JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Löy­tä­jän iloa ja ih­meel­lis­tä joh­da­tus­ta

Uutiset
9.12.2020 14.00

Juttua muokattu:

10.12. 08:24
2020121008244220201209140000

SRK:n jul­kai­su­jen toi­mi­tus

”Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus kas­vaa vain si­säl­tä­päin” -lau­sah­dus aset­tuu uu­teen va­loon "Ta­kai­sin Isän ko­tiin" -kir­jan ker­to­muk­sia lu­kies­sa.

SRK:n uu­si teos on jat­koa vuon­na 2012 il­mes­ty­neel­le kir­jal­le Löy­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Sii­nä on 25 oma­koh­tais­ta ker­to­mus­ta pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mi­ses­ta. En­sim­mäi­ses­sä osas­sa on edel­li­ses­tä kir­jas­ta poi­ke­ten us­ko­vais­ten ko­tien las­ten pa­ran­nus­ker­to­muk­sia; lo­put ovat eri hen­gel­li­syyk­sis­sä tai maal­lis­tu­nees­sa ym­pä­ris­tös­sä kas­va­nei­den nais­ten ja mies­ten kir­joi­tuk­sia.

Kos­ket­ta­vat ker­to­muk­set avaa­vat sil­miä sil­le työl­le, jota Ju­ma­la te­kee kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa ja siel­lä­kin, mis­sä em­me aa­vis­tai­si.

Yleen­sä väis­tin nuo ti­lan­teet ta­val­la tai toi­sel­la. Vie­tim­me tuol­loin sun­nun­tai­ta yh­des­sä us­ko­vais­ten si­sa­rus­te­ni kans­sa. Seu­ra-ai­kaan he ava­si­vat tie­to­ko­neen ja aset­tui­vat yh­des­sä kuun­te­le­maan seu­ro­ja. Koin olo­ni vai­vau­tu­neek­si ja ve­täy­dyin toi­seen huo­nee­seen. Pie­nes­sä asun­nos­sa ää­ni kul­ki va­paas­ti huo­nees­ta toi­seen, ja tah­to­mat­ta­ni kuu­lin seu­rat myös huo­nee­seen, jos­sa olin.

Vir­pi Vii­ta­la: "Rak­kaus pu­hut­te­li"

Ase­tin pyö­rä­ni kir­kon sei­nää vas­ten ja me­nin pää­o­ves­ta si­säl­le. Tyh­jä kirk­ko, ei ke­tään! Ih­met­te­lin, mik­si mi­nun piti tul­la tyh­jään kirk­koon. Mitä minä nyt teen? Taas si­sim­män tun­ne ke­hot­ti mi­nua: mene sa­kas­tiin, siel­lä on ih­mi­siä. Kun ava­sin sa­kas­tin oven, jäin suo­ras­taan tyr­mis­ty­nee­nä sei­so­maan ovi­auk­koon. Pöy­dän ta­ka­na is­tui­vat kaik­ki seu­ra­pu­hu­jat, myös se pap­pi, jon­ka pu­hee­seen olin ei­len pa­hen­tu­nut.

Jor­ma Ki­vi­ran­ta: "Hal­luut­ko sie tehä pa­ran­nuk­sen?”

Minä kuun­te­len vai­su­na. Mik­si pi­tää ol­la täl­lais­ta? Tie­dän, et­tä äi­ti on re­hel­li­nen ih­mi­nen, hä­nel­lä ei ole ta­pa­na va­leh­del­la. Olen kuul­lut en­neu­nis­ta. Joil­le­kin il­moi­te­taan oma läh­tö­päi­vä. Ko­vin pit­kää kes­kus­te­lua äi­din kans­sa ei tule, eten­kään us­ko­na­si­ois­ta. To­kai­sen vain, mik­si ih­mi­siä pi­tää luo­ki­tel­la, tuo­mi­ta us­ko­vai­siin ja epä­us­koi­siin. ”Ei se tuo­mio ih­mi­sen val­las­sa ole”, äi­ti sa­noo. ”Se joka ei us­ko, se on jo tuo­mit­tu, näin se on sa­not­tu Raa­ma­tus­sa.” Äi­ti al­kaa kii­reh­tiä ko­tiin pa­laa­mis­ta. Äi­din ker­to­ma ta­pah­tu­ma jää kai­her­ta­maan miel­tä­ni, se ei unoh­du.

