Markus Lohi
Kenia
Pyhäkoululaiset janoavat Raamattuja, kuvia Raamatun kertomuksista ja yksinkertaista Raamatun selitystä.
– Miltä tuntui valmistella ensimmäistä pyhäkoulutuntiasi? kysyn Lydialta.
Hän on juuri kertonut Siaya Rambullan pyhäkouluopettajien seminaarissa opettaneensa kahden vuoden ajan. Lähes 50 osallistujaa kääntyvät kuuntelemaan. Ajatuksissani olen jo siirtymässä alustukseni seuraavaan aiheeseen opettamiseen liittyvästä arkuudesta ja riittämättömyyden tunteesta.
Lydia hymyilee ja vastaus tulee sydämestä:
– Olin tosi iloinen, kun sain opettaa lapsille Jumalasta. Sain opettaa heille kertomuksen Raamatusta.
Jatkammekin keskustelulla pyhäkoulutyön ilosta.
Kolme tärkeää asiaa
Muutamaa päivää aiemmin, joulukuun alussa, istun takapenkillä Intian valtameren rannikolla Mombasan lähistöllä. Olen ensimmäisellä lähetysmatkallani Afrikassa.
– Keniassa on paljon uskovaisia. Toimintaa on 47 paikkakunnalla, kertoo paikallinen pastori Samuel Okola amerikkalaiselle Steve Kalliselle ja minulle.
Tällä matkalla pidämme seuroja ja pyhäkoulua 14 paikkakunnalla. Pyynnöstä Okola listaa kolme mielessä pidettävää asiaa paikallista pyhäkoulutyötä kehitettäessä:
– Pyhäkoulun tulee olla lapselle turvallinen paikka. Kannattaa käyttää sellaista kieltä jota lapset ymmärtävät. Opetustuokion tulisi olla lasten keskittymiskyvylle sopivan mittainen.
Kuvia ja selityksiä
Viime aikoina tuhannet ihmiset ovat vastaanottaneet Afrikassa evankeliumin. Alkuherätyksen jälkeen on ollut tarvetta organisoida paikallista toimintaa ja järjestää opetusta lapsille. Tätä työtä auttamaan perustettiin 2023 SRK:n lähetystyön paikallisen tuen tiimi, jossa saan olla mukana.
Nairobin pyhäkouluopettajien seminaarissa matkan lopulla kuulen jo tutuiksi tulleista afrikkalaisten pyhäkouluopettajien tarpeista.
– Olisi hyvä, jos olisi kuvia Raamatun tarinoista, toivoo Brian.
Vieressä istuva kaima Brian jatkaa:
– Ja yksinkertaisia selityksiä kustakin raamatunkohdasta.
Uskon hedelmät näkyvät
Tällaista englanninkielistä pakettia olemme jo työstämässä yhteistyössä Amerikan uskovaisten kanssa. Ykköstarpeena ja toiveena paikasta toiseen toistuvat puhuttelevasti Raamatut. Masiro Bondossa talon isäntä Josef pukee monen haaveen sanoiksi:
– Jospa jokainen pyhäkoululainen saisi joskus oman Raamattunsa!
Ajattelen, että uskon hedelmänä on syntynyt rakkaus kirjoitettuun, muuttumattomaan Jumalan ilmoitukseen.
Iloisia ylistyslauluja
Valoisilla kenialaislapsilla on hymy herkässä. Heidän kanssaan on helppo jutella englanniksi. Pyhäkouluissa he vastaavat, että joulukuun suuri juhla on Kristuksen syntymä, ja enkelit kutsuivat pientä lasta Vapahtajaksi sen vuoksi, että hän pelastaa meidät synnistä.
Wikipedian mukaan noin 60% kenialaisista on protestantteja tai evankelisia, 20% katolisia ja 10 % muslimeja. Samuel Okola kertoo, että kouluissa opetataan uskontoa, Raamatun kertomuksia ja jopa uskonpuhdistuksen historiaa.
Huomaan, että pyhäkoulun alussa ja lopussa lapset tykkäävät laulaa iloisia, koulussa opittuja ylistyslauluja. Esilaulaja aloittaa säkeen, jonka kuoro toistaa keinahdellen ja käsiään taputtaen.
Vielä muutama viikko matkan jälkeen, kun omat lapseni leikkivät elefanttimarssia, korvissani alkaa soimaan iloinen kenialaisten pyhäkoululaisten ylistysmarssi matkaamisesta Jumalan valossa: ”I am marching in the light of God, I am marching, marching, I am marching.”
Lue viime viikon Siionin Lähetyslehdestä Markus Lohen haastattelu.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys