Ma­ri­ta Kan­to­la ja As­ta Jaak­ko­la

Kuu­sa­mo

Vii­kon­lo­pun kes­tä­neis­sä Kuu­sa­mon ke­sä­seu­rois­sa ko­koon­nut­tiin kuu­le­maan Raa­ma­tun ope­tuk­sia ru­koi­le­mi­ses­ta ja tai­vas­ta var­ten ke­rä­tyis­tä aar­teis­ta.

Kuu­sa­mon Ke­sä­seu­rat al­koi­vat lau­an­tai-il­ta­na kau­niis­sa, ke­säi­ses­sä sääs­sä.

Seu­ro­jen en­sim­mäi­sen pu­heen joh­dan­to­na oli Da­nie­lin kir­jan alus­ta kah­dek­san ja­et­ta. Teks­tis­sä ker­ro­taan us­ko­vais­ten poi­kien vai­heis­ta vie­raan maan ho­vis­sa.

Pu­heen pi­tä­nyt Heik­ki Kaik­ko­nen to­te­si, et­tä nämä po­jat ha­lu­si­vat ol­la hy­väl­lä omal­la tun­nol­la, ei­vät­kä syö­neet so­pi­ma­ton­ta ruo­kaa tai juo­vut­ta­via juo­mia. Ju­ma­la oli hei­dän kans­saan, ku­ten on myös us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa.

– Elä­män omat rat­kai­sut ja toi­veet ovat saat­ta­neet tun­tua hy­vil­tä, mut­ta Tai­vaan Isäl­lä on suun­ni­tel­mat mei­dän va­ral­lem­me.

Pu­hu­ja roh­kai­si luot­ta­maan sii­hen, et­tä Ju­ma­la pi­tää omis­taan huo­len. Hä­nel­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.

Ru­kous on pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa

Sun­nun­tai­na seu­rois­sa Vesa Jur­mu kiit­ti al­ku­ru­kouk­ses­saan luon­non an­ti­mis­ta, joi­ta olem­me saa­neet jo ke­rä­tä tar­pei­siim­me, ja pyy­si tu­kea kou­lu­tiel­lä kul­ke­vil­le. Teks­tik­si hän va­lit­si osan vuo­ri­saar­nas­ta, jos­sa ope­tus­lap­set pyy­tä­vät Jee­sus­ta opet­ta­maan hei­tä ru­koi­le­maan (Matt. 6: 3–13).

– Jee­sus opet­ti Isä mei­dän -ru­kouk­sen. Se si­säl­tää kai­ken, mitä me ih­mi­se­lä­mäs­sä tar­vit­sem­me, Jur­mu to­te­si.

Ru­kouk­sel­le on joka teks­ti­vuo­si­ker­rois­sa omis­tet­tu oma sun­nun­tai, vii­des sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä.

– Ru­kous on nöy­rää, vil­pi­tön­tä ja hen­ki­lö­koh­tais­ta pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa asi­ois­ta, jot­ka ah­dis­ta­vat tai huo­let­ta­vat. Hil­jen­nym­me ja rau­hoi­tum­me ru­kouk­seen. Kun ei löy­dy sa­no­ja, voi käyt­tää Isä mei­dän -ru­kous­ta. Lap­se­na opit­tu Le­vol­le las­ken Luo­ja­ni -il­ta­ru­kous voi kan­taa ai­kui­si­äl­lä­kin ja van­hem­pien siu­naa­mi­na lap­set op­pi­vat myös an­teek­si­an­ta­mus­ta, to­te­si pu­hu­ja.

Ju­ma­la an­taa sa­no­ja pu­hu­jan kaut­ta

Isä mei­dän -ru­kouk­sen alus­sa on kol­me tär­kein­tä osaa: py­hi­tet­tä­köön si­nun ni­me­si, tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si ja ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si. Jos­kus vas­taus ru­kouk­siim­me vii­pyy tai se ei ole toi­vo­mam­me. Jos­kus Ju­ma­lal­la on an­taa pal­jon pa­rem­paa­kin kuin toi­voim­me.

Jur­mu ker­toi, et­tä sa­nan­pal­ve­li­jan työ on yh­teis­työ­tä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan kans­sa. Seu­ra­vä­ki ru­koi­lee pu­hu­jal­le sa­no­ja ja Ju­ma­la an­taa pu­hu­jan kaut­ta nii­tä sa­no­ja, mitä seu­ra­kun­ta tar­vit­see. "Älä saa­ta mei­tä kiu­sauk­seen, vaan pääs­tä mei­dät pa­has­ta" ru­koil­laan Isä mei­dän -ru­kouk­sen lo­pus­sa. Kiu­sauk­set ja pa­huus jää maan pääl­le.

– Us­kon voi­ma mei­tä kan­taa ja tä­nään­kin saa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, muis­tut­ti pu­hu­ja.

Jut­tu on lu­et­ta­vis­sa ko­ko­nai­suu­des­saan en­si vii­kon Päi­vä­mie­hes­sä.