Päi­vä­mies

Kir­kol­lis­ko­kous päät­tää kir­kon opis­ta, työs­tä ja kirk­ko­lain si­säl­lös­tä kir­kon ny­ky­ti­lan ja tu­le­vai­suu­den sekä ym­pä­röi­vän yh­teis­kun­nan nä­kö­kul­mis­ta.

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ylin päät­tä­vä elin, kir­kol­lis­ko­kous, ko­koon­tui 9.–12. tou­ko­kuu­ta Tu­run kris­til­li­sel­lä opis­tol­la. Kir­kol­lis­ko­kouk­sen is­tun­to­kau­si avat­tiin ja pää­tet­tiin ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­la Maa­ri­an kir­kos­sa.

Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma pu­hui ko­kouk­sen avaus­pu­hees­saan kir­kon ti­las­ta ja sen pai­kas­ta ym­pä­röi­vän maa­il­man, yh­teis­kun­nan ja kult­tuu­rin kes­kel­lä. Hä­nen mu­kaan­sa kir­kon teh­tä­vä on muis­tut­taa maa­il­mal­le, et­tä on ole­mas­sa myös toi­sen­lai­nen ajat­te­lu­ta­pa kuin se, jos­sa ha­mu­taan voit­to­ja, van­no­taan voi­ma­kei­no­jen ni­meen ja ero­tel­laan ih­mi­set mei­hin ja hei­hin.

Ark­ki­piis­pa it­se ei ole ko­vin huo­lis­saan kir­kon ti­las­ta, kos­ka sen ase­ma yh­teis­kun­nas­sam­me on va­kaa.

– Ha­lu­an luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la on kuul­lut ja kuu­lee edel­leen ne lu­ke­mat­to­mat ru­kouk­set, jois­sa kir­kol­lem­me pyy­de­tään hä­nen joh­da­tus­taan.

Kä­sit­te­lys­sä kum­mius ja avi­o­liit­to

Kir­kol­lis­ko­kous kä­sit­te­li vii­kon ai­ka­na mo­nia asi­oi­ta. Yk­si niis­tä oli esi­tys kirk­ko­jär­jes­tyk­sen muut­ta­mi­sek­si si­ten, et­tä myös ai­kui­sel­le kir­kon kas­te­tul­le jä­se­nel­le voi­daan li­sä­tä enin­tään kak­si kum­mia. Kir­kol­lis­ko­kous hy­väk­syi esi­tyk­sen. Sa­mal­la har­kin­ta­val­ta kum­min li­sää­mi­sen pe­rus­teis­ta siir­tyy seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ral­ta joko lap­sen huol­ta­jil­le tai ai­kui­sel­le hen­ki­löl­le it­sel­leen.

Toi­ses­sa esi­tyk­ses­sä eh­do­tet­tiin kir­kol­li­sen avi­o­liit­toon vih­ki­mi­nen ole­van mah­dol­lis­ta, jos toi­nen vi­hit­tä­vis­tä on rip­pi­kou­lun käy­nyt kir­kon jä­sen. La­ki­va­li­o­kun­ta pää­tyi esit­tä­mään kir­kol­lis­ko­kouk­sel­le, et­tä eh­do­tus­ta ei hy­väk­syt­täi­si. Al­ku­pe­räi­nen esi­tys ei saa­nut ko­kouk­sen ää­nes­tyk­ses­sä mää­rä­e­nem­mis­töä, jo­ten se rau­ke­si.

Pi­tää­kö kir­kon jär­jes­tyk­seen si­tou­tua?

Kes­ki­vii­kon 10.5. täy­sis­tun­non aluk­si pi­det­tiin ky­se­ly­tun­ti. Jo­han­na Lu­mi­jär­ven ky­sy­mys sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien pa­rin vih­ki­mi­ses­tä vas­toin kir­kol­lis­ko­kouk­sen vii­si vuot­ta sit­ten te­ke­mää pää­tös­tä nos­tat­ti myös li­sä­ky­sy­myk­siä.

Lu­mi­jär­vi ky­syi, mikä vai­ku­tus pa­pis­ton ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den si­tou­tu­mi­seen kirk­kom­me jär­jes­tyk­seen on sil­lä, et­tä pa­pit toi­mi­vat ja seu­ra­kun­nat käyt­tä­vät ti­lo­jaan vas­toin kirk­ko­lain­sää­dän­töä ja -jär­jes­tys­tä il­man, et­tä sii­tä ran­gais­taan.

Ark­ki­piis­pa Luo­ma to­te­si, et­tä vaik­ka tuo­mi­o­ka­pi­tu­leil­la on kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den rat­kai­sun pe­rus­teel­la oi­keus mää­rä­tä seu­raa­muk­sia pa­peil­le, sii­nä on piis­po­jen mie­les­tä syy­tä har­ki­ta pi­dät­ty­väi­syyt­tä. Piis­pal­ta ky­syt­tiin, pi­tää­kö kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jien ja mui­den kir­kon luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ja työn­te­ki­jöi­den si­tou­tua kir­kol­lis­ko­kouk­sen pää­tök­siin.

– Ni­me­no­maan ky­sy­mys avi­o­lii­tos­ta on täl­lä het­kel­lä mei­dän kir­kos­sam­me to­del­la vai­kea ky­sy­mys. Kyl­lä- tai ei-vas­tauk­sia tun­tuu ole­van vai­kea an­taa, hän aloit­ti.

Pu­heen­vuo­ron­sa päät­teek­si hän sa­noi:

– Läh­tö­koh­ta­na on kui­ten­kin se, et­tä yh­tei­siä pää­tök­siä on syy­tä seu­ra­ta.

Ei­no Nis­si­nen ky­syi, ei­kö kirk­ko­jär­jes­tyk­sen sää­dös piis­po­jen teh­tä­väs­tä val­voa seu­ra­kun­tien teh­tä­vän­hoi­toa an­na heil­le oi­keu­den tai jopa vel­vol­li­suu­den puut­tua sii­hen, kei­tä seu­ra­kun­nis­sa vi­hi­tään avi­o­liit­toon tai mil­lä ta­val­la ne käyt­tä­vät ti­lo­jaan.

Luo­man mu­kaan täl­lai­ses­ta ei ole en­nak­ko­ta­paus­ta. Hän huo­maut­ti, et­tä piis­pat jou­tu­vat miet­ti­mään sitä, mikä kir­kon ko­ko­nai­suu­den ja tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta on pa­ras­ta – riip­pu­mat­ta sii­tä, mi­ten it­se ku­kin heis­tä ajat­te­lee it­se asi­as­ta.

Fak­to­jen läh­de: evl.fi