Lahdessa järjestettiin syyskuussa kurssi, jossa huollettiin ja uudistettiin Lahden rauhanyhdistyksen urut. Vetäjinä toimineiden Tapani Hintsalan ja Tauno Satomaan johdolla urut saatiin soimaan puhtaasti ja kauniisti. Tässä kuvassa vanhoja fasadipillejä nostetaan pois uusien tieltä.
Jämsän opistolla on järjestetty urkukursseja yli 20 vuotta. Kurssit saivat alkunsa siitä, kun opiston uuteen juhlasaliin piti saada urut. Nämä urut valmistuivat keväällä 2003 opiston 40-vuotisjuhlaan. Siitä lähtien kursseja on pidetty noin 170, ja niiden puitteissa on tehty urkuprojekteja opiston lisäksi monille rauhanyhdistyksille, seurakunnille ja koteihin.
Urut kuntoon kurssilla
Lahden rauhanyhdistyksen urut ovat peräisin 1980-luvulta Hämeenlinnan Vanajan kirkosta. 18-äänikertaiset urut on rakentanut Kangasalan urkutehdas 1950-luvulla. Urut ovat rakenteeltaan sähkömekaaniset, ja huoltoponnisteluista huolimatta soittimeen oli ehtinyt tulla iän myötä monenlaisia vikoja.
Monet pitivät lisäksi romanttistyylisten urkujen sointia ponnettomana, minkä vuoksi virtuaaliurkujakin ehdittiin harkita. Soitin haluttiin kuitenkin säilyttää, ja kun samalla kuultiin lahjoituksena saatavista uusista äänikerroista, päätettiin kutsua Jämsän urkukurssin vetäjinä toimivat Tapani Hintsala ja Tauno Satomaa järjestämään urkukurssi Lahdessa. Tavoitteena oli huoltaa ja virittää urut, ja samalla opastaa uusia tekijöitä urkutekniikan saloihin.
Lahdessa käytiin tuumasta toimeen, ja kurssi järjestettiin 26.–28. syyskuuta. Lahjoitusuruista saatiin urkuihin uusi julkisivu- eli fasadipillistö sekä kaksi muuta äänikertaa.
Kurssilaiset valmistelevat uusia fasadipillejä nostettavaksi paikoilleen.
Lopputuloksena kaunis ääni
Vanha fasadipillistö purettiin pois ensimmäisenä, ja sen tilalle sovitettiin uusi. äänikertoja vaihdettiin ja paikallaan olevia viritettiin. Urut saatiin soimaan puhtaasti ja kauniisti. Samalla, kun urkuja viritettiin ja äänikertoja vaihdettiin, myös sähköosia korjattiin.
Parhaimmillaan soittimen kimpussa työskenteli yhtä aikaa jopa kymmenen henkilöä. Vaikka urkukurssin päivät venyivät pitkälle iltaan ja ahkeria tekijöitä riitti, työtä jäi silti myös lahtelaisille kotitehtäväksi.
Seuraavana sunnuntaina seuraväki pääsi ensimmäistä kertaa laulamaan uudistuneiden urkujen säestyksellä. Salissa kajahtanut voimakas veisuu toi kiitollisen mielen. Saimme kokea, kuinka erilaiset lahjat rikastuttavat ja tuovat iloa.
Teksti: Tuomas Terho
Lue lisää aiheesta viikolla 42 ilmestyvästä Päivämiehestä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys