kun seu­ra­pu­he kos­ket­taa eri­tyi­ses­ti. Vä­lil­lä luot­ta­mi­nen on han­ka­lam­paa.

Yk­si pa­ne­lis­teis­ta ker­toi ylä­as­te­ai­kai­sis­ta ko­ke­muk­sis­ta il­man us­ko­vai­sia ys­tä­viä. Us­koa oli han­ka­la tun­nus­taa. Saat­toi miet­tiä, on­ko enää vii­den vuo­den pääs­tä us­ko­mas­sa.

Veik­ko Ki­vi­o­ja ko­ros­ti, et­tä on tär­ke­ää, et­tei ku­kaan jää yk­sin us­ko­na­si­oi­den kans­sa. Jo kuu­lu­mi­sia ky­sy­mäl­lä saat­taa saa­da pal­jon ai­kaan.

– Ys­tä­vän kans­sa asi­oi­ta ja­ka­es­sa su­rut puo­lit­tu­vat ja ilot kak­sin­ker­tais­tu­vat. Toi­sen us­kos­ta ei kui­ten­kaan voi kan­taa lii­kaa vas­tuu­ta.

Nuo­ret poh­ti­vat, et­tä joh­da­tu­sa­ja­tus­ta voi käyt­tää vää­rin­kin, jos tul­kit­see sen niin, et­tei tar­vit­se it­se teh­dä mi­tään.

– Vaik­ka, et­tei nou­se aa­mul­la sän­gys­tä, kun ajat­te­lee, et­tä kyl­lä opis­ke­lu­paik­ka tu­lee ha­ke­mat­ta­kin ja Ju­ma­la lait­taa Wolt-kus­kin tuo­maan ruo­kaa.

Seu­ra­merk­ki he­rät­ti aja­tuk­sia

Tal­vi­päi­vien mer­kin suun­nit­te­li ku­va­tai­de­po­lun opis­ke­li­ja Pet­ra Tör­mä­nen. Pa­ne­lis­tien mie­les­tä merk­ki on hel­lyt­tä­vä, kun pai­men ku­mar­tuu pie­nim­män ka­rit­san­sa ta­sol­le pu­hut­te­le­maan sitä tai kut­suu ek­syk­sis­sä ole­vaa lam­mas­taan ta­kai­sin.

– Pil­vi­ses­tä taus­tas­ta pil­kis­tää au­rin­gon­pais­te. Se luo toi­voa, et­tä pää­see ker­ran tai­vaa­seen, ku­vai­li­vat pa­ne­lis­tit te­os­ta.