Py­hä­kou­lui­käi­set lap­set täyt­ti­vät Ou­lun­sa­lon Kir­kon­ky­län Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sa­lis­sa etuo­san. Jo muu­ta­man vuo­den ajan syk­syn lap­si- ja nuo­ri­so­työn toi­min­ta on aloi­tet­tu pi­tä­mäl­lä seu­ro­jen alus­sa kaik­kien alu­ei­den yh­tei­nen py­hä­kou­lu, jo­hon osal­lis­tu­vat kuun­te­luop­pi­lai­na myös ai­kui­set.

Py­hä­kou­lun piti 23. elo­kuu­ta Kan­kaan Vuok­ko. Hän pu­hui lap­sil­le Ju­ma­lan luo­mis­työn ih­mees­tä, pie­nes­tä lap­ses­ta. Vuo­kol­la oli mu­ka­naan pie­ni nuk­ke, jon­ka sil­mät avau­tui­vat ja me­ni­vät kiin­ni. Het­ken sitä ih­me­tel­ty­ään hän ky­syi lap­sil­ta, kum­pi on ih­meel­li­sem­pää: se, et­tä täl­lai­nen nuk­ke py­syy vuo­des­ta toi­seen sa­man­lai­se­na vai se, et­tä lap­set kas­va­vat.

Minä olen ih­me

Psal­min 139 ja Sii­o­nin lau­lun 278, Ih­met­te­len Luo­jan töi­tä avul­la py­hä­kou­lus­sa muis­tu­tel­tiin lap­sil­le, et­tä Ju­ma­la on teh­nyt kaik­ki lap­set – ja koko maa­il­man. Jo­kai­nen lap­si on Ju­ma­lan oma lap­si ja sik­si tär­keä. "Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä" (Ps. 139:14).

Ilon ai­hei­ta

Yh­des­sä las­ten kans­sa mie­tit­tiin mui­ta­kin elä­män ilon ja kii­tok­sen ai­hei­ta: koti, per­he, ka­ve­rit ja seu­rat. Suu­rim­mak­si ilon ai­heek­si nou­si kui­ten­kin evan­ke­liu­mi, jon­ka omis­ta­mi­nen on niin yk­sin­ker­tais­ta, et­tä se täy­tyy vain us­koa. Se on niin iso asia, et­tä sen avul­la me pää­sem­me tai­vaa­seen.

Kuva: Voit­to Pulk­ki­nen