Ni­mi­merk­ki­kir­joi­tus: "Mi­nun täh­te­ni te tu­let­te vi­ha­tuik­si"

Ai­ka­naan sit­ten läh­din rip­pi­kou­luun. Sa­noin heti al­kuun rip­pi­kou­lun opet­ta­jal­le, tai ky­syin hä­nel­tä, et­tä tie­tää­kö hän, mis­sä on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. Hän myös al­koi nii­tä te­ke­mi­siä lu­e­tel­la, et­tä jos sinä Ai­no te­ki­sit sitä ja tätä ja… No, minä jo­tain ko­e­tin teh­dä, ja sa­noin sit­ten, et­tä ei tämä ole mi­nun hom­maa. Ei­hän täl­lä lail­la löy­dy Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. Vaik­ka minä mitä teen, niin ei se löy­dy.

Sii­hen as­ti olim­me vel­jen kans­sa käy­neet yh­des­sä näis­sä pai­kois­sa. Mut­ta seu­raa­va vai­he tuli eteen, kun rip­pi­kou­lun opet­ta­ja­ni tuli nau­la­kol­la pu­hut­te­le­maan mi­nua. Hän sa­noi: ”Ai­no, älä vain mene rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le seu­roi­hin.”

Jäin miet­ti­mään sitä. Aloin miet­tiä, et­tä mis­sä se rau­ha­nyh­dis­tys on.

Ai­no Paa­so: "On­ko Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tääl­lä?"

Tuo­na kes­ki­viik­koil­ta­na pu­huin sy­dä­me­ni poh­jas­ta, to­ti­sem­min kuin kos­kaan en­nen. Sei­soin nuor­ten edes­sä ja ky­syin heil­tä: ”Kuin­ka moni teis­tä ha­lu­aa tun­tea Ju­ma­lan? Tar­koi­tan et­tä tun­tea hä­net eri ta­val­la kuin kos­kaan ai­em­min?”

Kä­siä nou­si joka puo­lel­ta huo­net­ta. Nuo­ret näyt­ti­vät yh­tä tar­vit­se­vil­ta kuin mi­nä­kin, ei­kä mi­nul­la ol­lut heil­le mi­tään an­net­ta­vaa. Kat­soin hei­tä kaik­kia sil­miin vuo­ro­tel­len ja sa­noin:

”Hän ei ole tääl­lä. En tie­dä mis­sä hän on, mut­ta Je­re­mi­an kaut­ta hän sa­noo: ’Te et­sit­te mi­nua ja löy­dät­te mi­nut, kun te et­sit­te mi­nua kai­kes­ta sy­dä­mes­tän­ne’ (29:13). Men­kää siis ja et­si­kää, äl­kää­kä lo­pet­ta­ko, en­nen kuin löy­dät­te hä­net. Ja minä teen sa­moin, kos­ka hän on jos­sa­kin. En vain tie­dä mis­sä.”

Ma­ri­Joy An­der­sen: "Sy­dä­me­ni et­si"

Em­ma­nu­el Amet­si­fe ym­mär­si lä­he­tys­seu­rois­sa Ju­ma­lan van­hurs­kaut­ta­mis­jär­jes­tyk­sen: en­sin tu­lee us­ko ja sitä seu­raa rak­kaus.

– Sen si­jaan, et­tä it­se yrit­täi­sin an­taa an­teek­si ih­mi­sil­le saa­vut­taak­se­ni tai­vas­pai­kan, mi­nun pi­ti­kin ol­la ker­jää­mäs­sä an­teek­si­an­ta­mus­ta omien syn­tie­ni ja tois­tu­vien lan­kee­mus­te­ni ta­kia. Vain Ju­ma­lan ar­mos­ta pää­sin Baa­be­lin tor­ni­ni hui­pul­ta alas ar­mon me­reen.

Vir­pi Vii­ta­la löy­si ateis­min ja idän fi­lo­so­fi­oi­den kaut­ta ta­kai­sin lap­suu­ten­sa us­koon.

– Mi­nuun teki vai­ku­tuk­sen se, mi­ten nöy­räs­ti ja kun­ni­oit­ta­en pu­hu­ja luki Raa­ma­tun teks­tiä. Ja mi­ten nuo ih­mi­set seu­rois­sa ja tie­to­ko­neit­ten ää­rel­lä to­del­la eli­vät sii­tä, siu­na­si­vat toi­si­aan ja lau­loi­vat yh­des­sä täy­des­tä sy­dä­mes­tään.

8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys