Maan ja ve­sien ke­väi­nen avau­tu­mi­nen on ai­na suu­ri ilo­nai­he pi­me­än tal­ven jäl­keen. Van­has­taan tou­ko­kuu on toi­sel­ta ni­mel­tään kyn­tö­kuu. Ke­vään vi­her­tä­es­sä mo­nen tie vie kas­vi­maal­le, luon­toon tai pel­to­töi­hin. Tou­ko­kui­sen kah­vit­te­lu­het­ken lo­mas­sa ky­se­lin Jo­en­suun rau­ha­yh­dis­tyk­sen ke­vät­juh­la­vä­en miet­tei­tä ke­vääs­tä ja sen mer­ki­tyk­ses­tä. Ai­ri Pit­kä­kos­ki (vas.), Rai­li Pu­hak­ka ja Lii­sa Var­ti­ai­nen ovat kii­tol­li­sia ke­vääs­tä.

Ai­ril­le ke­vät tuo mie­leen mo­nia asi­oi­ta. Kui­ten­kin pääl­lim­mäi­se­nä hä­nel­lä nou­si mie­leen lä­hes­ty­vien Su­vi­seu­ro­jen odo­tus. Rai­li puo­les­taan sa­noi iloit­se­van­sa, kun ke­vään ede­tes­sä voi muut­taa omal­le ke­sä­pai­kal­leen maal­le.

– Se on mah­ta­vaa, kun siel­lä saa kuun­nel­la lin­tu­jen lau­lua, rap­sut­taa maa­ta, hoi­taa puu­tar­haa ja naut­tia luon­nos­ta täy­sin sie­mauk­sin.

Lii­sa mai­nit­si ole­van­sa kii­tol­li­nen tal­ven jäl­keen jo­kai­ses­ta päi­väs­tä, jon­ka hän saa elää ter­veh­ty­nee­nä. Elä­väs­ti hä­nen mie­leen­sä oli­vat jää­neet kai­ku­maan ke­vät­juh­las­sa lau­le­tun Sii­o­nin lau­lun sa­nat: ”Pik­ku lin­tu rie­muis­saan lau­laa kii­tos­lau­lu­jaan, ei se jou­da kai­paa­maan ei­kä su­re­maan.”

Ke­vät tie­tää ke­sän lä­hes­ty­mis­tä

Toi­ni ja Vil­ho Asi­kai­nen naut­ti­vat Jo­en­suun rau­ha­nyh­dis­tyk­sen yh­tei­ses­tä ke­vät­juh­las­ta. He ker­toi­vat, et­tä ke­vät on ol­lut heil­lä jo ko­vas­ti mie­les­sä.

– Ke­sän tu­lo­a­han se tie­tää, va­lon ja läm­mön li­sään­ty­mis­tä – sitä ko­vas­ti odo­tam­me. Kau­pun­ki­ko­dis­sam­me se nä­kyy vaik­ka­pa kas­va­vi­na ja kou­lat­ta­vi­na to­maa­tin­tai­mi­na. Muun mu­as­sa nii­tä te­kee mie­li is­tut­taa ke­vääl­lä ke­sä­pai­kal­le voi­mien mu­kaan.

Hy­vää ai­kaa luon­nos­sa liik­ku­mi­sel­le

Kir­si Ii­va­ri­nen oli tul­lut ke­vät­juh­laan ke­vät­tä kuun­te­le­mas­ta ja ais­ti­mas­ta mel­kein suo­raan pa­tik­ka­ret­kel­tä. Kir­si ker­toi py­säh­ty­vän­sä var­sin­kin ke­väi­sin usein ih­met­te­le­mään ja kun­ni­oit­ta­maan Luo­jan töi­tä. Sa­mal­la hän ko­kee oma­koh­tai­ses­ti tär­ke­äk­si osal­li­suu­den Tai­vaan Isän huo­len­pi­dos­ta. Kir­sin mie­les­tä ke­vät on pa­ras­ta ai­kaa liik­kua luon­nos­sa.

Hän lu­et­te­li ke­vään mer­ki­tyk­siä elä­mäs­sään näin:

– Mi­nul­le ke­vät on sitä, et­tä lii­kun luon­nos­sa eh­kä eni­ten juu­ri ke­vääl­lä. Ke­vään kan­to­han­kien ai­kaan pää­see joka paik­kaan, se on siis­tiä. Pie­niä ret­kiä tu­lee teh­tyä ai­ka pal­jon, kun lu­met ovat su­la­neet. Rep­pu tai rink­ka sel­kään, riip­puu ret­ken pi­tuu­des­ta kum­paa käy­tän, ne saa­vat kyy­tiä!

Hän jat­koi:

– Sit­ten, kun jäät läh­te­vät, on iha­naa pääs­tä luon­non­ve­siin ui­maan. Ke­vään valo, lin­tu­jen pa­kah­dut­ta­van rie­mul­li­nen lau­lu, ys­tä­vä tai ys­tä­viä lä­het­ty­vil­lä, nuo­ti­o­sa­vun haju ja hy­vän kah­vin maku suus­sa. Sii­nä par­haim­pia het­kiä työ­vii­kon jäl­keen!

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.5.2017