Kirkolliskokoukseen kuuluu 109 edustajaa: piispat, kenttäpiispa, 96 hiippakunnista valittua edustajaa sekä saamelaiskäräjien ja valtioneuvoston edustajat.
Kuvat: Johanna Lumijärvi
Kirkolliskokoukseen kuuluu 109 edustajaa: piispat, kenttäpiispa, 96 hiippakunnista valittua edustajaa sekä saamelaiskäräjien ja valtioneuvoston edustajat.
Kuvat: Johanna Lumijärvi
Päivämies
Kirkolliskokous päättää kirkon opista, työstä ja kirkkolain sisällöstä kirkon nykytilan ja tulevaisuuden sekä ympäröivän yhteiskunnan näkökulmista.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui 9.–12. toukokuuta Turun kristillisellä opistolla. Kirkolliskokouksen istuntokausi avattiin ja päätettiin jumalanpalveluksella Maarian kirkossa.
Arkkipiispa Tapio Luoma puhui kokouksen avauspuheessaan kirkon tilasta ja sen paikasta ympäröivän maailman, yhteiskunnan ja kulttuurin keskellä. Hänen mukaansa kirkon tehtävä on muistuttaa maailmalle, että on olemassa myös toisenlainen ajattelutapa kuin se, jossa hamutaan voittoja, vannotaan voimakeinojen nimeen ja erotellaan ihmiset meihin ja heihin.
Arkkipiispa itse ei ole kovin huolissaan kirkon tilasta, koska sen asema yhteiskunnassamme on vakaa.
– Haluan luottaa siihen, että Jumala on kuullut ja kuulee edelleen ne lukemattomat rukoukset, joissa kirkollemme pyydetään hänen johdatustaan.
Käsittelyssä kummius ja avioliitto
Kirkolliskokous käsitteli viikon aikana monia asioita. Yksi niistä oli esitys kirkkojärjestyksen muuttamiseksi siten, että myös aikuiselle kirkon kastetulle jäsenelle voidaan lisätä enintään kaksi kummia. Kirkolliskokous hyväksyi esityksen. Samalla harkintavalta kummin lisäämisen perusteista siirtyy seurakunnan kirkkoherralta joko lapsen huoltajille tai aikuiselle henkilölle itselleen.
Toisessa esityksessä ehdotettiin kirkollisen avioliittoon vihkiminen olevan mahdollista, jos toinen vihittävistä on rippikoulun käynyt kirkon jäsen. Lakivaliokunta päätyi esittämään kirkolliskokoukselle, että ehdotusta ei hyväksyttäisi. Alkuperäinen esitys ei saanut kokouksen äänestyksessä määräenemmistöä, joten se raukesi.
Pitääkö kirkon järjestykseen sitoutua?
Keskiviikon 10.5. täysistunnon aluksi pidettiin kyselytunti. Johanna Lumijärven kysymys samaa sukupuolta olevien parin vihkimisestä vastoin kirkolliskokouksen viisi vuotta sitten tekemää päätöstä nostatti myös lisäkysymyksiä.
Lumijärvi kysyi, mikä vaikutus papiston ja luottamushenkilöiden sitoutumiseen kirkkomme järjestykseen on sillä, että papit toimivat ja seurakunnat käyttävät tilojaan vastoin kirkkolainsäädäntöä ja -järjestystä ilman, että siitä rangaistaan.
Arkkipiispa Luoma totesi, että vaikka tuomiokapituleilla on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella oikeus määrätä seuraamuksia papeille, siinä on piispojen mielestä syytä harkita pidättyväisyyttä. Piispalta kysyttiin, pitääkö kirkolliskokousedustajien ja muiden kirkon luottamushenkilöiden ja työntekijöiden sitoutua kirkolliskokouksen päätöksiin.
– Nimenomaan kysymys avioliitosta on tällä hetkellä meidän kirkossamme todella vaikea kysymys. Kyllä- tai ei-vastauksia tuntuu olevan vaikea antaa, hän aloitti.
Puheenvuoronsa päätteeksi hän sanoi:
– Lähtökohtana on kuitenkin se, että yhteisiä päätöksiä on syytä seurata.
Eino Nissinen kysyi, eikö kirkkojärjestyksen säädös piispojen tehtävästä valvoa seurakuntien tehtävänhoitoa anna heille oikeuden tai jopa velvollisuuden puuttua siihen, keitä seurakunnissa vihitään avioliittoon tai millä tavalla ne käyttävät tilojaan.
Luoman mukaan tällaisesta ei ole ennakkotapausta. Hän huomautti, että piispat joutuvat miettimään sitä, mikä kirkon kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta on parasta – riippumatta siitä, miten itse kukin heistä ajattelee itse asiasta.
Faktojen lähde: evl.fi
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys